Ajasta aikaan Silmästä silmään

Rottakoe, 1. erä

  • "Talouskasvu on meidät pelastava."
    "Talouskasvu on meidät pelastava."
  • Raha on niin kuin se lasketaan
    Raha on niin kuin se lasketaan

Presidentinvaalitenttien keskeiseksi kysymykseksi nousi talouskasvu ja sen välttämättömyys. Presidentiksi ylivoimaisesti valittu hehkutti talouskasvua ainoana mahdollisuutena, haastaja vikuroi tovin, mutta myöntyi samalle kannalle kaiketi laskeskeltuaan aivan oikein, että sekä vastaehdokas että Suomen mustavalkomedia leimaisivat kaiken epäluulon talouskasvua kohtaan kerettiläiseksi, työn ja suomalaisten ahkeruuden vähättelyksi. Uusi presidentti ei asettanut millään tavoin kyseenalaiseksi talouskasvun mitään osa-aluetta, vaikka hänen täytyy tietää maapallon resurssit ja kulutuksen kestokyky rajalliseksi ja siksi ikuinen talouskasvu mahdottomaksi. Jos hän ei sitä tietäisi, suomalaisten olisi syytä olla todella huolissaan.

 

Jotkut ehkä muistavat rotalla suoritetun laboratoriokokeen astiassa, jossa kuumennettiin vettä. Päistikkaa kuumaan veteen pudotettu rotta ponkaisi heti pois ja pelastautui, mutta sen lajitoveri, joka uiskenteli hiljalleen lämpenevässä vedessä, kuoli huomaamattaan veden kuumennuttua lähelle kiehumispistettä. Sen ihmiskokeen laboratorioastiassa, johon meidät suomalaiset on työnnetty pulikoimaan, kuumennettavana vetenä näyttäytyy talous. Kuuma vesi kärventää ihoa jo nyt, kun taloudesta on vaivihkaa tulossa uskonto. Kun vähitellen etenemme tästä taloustotalitarismiin, vesi lähestyy kiehumispistettä.

 

Markkinatalous on jo astunut samaan ansaan kuin reaalisosialismi Itä-Euroopassa: siellähän virallisen totuuden ja todellisuuden välille revennyt kuilu kävi viimein ylittämättömäksi ja koko järjestelmä romahti. Markkinatalouden oloissa samanlainen repeämä ilmenee reaalitalouden ja finanssitalouden erkaantumisena toisistaan. Finanssitalous ei perustu mihinkään olemassa olevaan, vaan rahaan, jolla ostetaan toista rahaa, jota lainataan, vaihdetaan ja vedetään välistä. Se on fiktiivistä rahaa, jonka odotetaan ehkä tulevaisuudessa edes osittain realisoituvan. Mutta koska finanssipelurit kaavailevat jatkavansa peliään fiktiivisessä ja virtuaalisessa todellisuudessaan loputtomiin, pelivoittojen ja varsinkin -tappioiden realisoituminen on muuttunut heille toisarvoiseksi.

 

Tämänhetkinen finanssitalous on kasvanut jo vähintään kymmenkertaiseksi verrattuna todellisuuspohjaiseen reaalitalouteen – siihen, josta finanssipelit imaisevat varat kattamaan tappionsa. Vielä 1960-luvulla suhde oli päinvastainen: silloin finanssitalous muodosti vain muutaman prosentin maailman kokonaistaloudesta. Silti meille uskotellaan, että elämme edelleen reaalitalouden oloissa, ja talouseliitin nykytoiminnasta annetaan siihen perustuva valheellinen kuva. Samoin ylläpidetään käsitystä, että markkinatalous olisi suunnitelmatalouden vastakohta. Näin ei tietenkään ole: kansallisvaltioiden selättämiseen tähtäävät globaalit suuryritykset suunnittelevat huolellisesti voittojensa maksimoinnin – paljon sosialismia tehokkaammin. Kiinan suunnitelmataloudesta suuryritysten suunnittelu ei poikkea muulla tavoin kuin siinä, että näillä on kansallisvaltioiden säädöksiä kiusanaan, kun taas Kiinan kommunistipuolue hallitsee sekä eliitin voitonpyyntiä että valtion toimintaa. Länsimaissa valtionhoitajat ovat tosin vankasti talouseliitin talutusnuorassa, joten periaate on likipitäen sama kuin "kommunistisessa" Kiinassa.

 

Neuvostoliitto kaatui siihen, että sen varallisuus ilmoitettiin moninkertaiseksi todellisuuteen verrattuna, ja koko elämä sovitettiin tuolle fiktiiviselle tasolle ilman reaalista mahdollisuutta koskaan tavoittaa sitä. Myös nykyisessä markkinataloudessa eletään mahdottomien odotusten mukaan, ja siksi voimakas talouden kasvu on sille välttämätön. Sen ylläpitämiseksi on kulutusta kiihdytettävä loputtomasti. Mutta koska massiivinen velkatalous on kasvattanut odotuksensa jo nyt entisiä sosialistimaitakin epärealistisemmaksi, markkinataloudelle käynee samoin kuin Neuvostoliitolle ja samasta syystä, vaikka erilaisia lopullista romahdusta pitkittäviä – ja sitä jatkuvasti pahentavia – vakautusrahastoja ja muita kikkoja käytetään väliaikaisiksi väitettyjen kriisien tasoittamiseen ja yhteiskuntarauhan ostamiseen, levottomuuksien ehkäisemiseen ja lykkäämiseen tuonnemmas.

 

Kysymys kuuluu, onko jo liian myöhäistä estää romahdus. Onko hallittu markkinakuplan tyhjentäminen enää mahdollista, vai ajaudummeko taloustotalitarismiin?

 

Eräs maailman huomattavimmista riskisijoittajista, filosofin koulutuksen saanut unkarilaissyntyinen György Schwartz, myöhemmin George Soros, on kokenut kotimaassaan sekä natsidiktatuurin että kommunistisen totalitarismin ja varoittaa markkinafundamentalismin johtavan taloustotalitarismiin: se on hänen mukaansa oleva julmempi ja säälimättömämpi kuin nämä jo koetut yhteensä. Soros jos kuka on oikea henkilö arvioimaan tätä. Soros'n viimeaikaisista lausunnoista ks. esim. http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2012/01/24/soros-varoittaa-pahuuden-ajasta--mellakoita-ja-talousromahdus/201221673/12

 

Markkinatotalitarismin armottomin aluevaltaus on ihmisen mieli. Olemme nähneet jo, miten kaikki elämänalueet ovat joutuneet läpivalaistuksi talousajattelulla. Suomessa ei ole julkisesti enää pitkään aikaan puhuttu perustarpeistamme, vanhusten- tai lastenhoidosta, terveydestä, kulttuurista, elämäntavoista tai ympäristömme tilasta muuten kuin talouden pohjalta, vaikka yksikään euro tai muu raha ei hoida vanhuksia tai lapsia; sen voivat tehdä vain ihmiset. Tällainen vähittäinen hivuttautuminen kohti talouden ylivaltaa on vasta ensimmäinen askel kohti kansalaisten muuttumista pelkiksi talouden yksiköiksi, kuluttajiksi.

 

Viime aikoina lähes kaikilla ihmiselämän tasoilla on siirrytty sujuvasti vetoamaan Jumalan sijasta talouteen, mitä kuvaa hyvin se, että 1980-luvulta alkaen suuryritysten toimialapohjaiset toimitusjohtajat vaihdettiin järjestään ekonomisteihin. Viimeistään tällöin tuotannosta tuli vain veruke ja kulissi pörssiyhtiöiden todelliselle toiminnalle, joka on voiton maksimoiminen. Samalla kaupankäynnistä tuli itseisarvo: työ ja sen tulokset – olivatpa toteuttajat työntekijöitä tai yrittäjiä – on sysätty toisarvoiseen asemaan, kun vain niistä käytävällä kaupalla on enää merkitystä. Vaikka talousvaikuttajat uutta presidenttiä myöten saarnaavat työn fundamentaalista merkitystä maallemme, finanssitalouden ylivalta horjuttaa vakavasti työn todellista arvoa ja nakertaa kohtalokkaasti sen hyötyä kansakunnalle.

 

Koska entisaikaan papisto saattoi oikeuttaa kaikki tekonsa jumalallisilla valtuuksilla, en näe periaatteessa mitään, ja tarkoitan: ei mitään eroa aiemman papiston ja nykyisten talousapostolien välillä. Niiden, jotka oikeuttavat kaikki puheensa ja tekonsa taloudellisten "realiteettien" antamilla valtuuksilla – olivatpa he sitten poliitikkoja, asiantuntijoita tai liikemiehiä.

