Ajasta aikaan: Rajat ja valtiot
Selventävä kantateksti kannattaa lukea täältä.
Niillä on viipperä konsti eristää itsensä toisistaan: valtiot ja rajat. Iso osa niistä ajattelee, että milloin kenenkin kartalle piirtämät viivat olisivat olleet ikuisesti olemassa – siitä huolimatta, että ne tietävät rajojen siirtyneen tavan takaa ja siirtyvän edelleen, kunnes järki voittaa. (Suom. huom: ”ne” tarkoittaa meitä nykypäivän ihmisiä, ”me” tarkoittaa heitä, keitä lienevätkään.)
Meidän järkemme voitti, mutta vasta pakon edessä, kun muu ei auttanut. Historiamme osoittaa, että se miten ne nyt vierastavat toisiaan, tulee ajautumaan umpikujaan. Silloin ne melkein tuhoavat itsensä – mutta eivät sitä lopulta tee, sillä järki tulee voittamaan: siitä huolimatta että vallan norsunluutorneista käsin saarnataan toisin, ne eivät ikinä tule toimeen ilman toisiaan, eivät yksilöt eivätkä joukot. (Suom. huom: ”historia” tarkoittaa nykypäivän näkökulmasta tulevaisuutta, ”esihistoria” taas mennyttä.)
Meidän aikamme näkökulmasta niiden valtionrajoissa ei ole mitään järkeä, koska ne ovat vain keinotekoisia viivoja. On ymmärrettävää, että niillä on tarve olla tekemisissä läheistensä kanssa kuten meilläkin, mutta miksi linnoittautua lukkojen taakse? Erilaisten kielien vuoksi? Ehkä niin, mutta myöhemmin, kun ne hylkäävät sanat ja kommunikointi muuttuu kokonaisvaltaiseksi, sekin ero poistuu. Meidän historiamme kertoo, että valtionrajat eivät häviä niin kauan kun kielet muokkaavat puhujiaan erilleen toisistaan, vaan vasta kun viestintä kehittyy kielimuurit ylittäväksi. Muutos kesti monen sukupolven ajan, ja kielet jäivät toki meidänkin aikaamme olemaan – museoituina tieteilijöiden tutkimusaineistoksi, aivan kuin niiden latina, gallia, sikuli, muinaiskreikka jne, nuo esihistoriassa ahkerasti käytetyt kielet.
Rajojen henkiseksi vahvistamiseksi ne järjestävät seremonioita ja juhlapäiviä. Silloin ne kokoontuvat jäykkiin asuihin pukeutuneina ja puhuvat, laulavat ja käyttäytyvät vielä tavallistakin kankeammin. Pitkän tangon nokkaan nostetaan kangas, joka lepattaa ilmavirran liikkuessa. Sen tarkoitus on sementoida ja pyhittää rajat ja myös ilmaista, että ne, jotka nostavat tankoon toisenlaisen kankaan, kuuluvat alemmalle tasolle.
Olen yrittänyt selvittää syitä, miksi niin suuri osa niistä tuomitsee rajojen siirron yhtäällä, mutta hyväksyy ne toisaalla. Muuta logiikkaa ei löydy kuin se, että nepyrkivät olemaan hyvisten puolella pahiksia vastaan. Hyvis ja pahis ovat keksittyjä, rankasti yksinkertaistettuja symbolihahmoja, joihin niiden on helppo samastua ilman rasittavaa ajattelua, vaikka näiden hahmojen ominaisuudet vaihtelevat mustasta valkoiseen ja päinvastoin, mistä tuonnempana. Jottei niiden itse tarvitsisi pohtia asiaa, media kertoo niille esimerkiksi, että suomalaisille Putin on pahis ja Trump myös, vaikka oudosti USA onkin enimmäkseen hyvis ja Venäjä enimmäkseen pahis. Niiden itse korkealle arvostamasta logiikasta niitä ei ainakaan voi syyttää.
Valtionrajoissa on kyse omistamisesta, josta tarkemmin tuonnempana. Alueiden asukkaat eivät ole useimmille niistä niin tärkeitä kuin se, kuka maan omistaa – ja kuka pääsee komentamaan omistamansa maan asukkaita. Esihistoriassa on tehty tuhansittain väestönsiirtoja ja valtauksia, jotka ovat muuttaneet jonkun alueen asukkaat toisiksi. Tällaista harrastettiin mm. Amerikassa ja Australiassa, myöhemmin Neuvostoliitossa ja Israelissa, joissa aikaisemmat asukkaat karkotettiin, tapettiin tai alistettiin. Suomalaisia suivaannutti erityisesti se, että Neuvostoliitto valloitti itäisen Suomen ja asutti sen venäläisillä. Samassa hengessä suivaannutaan myös siitä, että Venäjä siirsi rajoja Ukrainassa. Vaikka Krimin asukkaat sitä itse halusivat, siitä ei Suomessa ja muualla piitattu, vaan vedottiin omistamissopimusten rikkomiseen. Siinä kohdassa pata sananlaskun mukaan soimaa kattilaa.
Ne saattavat myös vedota esihistoriaan, siihen kuka on ollut alueen alkuperäinen asukas ymmärtämättä, että ei ole olemassa ”alkuperäistä”asukasta. Joku on joskus saapunut ensimmäisenä ihmisenä alueelle, jossa muut elolliset ovat asuneet vuosituhansia, siinä kaikki. Mutta silläkään ei monelle niistä näy olevan mitään väliä, sillä kaikki tietävät, etteivät itse ole ”alkuperäisiä”, ja silti monet kiusaavat aikaisemmin tulleita, eivätkä myöskään haluaisi päästää uusia tulemaan. Pitävät omiksi tuntemiaan hyviksinä ja muita pahiksina, kun laajemmalla näkemyksellä ei jakseta rasittaa aivoja. Niitten ristiriitainen logiikka muistuttaa uskontoa: tiedetään että jokin ei ole totta, mutta silti siihen halutaan uskoa ja sen mukaan toimia. Siitäkin tuonnempana.
Äkilliset väestönsiirrot aiheuttavat aina ongelmia, eivätkä ne ole vielä nähneet sitä, mitä sen suhteen on tulossa. Mutta jotkut yrittävät ratkaista sen pystyttämällä fyysisiä ja henkisiä muureja senhetkisille rajoille ymmärtämättä, että hyödyttömien muurien rakentamiseen ja eristäytymiseen käytettävän energian voisi käyttää myös järkevästi. Löysin asiaa kuvaavan vertauskuvan niiden nuorisosta, jolla on tapana järjestää pirskeitä silloin kun vanhemmat ovat muualla, mitä nimitetään kätyksi (kämppä tyhjänä). Joskus käy niin, että taloon pyrkii iso määrä kutsumattomia vieraita, ja kun kotiväki yrittää selvittää tilannetta puhumalla, jotkut kutsutuista käyvät suoraan sisään pyrkijöiden kimppuun, mikä tuhoaa kaiken järkevän neuvottelun ja samalla myös bileet, koska poliisi saapuu paikalle ja keskeyttää tilaisuuden. Poliisit ne ovat palkanneet sitä varten, että nämä selvittelevät niiden välisiä riitoja, tarvittaessa vaikka väkivalloin. Meidän aikanamme riidat selvitetään toisin, mistä myös tuonnempana.
Muuten mahtavaa, mutta onko reviiri ja omistaminen samaa?
Ja onko raja itseisarvo kummallekaan ?
Valtio tuskin kuitenkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Reviiri on käsittääkseni oma elinpiiri, johon ensisijaisesti kuuluvat ihmiset, sitten kulttuuri, koti, ympäristö, muu materia ja tavarat jne. Sekä omistaminen että oma reviiri ovat suhteellisia käsitteitä; ei esim. ole mitään jumalaa joka oikeuttaisi omistamisen.
Sellainen ei ole edes raha, vaikka taloususkonnon vallassa suuri osa maailmaa onkin, ja rahaa jumalalliseksi kuvitellaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ajatusleikki: jos emme olisikaan riippuvaisia jostakin tai joistakuista, olisimme kaikki samaa mieltä tuon ”Santun ” kanssa, ja maailma näyttäisi täysin erilaiselta.
Ilmoita asiaton viesti
Eläin merkkaa (kusee) alueensa rajat. Ihminenkin. Perhe, suku, kylä, ja me valtiona samoine arvoinemme. Näin se menee kautta maailman.
Onhan toki ihmisiä, jotka lukot kotiovestaan ovat poistaneet ja orapihlaja-aidan tonttinsa ympäriltä purkaneet. Ytimestähän toki täytyy rajojen poisto aloittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Valtion liittäminen tuohon on aika keinotekoista. Jos miettii, miten valtiot ovat syntyneet, muotoutuneet ja muuttaneet rajojaan.
Raja on voinut mennä keskeltä jonkun pihaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Ytimestähän toki täytyy rajojen poisto aloittaa.”
Niimpä, kuinkahan moni meistä päästäisi kenet tahansa kotiinsa asumaan?
Ilmoita asiaton viesti
Sipillä muistaakseni lupasi kotinsa pakolaisille.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmettelinkin, missä viipyy ” maahanmuutto”.
Ilmoita asiaton viesti
Kun tässä on ikää kertynyt jo melkoisesti niin alkaa ymmärtämään monia asioita ainakin omasta mielestä. Toisaalta muiden tuomat ”viisaudet” tuntuvat joskus lapsellisilta. (Alkavan mahdollisen dementian vaikutukset jätän sekä oman että blogistin osalta pois)
Veli venäläinen ryösti kotini. Olimme asuneet Laatokan rannoilla monien sukupolvien ajan, ehkä jotkut suvut jopa kymmeniä sukupolvia. Hallinnnolliset rajat ja hallitsijat vaihtuivat silloin tällöin.
Puna-armeija ajoi meidät pois 1944 lopullisesti, tappoi sukulaisiani ja ryösti kotini. Janne Kuusen mukaan minun suivaantuminen olisi jotenkin luonnotonta, ryöstö olisikin normaalia josta ei pitäisi suuttua.
Mielestäni Janne Kuusen kirjoitus on jotenkin lapsellinen ja naivi.
Tietysti krimiläisillä oli oikeus liittyä Venäjään, samoin ahvenanmaalaisilla olisi oikeus liittyä Ruotsiin ja meillä karjalaisilla olisi oikeus isiemme maahan.
Ilmoita asiaton viesti
Aika mielikuvituksellinen johtopäätös on se, että suivaantuminen kodista häätämisestä olisi luonnotonta.
Oli miten oli, kiistän.
Tottakai kaikki jotka on häädetty kodistaan – vaikkapa varattomuuden vuoksi – ovat oikeutettuja vähintäänkin suivaantumiseen, joskus vaikka kapinaan. Mutta Miralan tapauksessa kapinointi ei kaiketi olisi kannattanut häätäjän luonteen ja koon vuoksi. Enpä usko että kukaan – ainakaan suomalainen – pitää tuota häätöä mitenkään oikeudenmukaisena.
Tosin Ahvenanmaan ja Krimin liittyminen toiseen maahan ei pidä sisällään kodeista häätämistä, vaan päin vastoin. Siinä mielessä vertaus ontuu – kohtalosi on ollut aivan jotain muuta.
PS. kehoitan tutustumaan kantatekstiin, jotta kirjoituksen ”lapsellisuus” ymmärrettäisiin oikein.
http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255624-…
Ilmoita asiaton viesti
Rajat on tarpeellisia, tai muuten voi tulla kiistoja alueiden käytöstä.
Pitääkö antaa esimerkkejä? Vaikka ihan viimeisimpänä esimerkkinä Jäämeren rata, mikä halkoo saamelaisten alueita. Koska rajoja ei ole, Suomi voi tehdä saamelaisten alueilla periaatteessa mitä haluaa.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös se ole juuri päin vastoin: se että saamelaiset on rajattu Suomen ”omistukseen”, tarkoittaa sitä että suomalaiset saavat määrätä saamelaisten asioista mennen tullen, mikä ei vaikuta yhtään oikeudenmukaiselta.
Mutta kun rajat kerran on keksitty, pitäisikö (esim) saamelaisilla olla oma rajattu valtionsa? Pitäisikö joka kylällä ja niemennotkolla olla oma valtionsa, ja omat rajansa, kenellä kiinni, kenellä auki? Maailmassa olisi kymmeniä-, ehkä satojatuhansia valtiota?
Ilmoita asiaton viesti
Kansalla pitäisi olla oikeus määrätä oman alueensa käytöstä. Eli luonnolliset rajat on kansojen rajat.
Jos rajoja ei olisi, olisiko tilanne parempi? Vahvempi saisi tulla alueelle ja tehdä mitä haluaa?
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai rajoja voi poistaa niin kauan kun maailma toimii keskinäisen kilvan ja valtataistelun merkeissä eikä yhteistoiminnan, mihin saattaa olla pakko nöyrtyä vasta maapallon tulevaisuuden ollessa todella uhattuna.
Toinen asia on: mikä on kansa? Ne ihmiset, jotka asuvat erilaisten rajojen sisällä? Niiden rajojen, joita on siirrelty tuhansia kertoja edes takaisin historian aikana? Eiväthän rajat ole koskaan estäneet vahvempia ylittämästä niitä ja tulemasta alueille määräilemään.
Kannattaa myös lukea kieltä ja kommunikointia käsittelevä kolumni (ja aluksi myös se kantateksti):
http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255627-…
Ilmoita asiaton viesti
”Toinen asia on: mikä on kansa? Ne ihmiset, jotka asuvat erilaisten rajojen sisällä?”
No ei, eihän monilla kansoilla ole rajoja nytkään. Esim. juuri saamelaisilla. Tai vaikka kurdeilla.
Usein vain on niin, että se rajattomuus aiheuttaa sen verran ongelmia, että kansa haluaa ne rajat (eli itsenäisyyden). Ei aina, joskus saattaa riittää autonomia tai joku muu sopimus oikeuksien turvaamimiseksi.
Kansa on yksinkertaisesti joukko ihmisiä, joka kokee itsensä kansaksi.
Ei kai rajattomuus ole koskaan ollut kovin ogelmatonta, aina on ollut jotain reviirikiistoja.
Ilmoita asiaton viesti
Silloin jokaisen ”kansan ” pitäisi palata ensin sille alueelle, mikä sille alunperin ” kuului”.
Ilmoita asiaton viesti
Mitäköhän tarkoitat noin niinkuin käytännössä?
Esimerkkejä?
Ilmoita asiaton viesti
Mahdotonta se on kun kukaan ei oikein ole alun perin mistään kotoisin. Toiset ovat olleet alueellaan kauemmin, toiset lyhyemmän aikaa.
Intiaanit ovat olleet Amerikassa satoja vuosia ennen eurooppalaisia, mutta eurooppalaiset siellä huseeraavat tapettuaan ja eristettyään valtaosan heitä ennen olleista. Samoin Australiassa.
Mutta kyllä ne intiaanitkin joskus ovat Amerikkaan muuttaneet, samoin maorit ja abot Australiaan ja Tasmaniaan. Afrikassa lienee porukat pysytelleet pisimpään, sieltä simpanssivaiheesta alkaen ja sitä ennenkin. Ja nyt hekin haluavat sieltä pois.
Kreationistit saattavat olla näistä asioista eri mieltä, mutta minä en ole.
Ilmoita asiaton viesti
Voisihan sitä perustella niin, että maa-alue kuuluu sille, joka sinne on ensimmäisenä ehtinyt (siihen asti kuin historiasta osataan jotain sanoa).
Suomalaiset on saamelaisten ohella tämän alueen ensimmäisiä asuttajia, eikä tätä oikein kukaan muu voikaan väittää omakseen.
Intiaaneilta vietiin maata vääryydellä ja viekkaudella. Ikävämpi homma.
—
Tosin tuolloin ei tiedetty mitään valtioista, ja siihen aikaan ei oikein voida palata. Nyt on mentävä näillä. Ei valtiot huono järjestely mielestäni ole.
Jos jo tuolloin olisi ollut valtiot, niin tuskin niitä maita olisi niin helposti voinut keneltäkään viedä.
Ilmoita asiaton viesti