Ajasta aikaan Silmästä silmään

Ajasta aikaan: Raha ja talous

  • Finanssiepeli
    Finanssiepeli

 

 

Selventävä kantateksti on aluksi syytä lukea täältä.

 

Niillä on viipperä konsti harhauttaa toisiaan: talous. Alun perin ne kehittivät rahan velkakirjaksi: kun ensimmäinen antoi jotain toiselle, toinen antoi tälle vastineeksi sellaisen todistuksen, jota vastaan se ensimmäinen sai kolmannelta jotain muuta, ja se kolmas neljänneltä ja niin edes päin. Aika näppärä keksintö.

 

Niiden historiassa eli rikas mies nimeltä Henry Ford, joka niiden 1920-luvulla lausahti, että jos kansa tietäisi edes jotain meidän pankki- ja rahajärjestelmästämme, jo ennen huomisaamua syntyisi vallankumous. Miksiköhän hän näin sanoi, vaikka rahatalouden piti olla niin pätevä juttu?

 

Pitää katsoa tarkemmin, miten rahalle on käynyt, se nimittäin on muuttunut luontevasta vaihtamisen välineestä melkein vastakohdakseen. Jotkut kutsuvat talousajattelua uskonnoksikin, koska tiedetään, ettei raha itsessään ole minkään arvoista: ei sitä voi syödä eikä juoda, se ei pese niiden ikkunoita tai käsiä eikä hoida lapsia ja vanhuksia, mutta siitä tiedosta huolimatta rahaa pidetään todellisena ja aikaansaavana, ja sitä tavoitellaan kaikin keinoin lisää ja lisää. Erikoista on se, että kun ne ovat saaneet haalittua itselleen tarpeeksi rahaa, sitä usein halutaan vieläkin enemmän. Tuota ylimääräistä rahaa kerätään enimmäkseen niiltä, jotka sitä tarvitsisivat elääkseen. Siihen keräilyyn on keksitty monenlaisia konsteja, joista ovelin on työstä maksettava rahapalkka: ihmisillä teetetään kaikenlaista, jota myydään eteenpäin rahaa vastaan. Sitä rahaa jaetaan sitten korvauksena niille, jotka työn ovat tehneet, mutta ei kaikkea, vaan usein vain pieni osa. Toinen osa käytetään tuotannon muihin kuluihin, mutta loput pidetään itse.

 

Jo Henry Fordin aikana ne olivat kehittäneet myös pankkijärjestelmän, jonka ajatuksena oli se, että ihmiset antoivat pankin säilytettäväksi ylimääräiset rahansa siihen asti, kunnes tarvitsivat niitä taas. Säilössä olevia rahoja pankki sitten lainasi muille, ja näiltä pankki otti maksun, jota nimitetään koroksi. Tällä tavalla ne saattoivat maksaa jonkin haluamansa etukäteen tai vaikka maksaa osan lainastaan palkkana työntekijöille, joiden tekemiä asioita he myivät muille ja maksoivat myyntivoitoistaan velkansa takaisin pankille. Näin vaihtovelkakirjat, eli raha, tehtiin laajemmin kierrätettäväksi. 

 

Korko ei kuitenkaan riittänyt pankeille, jotka ymmärsivät, että koska itse raha ei ole minkään arvoista, lainaksi voidaan antaa myös sellaisia velkakirjoja, rahaa, jota ei ole säästetty pankkiin. Koska luotettiin siihen, että tuo uusi, tyhjästä taiottu raha maksetaan joskus takaisin, ei tuon rahan ollut tarpeen perustua mihinkään todelliseen ja olemassa olevaan. Fordin aikana pankit uskaltautuivat luomaan tyhjästä rahaa jo muutaman prosentin verran pankkeihin talletetuista varoista. Siitä syystä Ford uumoili, että kansalaiset eivät ehkä hyväksyisi tuollaista touhua, ja myös siksi asiasta ei kerrottu kuin harvoille.

 

Mutta nälkä kasvaa syödessä, kertoo yksi niiden oivallisista sananlaskuista. Kun pankkien toiminta näytti tuottavan hyvin, sitä ruvettiin laajentamaan, ja talletetun rahan ylittävää talouden osaa – tyhjästä luotua rahaa – alettiin nimittää finanssitaloudeksi, kun taas pankkeihin, taskuihin ja sukanvarteen talletettua rahaa kutsutaan reaalitaloudeksi. Ford tuskin saattoi kuvitella, että tuo muutama prosentti, jonka hän pelkäsi johtavan vallankumoukseen, kasvaisi sadan vuoden aikana lähelle sataa, eikä mellakoita isompaa vallankumousta ole silti saatu aikaan, koska suurin osa kansasta ei edelleenkään tiedä mitään pankki- ja rahoitusjärjestelmästä. Jotka siitä tietävät ovat joko niitä, jotka hyötyvät muiden tietämättömyydestä ja ovat siksi vaiti, tai sitten niitä, joiden ääni vaiennetaan julkisuudessa leimaamalla heidät hörhöiksi tai kommunisteiksi. Kommunistihan on sana, jolla nimitetään niitä, joiden ääntä ei haluta kuuluviin, oli heillä tekemistä kommunismin kanssa tai ei. (Toim. huom: tästä aiheesta lisää sarjan myöhemmissä osissa)

 

Mutta ei siinä vielä kaikki: jotkut alkoivat ostaa toisilta velkapapereita, joita he myivät sitten eteenpäin, loputtomiin, niin että viimein niiden alkuperä katosi taivaan tuuliin – josta ne olivat myös peräisin. Finanssitaloudesta muodostui itseään ruokkiva oma maailmansa, jolla ei ole enää mitään tekemistä todellisuuden kanssa. 

 

Finanssitalouden maailmassa käydään ankaria uhkapelejä, ja sellaisen häviäjä ottaa aina uutta lainaa maksaakseen tappionsa. Myös se uusi laina luodaan tyhjästä. Näin tuo finanssitalous paisuu kuin pullataikina ja ripeämminkin. 

 

Toisinaan kuitenkin joku niistä häviää pelissä niin paljon, että ei enää onnistu saamaan lisälainaa tappionsa maksaakseen. Jonkun on se maksettava, ja silloin huudetaan apuun reaalitaloutta. Tällaista tilannetta nimitetään lamaksi tai pienemmässä mittakaavassa taantumaksi. Pelivelat kuviteltuun kasinoon pumpataankin todellisuudesta, mikä tuntuu niiden elämässä joskus kipeästikin. Laman aiheuttaneet piirit voivat vaivatta osallistua pelivelkatalkoisiin luovuttamalla pienen osan ylimääräisestä varallisuudestaan tai tinkimällä omista voitoistaan, mutta sen sijaan ne, jotka tarvitsisivat joka pennin ja jenin elämiseen, joutuvat kärsimään kuitatessaan noiden isoilla panoksilla pelaavien tappioita. Vöitä kiristäessään heille kerrotaan, että lama on kuin luonnonmullistus, eikä asialle siksi mahda mitään. Suuri osa niistä uskoo, ja vähitellen taas kaikki palautuu ennalleen, paitsi että prosessin aikana köyhät ovat entisestään köyhtyneet ja rikkaat rikastuneet.

 

Pankki- ja rahoitusjärjestelmä, jota Ford sen alkeisvaiheessa kuvaili, perustuu toistuviin nousuihin ja niiden vastavoimiin, romahduksiin. Mitä isompi finanssikupla puhalletaan, sitä isompi on paukku sen puhjetessa. Lamaa voisi kutsua luonnolliseksi, ellei koko ilmiö olisi niiden itsensä aiheuttama. Kun romahdukset näkyvät toistuvan aina entistä isompina, odotettavissa on koko fiktiivisen finanssitalouden romahdus, ja sen kuittaamiseen eivät piskuisen reaalitalouden resurssit alkuunkaan riitä, vaikka kaikki tekisivät työtä sata tuntia viikossa. 

 

Silloin niillä ei ole kenelläkään kivaa, koska sellainen tilanne johtaa varmasti väkivaltaan – juuri siihen vallankumoukseen, mistä Ford aikanaan varoitti – eikä valtioillakaan ole enää varaa ostaa yhteiskuntarauhaa. 

 

Mitä sen jälkeen tapahtuu, sen me tiedämme, mutta eivät ne – vielä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Klaus Kristian Berg, Suomen historian harrastajat/FB
Moderaattori · 16. heinäkuu kello 9.34

"TÄNÄÄN HISTORIASSA

Heinäkuun 16. 1661 kirjoitti pankinjohtaja Johan Palmstruchs maksusitoumuksen pankkinsa, Stockholm Bancon nimissä maksaa maksusitoumuksen esittäjälle hopeassa määrätyn summan. Hän näin tuli keksineeksi Euroopan ensimmäisen setelin.

Kaikki oli lähtenyt liikkeelle niistä hankaluuksista mitä isojen määrien hopea ja kuparikolikoiden raahaaminen aiheutti vaivaa pankille ja kauppiaille. Seteli oli siis laiskan miehen keksintö painavaan ongelmaan.

No... kuitenkin asiassa kävi kuten aina. Ensimmäinen versio ja yritys kaatui siihen että Palmstruchs ja Stockholm Banco kirjoitteli näitä maksusitoumuksia niin paljon eikä heillä ollut metallia holvissaan. Kun huhu tästä vuoti julkisuuteen niin aamulla oli satoja ihmisiä Bancon oven edessä vaatimassa metallia paperia vastaan.

Nolo juttu. Asiaan lopulta joutui kuningas ja riksdagen (edustajapäivät) puuttumaan. Lopulta sopu syntyi sillä että kruunu otti pankin haltuunsa ja siitä tuli Sveriges riksbank.

Seteli sai jatkoa ja koska kruunu seisoi sen takana oli menestys varmaa.

No... ainakin melkein. Sielläkin painettiin välillä surutta paperille sitoumuksia joille ei ollut metallia talletettuna, mutta se taas on jo toinen tarina."

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Tarkennatko tätä kohtaa: "Pitää katsoa tarkemmin, miten rahalle on käynyt, se nimittäin on muuttunut luontevasta vaihtamisen välineestä melkein vastakohdakseen"?

Onko raha vaihtamisen este?

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Luithan kantatekstin?

Hän tarkoittaa oman tulkintani mukaan sitä, että rahan merkitys vaihdon välineenä on kutistunut maailmantalouden mittakaavassa liki olemattomiin.

Itse lisäisin, että jokapäiväisessä arkielämässä, jossa toimitaan reaalitalouden puitteissa, raha toimii paljonkin alkuperäistä tarkoitustaan vastaavalla tavalla. Mutta koska reaalitalouden osuus, niin huikealta kuin se kuulostaakin, on maailman kokonaistaloudesta eri tutkimusten mukaan enää jossain yhden prosentin tietämillä, voi sanoa että ylivoimainen valtaosa rahasta ja taloudesta toimii jo täysin eri perusteella kuin sen alkuperäinen tarkoitus on ollut. Rahaa ja sen arvoa ei finanssitaloudessa määrittele enää sen suhde todellisuuteen, vaan aivan muuhun.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Viimeiseen lauseeseesi tekisin täydennyksen: fiktiivisen rahan fiktiivinen suhde fiktiiviseen rahaan.

Finanssitalous on täydellisen sisäsiittoista eikä se noudata mitään maallista logiikkaa.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Kiitos.
Tuo varmuudella pitää paikkansa.

Teoreettisesti paras tapa elvyttää kansantaloutta olisi antaa pääoman kiertää tavalla tai toisella sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan (kansalaisille), koska he käyttäisivät sitä lähipiirissään hyödyttäen ympäristöä montakin kertaa, ennen kuin satanen kaikkoaisi ulos. Se on kuin kasvi kasvaisi juuristaan lähtien.

Sen sijaan jos talous pyörii lähinnä vain isojen pelureiden varassa, virtuaalisessa ja reaalisessa muodossaan, pääoma suuntautuu nopeasti hyödyttömiin kohteisiin: ulkomaille veroparatiiseisiinkin, kerskarakentamiseen, huvitteluun jne. Millään näistä ei ole hyödyllisiä vaikutuksia tulevaisuutta ajatellen. Jos iso raha vielä kiihdyttää velkaantumista, ollaan lähellä kriisiytymispistettä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #6

Kansan talous ei välttämättä olekkaan henkihieverissä jotta sitä tarvitsisi mitenkään elvyttää. Elvyttämisellä oikeastaan aina tarkoitetaan rikkaiden etujen turvaamista.

Tarkoitatko sinä nyt samaa tuolla "Teoreettisesti paras tapa elvyttää kansantaloutta olisi antaa pääoman kiertää tavalla tai toisella sinne"
,koska lähes aina tähän tarjotaan valumateoriaa ja sitä on tarjottu jo useampi vuosikymmen. Vielä on tarkistamatta onko se toimiva tapa.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Finanssitaloudesta annetaan nyt vähän turhan negatiivinen kuva. Odotusten ja tulevaisuuden tuottojen myyminen on ihan järkevä bisnes. On täysin oikein että osakkeen hinnassa näkyy sekin että yrityksen odotetaan tekevän tuotantoa ja voittoa vielä ensi vuonnakin.

Jos arvoyritysten p/e-luku pyörii jossain kymmenen hujakoilla, se meinaa että yritys pystyy maksamaan kymmenessä vuodessa osakkeen hinnan takaisin. Esittämäsi finanssitalouden kritiikin mukaanhan tuleville tuotoille ei saisi laskea mitään hintaa.

Toinen juttu on sitten tuo lama: lamassa tuloerot pienenevät ja omaisuuserien hinta laskee. Se on nimenomaan pienituloisten paikka vaurastua. Tuloerot ovat edelleen nousukaudesta huolimatta alempana kuin 2008. Ainoastaan suurituloisimma prosentin tulot ovat alempana kuin 2008. Muut ovat kasvattaneet tulojaan. Tälläistä tilannetta harvoin syntyy muulloin kun lamassa.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Puhut nyt reaalitalouteen palautuvasta ja tuotantoon/palveluihin päätyvästä rahasta, joka on järkevää pankkitoimintaa. Mutta finanssipelien osuus taloudesta on niin megalomaaninen, että sen laajuuden kuvitteleminenkin on liki mahdotonta. Finanssipeleillä tarkoitan realitalouteen palaamattomaksi tarkoitettua "ilmaa", peliä, jonka voittajat käärivät megalomaanisia voittoja – ja häviäjät kuittaavat häviönsä lainaamalla uutta, tyhjästä luotua fiktiivistä rahaa, joka on tarkoitus sijoittaa peliin ja voittaa siinä.

Niin ei tietenkään aina käy, ja rahaa luodaan tyhjästä järjettömiä määriä. Tuo juuri muodostaa sen kuplan, joka puhjetessaan (tyhjän uuden rahamäärän paisuttua hallitsemattomaksi) aiheuttaa lamat, kun noita tappioita kuitataan reaalitalouden puolelta. Eivät yrityksen velat katoa konkurssin jälkeen mihinkään, ne maksaa aina joku/jotkut muu/t.

Tavallisen kansalaisen kannalta ongelmallisinta on reaalisen rahan säilöminen niin, ettei sen arvo alene. Järjestelmä pakottaa meidät kaikki osallistumaan finanssipeleihin niin, että raha sijoitetaan haluttuun kohteeseen, tai usein annetaan pankin sijoittaa,ja riskitason voi määritellä aivan kuin rulettia pelatessa. Pankkitalletus, joka on menettänyt asemansa sijoitustoiminnalle, sijoitetaan toki myös johonkin, mutta kohdetta säästäjä ei tiedä.

Kaikki sijoitukset ovat globaalin talouden armoilla, ja globaali talous nousee ja romahtaa aaltoliikkeenä, koska se on markkinatalouden ominaisuus.

Jos taloutta ajattelee oman edun ja vaikka kansankin edun sijaan laajemmin, huomaa, että nykyisen globaalin finanssipelin järkyttävä määrä ja koko viittaa jossain vaiheessa tapahtuvaan koko talousjärjestelmän romahdukseen. Tämä tapahtuu väistämättä jos asioiden annetaan edetä siten kuin ne nyt etenevät. Siinä vaiheessa jokainen yksittäinen sijoittaja, menestyksekäs tai vähemmän menestynyt, menettää kaiken ja jäljelle jää vain todellisuus, todelliset aikaansaannokset – tosin mahdollisuudet aikaansaannoksiin ovat siinä vaiheessa romahtaneet väkivallan, pakolaisten ja sotien vuoksi.

Pekka Lampela

Kannattaa muistaa että poiketen siitä mitä meistä suurin osa kuvittelee, suurin osa, yli 90% kaikesta rahasta syntyy tyhjästä liikepankkien antolainauksen yhteydessä. Pankit, siis pankkien omistajat, päättävät kenelle ja mihin tarkoitukseen synnytetty raha käytetään. Ylivoimaisesti suurin osa rahasta käytetään pelaamiseen, kuten futuureihin. Ei siis mihinkään ihmiskuntaa hyödyttävään. Päin vastoin. Kun usko tuossa pelimaailmassa käytettyjen arvopapereiden arvoon horjuu, syntyy lama, jossa myös usko sellaisiin arvopapereihin joiden taustalla on jotain tuotantoa, sekin horjuu. Tämä vaikuttaa maailman kaikkiin ihmisiin.

On olemassa myös toisenlainen tapa hoitaa tarvittavaa rahaa talouteen. Sitä kutsutaan velattomaksi rahaksi. Se tapahtuu kuten lukemattomia kertoja rahan historiassa siten että valtio palauttaa rahan painamisen yksinoikeuden takaisin valtiolle ja rahaa painetaan lainananannon lisäksi myös suoraan valtion tarpeisiin. Tällaista rahareformia ajaa Suomessa Talousdemokratia ry. Kannattaa tutustua.

Ps. Siitä miten raha syntyy yksityisten pankkien toimesta, tietoa löytyy mm. täältä Suomen pankin sivustolta: www.euro.fi

Pekka Lampela

Kannattaa muistaa että poiketen siitä mitä meistä suurin osa kuvittelee, suurin osa, yli 90% kaikesta rahasta syntyy tyhjästä liikepankkien antolainauksen yhteydessä. Pankit, siis pankkien omistajat, päättävät kenelle ja mihin tarkoitukseen synnytetty raha käytetään. Ylivoimaisesti suurin osa rahasta käytetään pelaamiseen, kuten futuureihin. Ei siis mihinkään ihmiskuntaa hyödyttävään. Päin vastoin. Kun usko tuossa pelimaailmassa käytettyjen arvopapereiden arvoon horjuu, syntyy lama, jossa myös usko sellaisiin arvopapereihin joiden taustalla on jotain tuotantoa, sekin horjuu. Tämä vaikuttaa maailman kaikkiin ihmisiin.

On olemassa myös toisenlainen tapa hoitaa tarvittavaa rahaa talouteen. Sitä kutsutaan velattomaksi rahaksi. Se tapahtuu kuten lukemattomia kertoja rahan historiassa siten että valtio palauttaa rahan painamisen yksinoikeuden takaisin valtiolle ja rahaa painetaan lainananannon lisäksi myös suoraan valtion tarpeisiin. Tällaista rahareformia ajaa Suomessa Talousdemokratia ry. Kannattaa tutustua.

Ps. Siitä miten raha syntyy yksityisten pankkien toimesta, tietoa löytyy mm. täältä Suomen pankin sivustolta: www.euro.fi

Toimituksen poiminnat