Vallan rakkikoira herää

 

On surkuhupaisaa seurata, miten vallan vahtikoira on pöpperöisenä heräillyt pitkästä unestaan – räksyttäväksi rakiksi muuntuneena. Kun oikeistolaisimmat puolueet ovat nyt jäämässä oppositioon, on suomalainen valtamedia valpastunut ja toteaa nyt lähes yhdestä suusta, että ei tästä mitään tule. 

 

Tehtiinkö näin silloin kun Sipilän hallitusta muodostettiin? Ei tehty, vaan päinvastoin media suki myötäkarvaan kuten pääosin koko hallitustaipaleen ajan, mistä voi tehdä vain yhden johtopäätöksen siitä, minkä tahon hallussa valta suomalaisen median enemmistössä on. 

 

Valtaosa mediasta rahoitetaan mainoksilla ja vähemmässä määrin tilaus- ja irtonumeromaksuilla. Koska sen lauluja laulat, kenen leipää syöt, ja mainostajan intressissä ei ole toimia Suomen kansan parhaaksi vaan ohjaila rahaa kansalta "parempiin" taskuihin, kaupallinen media ei mitenkään voi edustaa koko Suomen kansaa, mutta osaa siitä se sitten terhakkaasti edustaakin. Samalla pidetään yllä illuusiota siitä, että mainonnan rahat putoavat taivaasta ja nämä mahdollistavat ilmaiset tv-kanavat, puoli-ilmaisen median ja vaikkapa urheiluseurojen sponsoroinnin.

 

Eivät ne taivaasta putoa, vaan me maksamme ne kiltisti – paljon kiltimmin kuin (muut) verot. Mainontaan käytetään Suomessa kahden miljardin euron luokkaa vuosittain, mikä merkitsee keskimäärin kahden prosentin korotusta hintoihin. Sen maksamme kaupassa käydessämme, ja mitä saamme vastineeksi: enimmäkseen korvat ja silmät ja aivot täyttävää saastetta, jonka olemme itse kustantaneet 

 

Lienee turha kertoa, minkä poliittisen tahon ideologian mukaista tuo mainosverotus on. Huolestuttavaa on se, että tuo sama taho kaappasi 2010 koko kansan omistaman Yleisradion uskottelemalla, että kyse ei muka olisi enää poliittisista nimityksistä talon johtoon, vaan ”ammattijohtajuudesta”. Näin Ylekin saatiin saman poliittisen tahon taakse, mikä näkyy ennen kaikkea talon näyteikkunassa, uutis- ja ajankohtaisohjelmissa – ja vaikkapa Herra Yleksi nostetun Matti Apusen vakituisessa ”asiantuntijuudessa” Ylen poliittisissa ohjelmissa.

 

Näin on taattu se manipulaatio ja yksipuolinen poliittinen vaikutus kansalaisiin, minkä median toimijat tietenkin raivokkaasti kiistävät. Niin raivokkaasti että siihen ei usko kukaan.

 

Vallan vahtikoiruus on lehdistön velvollisuus, mutta jotta journalismiin voisi luottaa ja median voisi ottaa vakavissaan, sen tulisi perustellen arvostella vallankäyttäjiä, edustivat nämä mitä tahoa tahansa – myös poliittista oikeistoa. Sitä paitsi, tämä varsinkin timohaapaloille ja hengenheimolaiskansalle tiedoksi: räksyttäminen ei ole vallan vahtikoiruutta, vaan pelkkää räksytystä.

 

 

 

 

jannekuusi
Sitoutumaton Helsinki

Kirjailija, elokuvaohjaaja. Kyseenalaistan kaiken – itsenikin, jos sille päälle satun. Varsinkin itsestäänselvyydet joutuvat säälimättä suurennuslasini alle. – Viimeisin työni on romaanitrilogian "Sukupuu" kolmas, itsenäinen osa "Silmästä silmään" (LIKE), ilmestynyt huhtikuussa 2018. Tarkoitus on julkaista 2022 kaksi romuautofiktiota: omakohtaisiin kokemuksiini pohjaavat "400 kekkosta" ja elokuva-alasta nimellä "Apina vuonna 0". Elokuvapuolella viimeinen isompi työni oli dokumenttielokuva näyttelijä Matti Pellonpäästä (Boheemi elää). – Lisää https://fi.wikipedia.org/wiki/Janne_Kuusi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu