Ajasta aikaan

Julkaisen kolumneja toistaiseksi enemmän tai vähemmän säännöllisesti US Puheenvuorossa otsikolla Ajasta aikaan. Aluksi taustoitan tätä sarjaa, ja linkit varsinaisiin kolumneihin löytyvät tämän tekstin lopussa.

 

2010-luvun alussa tutustuin hämmentävään nuoreen mieheen, jonka aivoituksista en aluksi saanut minkäänlaista selvyyttä. Santtu K oli tuolloin vasta kahdentoista, hänen erityislaatuisuuttaan oli tutkittu vuosien ajan eikä diagnoosia esim. autismista, aspergerista tai kehitysvammasta ollut onnistuttu selvittämään. Santtu puhuu tavalla, joka ei aukene ainakaan ulkopuoliselle. 

 

Santtu K on ollut käytännössä koko ikänsä isovanhempiensa hoidossa, sillä isä on kiireinen liikemies, joka matkustelee suurimman osan vuodesta ulkomailla, ja narkomaaniäiti on kuollut pojan ollessa kolmevuotias. Santun rovasti-isoisä ja taidemaalari-isoäiti ovat perhetuttujani, ja vietettyäni heidän kanssaan aikaa säännöllisesti, alkoi näyttää siltä, kuin poika olisi putkahtanut maan päälle jostakin kaukaa tulevaisuudesta, mikä tällaisesta maallistuneesta fiktiokirjailijastakin vaikutti täysin järjettömältä. Myös hänen kristillisyyden kanssa kilvoitteleva isoisänsä on painiskellut tuon saman kysymyksen äärellä. Aiemmin Santtu kävi kehitysvammaisille tarkoitettua sisäoppilaitosta, jossa hän ei tullut toimeen muiden oppilaiden kanssa, mutta hänelle pyrittiin räätälöimään erillinen opintie, turhaan. Hän ei kommunikoi paljoakaan sanoilla, vaan enimmäkseen muilla tavoilla, mutta tutkimuksissa hänet on määritelty älylliseltä kapasiteetiltaan aikuisen tasolle jo kymmenvuotiaana. 

 

Kiinnostuttuani aloin vähä vähältä ymmärtää viestejä, joita Santtu kertoo omalla erikoisella tavallaan. Hän käyttää usein ilmaisua, jonka tulkitsen ”me”-sanaksi, mutta ketkä tai mitä nuo ”me”ovat, siihen ei ole tullut selvyyttä. Käänsin kaiken uhalla meitä nykyajan eläjiä tarkoittavan ilmaisun sanalla ”ne”, vaikka vaikutelmaksi saattaa tulla ylimielisyys, mikä ei ole ollut Santun tarkoitus.

 

Santtu K on nykyään täysi-ikäinen ja asuu isovanhempiensa luona Varsinais-Suomen rannikolla. Ulkomaailman kanssa hän on fyysisesti harvoin tekemisissä, internetitse sitäkin enemmän. Kun viime vuosina hänen havaintonsa elämänmenosta, erityisesti Suomessa, ovat osoittautuneet hämmentävän tarkkanäköisiksi – niitä kun eivät näy kaventavan minkäänlaiset peitellyt rasitteet tai tarkoitusperät – aloin hänen luvallaan tulkita ja kirjata niitä koneelleni niin paljon kuin ehdin. Materiaalia kertyi gigabittikaupalla, ja siksi tähtään tulevaisuudessa aineiston julkaisemiseen editoituna kirjan kansien välissä. Sitä ennen päädyin tarjoamaan makupaloja yleisölle kolumneissa, joiden rajallinen tila tosin asettaa omat haasteensa, kuten asia businesskielellä ilmaistaisiin, ja se mahdollistaa enintään pintaraapaisun käsiteltävistä aihealueista. 

 

Tehtävä ei ole ollut helppo myöskään oman rajallisuuteni vuoksi, olenhan vain aikamme suomalaiseen ja ihmiskunnan kulttuuriin kahlittu kirjailija, jonka normatiivisuuteen jouduin armottomasti ja kouriintuntuvasti törmäämään prosessin edetessä. Sen vuoksi teksteissä on ajoittain ilmaisuja, joista olen ollut epävarma tai joita ei kielen puitteissa liene edes mahdollista tulkita. Nämä olen merkinnyt erillisillä huomautuksilla ja varustanut osan niistä myös sellaisilla nettilinkeillä,joiden ajattelen valaisevan ko. asiaa, sillä Santun kanssa kommunikoidessa teksti ja kieli itsessään ovat osoittautuneet piinallisen rajallisiksi. Tuloksena on joiltain osin lapsekasta ja kokkareista kieltä.

 

Kolumneissa aihepiireiksi valikoituvat mm. valtionrajat,raha ja omistus,lait,vankeus ja tuomiot,vapausdemokratia ja politiikkaverotusmainontamediasodathistoria,uskonnotaddiktiot,aika,elämänkaari ja kuolemajne.

 

Ensimmäinen kolumni käsittelee kieltä ja kommunikaatiota– mitäpä muutakaan. Se löytyy täältä.

Toinen kolumni käsittelee rajoja ja valtioita. Se löytyy täältä.

Kolmas kolumni käsittelee tarinaa. Se löytyy täältä.

Neljäs kolumni käsittelee kiusaamista. Se löytyy täältä.

Viides kolumni käsittelee rahaa ja taloutta. Se löytyy täältä.

jannekuusi
Sitoutumaton Helsinki

Kirjailija, elokuvaohjaaja. Kyseenalaistan kaiken – itsenikin, jos sille päälle satun. Varsinkin itsestäänselvyydet joutuvat säälimättä suurennuslasini alle. – Viimeisin työni on romaanitrilogian "Sukupuu" kolmas, itsenäinen osa "Silmästä silmään" (LIKE), ilmestynyt huhtikuussa 2018. Tarkoitus on julkaista 2022 kaksi romuautofiktiota: omakohtaisiin kokemuksiini pohjaavat "400 kekkosta" ja elokuva-alasta nimellä "Apina vuonna 0". Elokuvapuolella viimeinen isompi työni oli dokumenttielokuva näyttelijä Matti Pellonpäästä (Boheemi elää). – Lisää https://fi.wikipedia.org/wiki/Janne_Kuusi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu