*

1984MeniJo

Poliittisen satiirin kehitysmaa

  • Presidentin kanslia
    Presidentin kanslia
  • Ihmisten puolue
    Ihmisten puolue
  • Pasila
    Pasila

Suomalaisen keskustelukulttuurin takapajuisuutta kuvastavat television yritelmät poliittiseksi satiiriksi.  Ne ovat enimmäkseen jämähtäneet poliitikkojen henkilökohtaisia ominaisuuksia nälviväksi rääpimiseksi.

 

Kaupalliset tv-kanavat eivät liikevoittonsa turvaamiseksi edes esitä poliittista satiiria, jonka jo lähtökohtaisesti pitää ärsyttää osia yleisöstä. Yleisradio on yrittänyt, vaikka senkin toimintatapa on viime aikoina lähtenyt mahdollisimman suuren yleisönosan hännystelystä. Tosin Ylen teelmät ovat olleet kehnonlaisia: kotikutoisesta Iltalypsystä lapselliseen Itse valtiaisiin ja sitä kautta nykyisiin, Presidentin kansliaan ja Ihmisten puolueeseen. Mikään näistä ei täytä pesunkestävän poliittisen satiirin tasovaatimuksia.

 

Presidentin kanslia on iltapäivälehtitasoista soosia, jonka lähtökohtana on katsojien oletettu yksimielisyys siitä, että poliitikot ja vallankäyttäjät ovat mielisairaita ja vammaisia. Poliittisesta analyysistä ei näy hajuakaan, kun innostutaan riekkumaan valtiaiden henkilökohtaisilla ominaisuuksilla. Lienee lisättävä, että olin tätä mieltä jo kauan ennen kun paljastui että Presidentin kansliaa käsikirjoittaa Suomen Mr. Keltainen Lehdistö, Jyrki Lehtola.

 

Toinen viime aikojen poliittisen satiirin nimeä kantava ohjelma Ihmisten puolue on terävämpi, vaikkakin taannoisen Yhtä köyttä -yhdistyksen päivitetty ja paranneltu kuunnelmaversio kuvalla kuorrutettuna. Näyttelijätyö on ihan kelvollista, ja kuunnelmaominaisuudenkin voin alan ihmisenä ymmärtää "taloudellisten realiteettien" (sick!) pakottamaksi. (Noilla sairailla "realiteeteilla" Yleisradio muuten ajaa itsensä seinään.) Ihmisten puolueen käsikirjoittaja Atte Järvisellä on kuitenkin jonkinlainen taju Suomen poliittisesta ilmastosta. Lasken hänen toisen hengentuotteensa, loistavan Pasila-sarjan myös eräänlaiseksi yhteiskunnalliseksi satiiriksi, joka tosin ei käsittele ajankohtaispolitiikkaa. Kuunnelma sekin on, mutta kökköanimaatio soveltuu hyvin kuvittamaan sitä. Ihan mielelläni näkisin yhtä terävästi kirjoitetun ohjelman myös näyttelijöiden esittämänä, mutta sellainen taitaa olla "taloudellisten realiteettien" ulkopuolella…

 

Millaista poliittista satiiria sitten Yleisradiolta edellytän? Rohkeutta ja riittävää satsausta ohjelmiin, jotka eivät kaihda joidenkin katsojakuntien pahastumista tai tuohtumusta. Yleisesti ottaen Yleisradion olisi päästävä sitä riivaavasta tasapuolisuusajattelusta kohentaakseen ohjelmiston nyt varsin keskinkertaista laatua. Koko ohjelmisto ottakoon huomioon kaiken kansan, mutta vastoin Persu-unelmaa Suomi ei ole mikään yhtenäiskulttuuri, joka edellyttäisi jok'ikiseltä Ylen erilliseltä ohjelmalta tasapuolisuutta. Tuollainen mahdollisimman suuren katsojakunnan ärsyttämättömyyspyrkimys latistaa ohjelman kuin ohjelman, ja latteudet olisi jätettävä kaupallisten kanavien ongelmiksi.

 

Mutta Yleisradion tuntien tiedän millä painostuksella kaikkea yksipuolista (=minulle: laadukas) ohjelmaa kohdellaan. Siitä on seurauksena hysteerisiä ja epäonnistuneita katsojien paapomisyrityksiä, joista ehkä kaikkien aikojen floppi on tv-2:n Uusi päivä.

 

Kun tällaisiin uusiinpäiviin satsataan valtaosa fiktiivisten ohjelmien rahoituksesta, ei ole ihme, että laadukas draama ja viihde lakaistaan nurkkaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Ah, sitä mahdollisuutta, että kulttuuriministeri nimitettäisiin Persujen keskuudesta. Kyllä silloin poliittinen satiiri saisi kyytiä, jos mahdollista vieläkin tehokkaammin kuin nykyään.

Eilen julkistettu Perussuomalaisten vaaliohjelma on hyytävää luettavaa: Suomi todellakin käsitetään mieleltään ja sielultaan yksimieliseksi, ja ne jotka eivät tähän fiktiiviseen yhtenäiskulttuuriin taivu, pakotettaisiin siihen Persuomessa.

Persujen kulttuurista ja sen patakonservatiivisuudesta lukiessa ei voi muuta kuin hikoilla kylmästi, tavoitteet kun muistuttavat, eivätkä edes etäisesti, natsien kulttuuritavoitteita ja sosialistista realismia.

Käyttäjän ronin kuva
Ronja Ronin

Olikohan persuilla ketään kulttuuri-ihmistä korrektoimassa puolueohjelman kulttuurilinjauksia? Satiirikkoja siellä taisi olla piikitelemässä monikulttuurisuushuumaa.

Itse en ole huolestunut suomalaiseen kulttuuriin panostamisesta ulkolaisen tappioksi, sillä suomalainen omaperäisyys verrattuna monikulttuuriseen massaan olisi tervetullut lisä "maailmantaiteeseen".

Nina Jaakkola

Poliittinen satiiri on siirtynyt nettiin. Satiiri on kyllä vaativa laji. Siitäkin huolimatta erittäin tärkeää demokratian kannalta mielestäni. Aion koettaa onneani tässä vaativassa huumorin lajissa tavalla, jonka uskon toimivan ainakin omassa ikäryhmässäni. Kommentit ja kehitysideat ovat tervetulleita.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Satiiri on erittäin vaativa laji. Kokeilen itsekin "onneani", oikeastaan kykyjäni tässä lajissa, kun parin viikon päästä ilmestyy talouspoliittinen satiiriromaanini nimeltään "Banksteri".

Itse olen huomannut varsinkin kaikenlaisen komedian kohdalla, että VAIKUTUKSEN ajatteleminen etukäteen vie terän satiirilta, eikä ole suositeltava metodi muutenkaan, niin tavallista kuin se onkin. Siitä valtaosin johtuu tuo Suomen pysyttely kehitysmaan tasolla mitä poliittiseen satiiriin tulee. Aiemmin menestystä ovat niittäneet lähinnä valtiaiden henkilökohtaisia ominaisuuksia ilkkuvat tv-sarjat, joita itse en arvosta kovinkaan korkealle.

Nykyisin paras television poliittinen satiiri on mielestäni PASILA, vaikka sitä ei sellaisena yleisölle lanseeratakaan.

Nina Jaakkola

Mielenkiintoista! Odotan innolla kirjaasi! Talouspoliittinen satiiri on juuri se kaikista kiinnostavin laji mielestäni. Hyvin haastava kylläkin. Vaikeinta siinä ehkä on paasauksenomaisuuden välttäminen ja juttujen pitäminen riittävän kevyinä l. hauskoina säilyttäen kuitenkin terävän ja analyyttisen otteen.

On niin paljon helpompaa tehdä henkilökohtaisista ominaisuuksista hauskaa satiiria.

Omat lahjani, jos niistä voi puhua, ovat siinä että minulta käy luonnostaan asioiden paisuttelu ja liioittelu ja sen ajatteleminen, miten kaikki voisi mennä pieleen ja millä tavalla.

Pasilaa yritin joskus katsoa, mutta karkea kielenkäyttö ja henkilöiden jatkuva huutaminen rupesi tökkimään niin pahasti, etten voinut edes katsoa jaksoa loppuun. Karjumista saa pienten lasten äitinä kuulla kotona vähän liikaakin, kenties siksi kiintiö on täynnä ;-)

On täysin totta ettei pidä ajatella minkä vaikutuksen kirjoituksellaan tekee ja mitä ihmiset siitä ajattelevat tai se lässäyttää koko tekstin. Kunnollista poliittista satiiria on siksi varmaan hyvin vaikea tehdä jos itse on johonkin puolueeseen vahvasti kallellaan. Tässä varmasti syy siihen miksi poliittinen satiiri on televisiosta kuollut, olen samaa mieltä.

Toimituksen poiminnat