 

Vanha valtionuskonto on vaihtunut luistavasti ja huomaamatta taloususkontoon, joka on kansallisen itsepetoksen alalaji. Se kuvaa rahan jumalten kaltaiseksi vakaaksi ja muuttumattomaksi tukipuuksi, johon kaikkien elämänalueiden tulee nojautua. Tämä suomalaisen mielen vähittäinen, mutta massiivinen siirtymä on onnistunut siitä huolimatta, että rahan täydellisen hutera, häilyvä ja fiktiivinen olemus on aivan hyvin yleisessä tiedossa. Noin räikeän ristiriidan nieleminen purematta ei ole selitettävissä muun kuin uskonnollisten tuntemusten avulla – sillä, että talous itsessään perustelee itsensä, samoin kuin jumalat itsessään ovat aina perustelleet olemassaolonsa. Tai kommunistipuolue.

 

Myös Neuvostoliitto viivytti romahdustaan uskon avulla. Kansa uskoi virallista totuutta siinä missä Suomessa nyt uskotaan "talouden realiteetteihin". Ne kumpikin ovat samalla tavoin fiktiivisiä dogmeja.

 

Nyt kyse on varsin pitkälti siitä, uskommeko me nykymarkkinatalouden kaikkivaltiuteen – aina sen katkeraan loppuun asti. Suljemmeko silmämme ja korvamme selkeältä tiedolta, että ilman perusteellista kurssinmuutosta tämä lentokone törmää kallionseinämään? Vai olemmeko vain huolissamme siitä, että tarjoilu kohta loppuu?

 

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana olen havainnut suomalaisten kulkevan talouselämän liekanarussa vähän samaan tapaan, kuin olemme järkyttävimmissä dokumenteissa nähneet alastoman joukon kävelevän jonossa natsien teloitettavaksi – vastarintaa tekemättä. Tiedossa on tietysti myös se, että jos joku tuosta häkellyttävästi lammaslaumaa muistuttavasta joukosta protestoi, hänen kohtalonsa oli vielä teuraaksi alistuvia jonottajiakin kovempi.

 

Tuo visio 1940-luvulta ohittaa kaikki trendikkyyden rajat, ja lisäksi natsikortin esittäminen nykykeskustelussa on mahdollisimman kaukana mediaseksikkäästä. Juuri siksi vedän sen esiin kysyessäni nyt vakavasti kanssaihmisiltäni: olemmeko näin alttiita luopumaan ihmisyydestämme ja luovuttamaan elämämme vapaaehtoisesti talousjumalalle, jonka vakaus, iankaikkisuus ja koko olemassaolo on kaiken saatavissa olevan tiedon mukaan kyseenalainen?

 

Olen kirjoittanut tästä aiheesta myös kaksi romaania, Vapaus ja Banksteri, josta enemmän: http://jannekuusi.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/96237-he-tekev%C3%A4t-sen-itse

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Jari Jakonen

Talousihminen on noussut tavarataivaaseensa jätevuorensa huipulle kipuamalla. Sinun ei tule kyseenalaistaman jätevuorisaarnan kovia faktoja eli tieteellisen tuotantotalousoppimme pyhiä opinkappaleita - talousihmisidentiteettimme perustavinta perustaa.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Totisesti, tämän olen huomannut ja saanut myös tuntea nahoissani.

Halleluja!

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Taloususkonnosta puhuminen nyky-Suomessa on kuin vettä valaisi hanhen niskaan: talousajattelu on jo niin syöpynyt kansalliseen sieluumme, että siitä on tullut itsestäänselvyys, ja siksi tätä koko perustavaa järjestystämme kyseenalaistavat työnnetään marginaaliin ja leimataan hörhöiksi.

Kunnes tulee se päivä, jolloin on jo liian myöhäistä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

"Kysymys kuuluu, onko jo liian myöhäistä estää romahdus. Onko hallittu markkinakuplan tyhjentäminen enää mahdollista, vai ajaudummeko taloustotalitarismiin? "

Tähän on olemassa jo vastaus.

Me olemme pankkiirien velkaorjia ja meidän kansakuntaa johdetaan myös siten. Tervetuloa neofeodalismiin.

Käyttäjän JanneLinna kuva
Janne Linna

"Table is tilted, the game is rigged" -George Carlin-

Käyttäjän JanneLinna kuva
Janne Linna

Juu´u, sieltä ropisee aina vähän köyhän pöytäänkin, kun rikkaat rikastuu!.
Taitaa olla niin, että se on paskaa jota sieltä tulee.

http://tarinoitataloudesta.blogspot.com/2012/04/su...

"425 %:n velkamäärän kasvulla saavutettiin siis 45 % bkt:n kasvu."

Toimituksen poiminnat