Ajasta aikaan Silmästä silmään

Historiaa silmästä silmään

  • Viipuri 29.4.1918
    Viipuri 29.4.1918

Kiikkerän kansallisen itsetuntomme vakauttaminen edellyttää luopumista vaikenemisen ja peittelyn perinteestä ja historian katsomista silmästä silmään. Siksi kaikki puheet siitä, että sadan vuoden takaiset tapahtumat olisi jo syytä unohtaa ja siirtyä eteenpäin, ovat kyseenalaisia. Jos kulkee eteenpäin vilkaisemattakaan taakse, kompastuu juuri niihin esteisiin, jotka olisi voinut kiertää.

 

Tänään on kulunut tasan sata vuotta sisällissodan viimeisen merkittävän taistelun päättymisestä, Viipurin valtauksesta punaisilta. Saksalaiset sotajoukot saartoivat Viipuria idästä ja pohjoisesta, valkokaarti lännestä, ja kaupungin puolustus murtui aamuyöllä 29. huhtikuuta 1918. 

 

Samana maanantai-iltapäivänä valloittajat toimeenpanivat Viipurissa massateurastuksen, kun 200 ulkomaalaista siviiliä ammuttiin kerralla Pyhän Annan kruunun linnakkeen valleilla, mistä tarkemmin täällä (Wikipedia). Kyseessä oli puhdasverinen etninen puhdistus, jota jatkettiin monen päivän ajan. Teloitusten vastuulliset tuomittaisiin nykypäivänä elinikäiseen vankeuteen Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa, ja jo tuolloin se rikkoi räikeästi Haagin 1907 sopimusta vastaan. Mutta koska tuon kiusallisen ”pikku vahingoksi” nimitetyn tapauksen – yhteensä vähintään 360 viatonta kaupunkilaista teloitettiin – tutkinnat jätettiin sikseen ja asiasta päätettiin vaieta, ensimmäinen julkinen maininta siitä löytyy vasta 1960-luvun lopulta. Tapaus ei ole vieläkään yleisesti tunnettu, mikä tekee siitä tyyppiesimerkin sisällissodan synkistä varjoista.

 

Kirjoittaessani romaania ”Silmästä silmään” perehdyin arkistoihin perusteellisesti, ja mitä syvemmälle sadan vuoden takaiseen aineistoon kaivauduin, sitä hämmentävämmäksi vaikutelma kansamme identiteetin perusteista muuttui. Se vakaana ja luotettavana pidetty suomalaisuuden pohja, mihin meidät on opetettu ja kasvatettu murentui murheellisella tavalla sitä mukaa, kun pitkään piilotellut tosiasiat avautuivat. Viimeisen vuoden sisällä on julkaistu useita tutkimuksia ja artikkeleita, joissa noita aiemmin vaiettuja seikkoja on kiitettävästi nostettu esiin, ja vaikenemisen laajuus on vasta viime aikoina paljastunut tyrmistyttäväksi. 

 

Suomen kansallinen historia on kirjoitettu ehyeksi sankaritarinaksi valikoiden ja totuutta väkivaltaisestikin muovaillen, jättämällä olennaisia asioita kertomatta ja nostamalla kertomukseen epäolennaisuuksia – myös suoranaisia valheita. Tutkimusmatka maamme historian varjoihin on ollut valaiseva, mutta raskas ja masentava, monet sankareiksi nostetut ovat osoittautuneet todellisuudessa tekopyhiksi barbaareiksi. Nuo sankarit ovat poikkeuksetta edustaneet sisällissodan voittajia, sillä punaisen puolen barbaarit on huolellisesti demonisoitu – ja useimmat heistä teloitettu. 

 

Sisällissodan hävinnyt osapuoli sai kärsiä rangaistuksensa ankarimman kautta – niin ankaran, että monet ulkovallat kieltäytyivät tunnustamasta Suomen itsenäisyyttä ennen kuin noissa Euroopan ensimmäisissä keskitysleireissä teurastuksia, kidutuksia ja barbariaa hillittäisiin. Valtionhoitaja P. E. Svinhufvud – myöhemmin maan presidentti – joutui siksi lieventämään hävinneiden rangaistuksia, mutta määräsi virkatoimensa viimeisinä päivinä täyden syytesuojan arviolta 8000 valkoiselle sotarikoksiin, laittomiin teloituksiin ja ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneelle, mm. omalle pojalleen, joka oli osallistunut hirmutekoihin Hennalan keskitysleirissä yhdessä Hans Kalmin ja Lauri ”Tahko”Pihkalan kanssa – miesten, joita on pidetty kansallissankareina. Nähdäkseni juuri tuo syytesuoja on ollut hävinneille keskeinen katkeruuden lähde sen lisäksi, että virallinen Suomi vaikeni pitkään heidän kohtalostaan. Vasta Väinö Linnan romaanit lähes puoli vuosisataa myöhemmin raottivat ovea tuohon historian pimennettyyn kammariin. 

 

Ainakin 1970-luvulle asti suomalainen identiteetti taottiin koululaisten ja vanhempienkin kansalaisten kalloihin voittajan eetoksella: vaikka olimme hävinneet tuon vuosisadan sodat Lapin sotaa lukuun ottamatta, pitäisi silti esiintyä voittajina. Kun ikävä totuus kuitenkin oli tiedossa, kansallisen olemassaolomme perusta rakennettiin sen vastakohdalla, hylkäämällä tosiasiat. Tuota perinnettä vaalitaan edelleenkin, vaikka muissa yhteyksissä vastaavaa kollektiivista itsepetosta kutsutaan uskonnolliseksi fundamentalismiksi.  

 

Jopa keittiösosiaalipsykologi pystyy vaivatta päättelemään, että nyky-Suomen kärkisija maailman koulu- ja työpaikkakiusaamisen arveluttavassa kilvassa juontuu ajalta, kun kansallemme kädestä pitäen opetettiin, että voittajan sopii kohdella häviäjää kuinka kaltoin hyvänsä ilman pelkoa kantelusta ja ilmiannosta, rangaistuksesta puhumattakaan. Maahanmuuttajien diskriminoinnissa on samoja piirteitä: monet varsinkin itse heikossa yhteiskunnallisessa asemassa elävät katsovat oikeudekseen syrjiä omasta mielestään alempiarvoisia. Koston kierre elää ja voi maassamme luvattoman hyvin – vieläkin monet pitävät sen katkaisuyrityksiä kukkahattuiluna, joka koetaan uhkaksi miehuullisuudelle.

 

Jopa suomalaisten paljon puhuttu voittamisen vaikeus saattaa hyvinkin olla seurausta tuosta täydellisestä käsitesekaannuksesta, kun häviämisen on ymmärretty itse asiassa merkitsevän voittoa. Se konkretisoituu esim. joukkueurheilussa – varsinkin ruotsalaisten kanssa, joiden kansallisella itsetunnolla ei vastaavia rasitteita ole. Tuo epäsuhta näkyy kuitenkin tasoittuvan nuoremmissa ikäluokissa.

 

Kansalliseen minuuteemme on sulautettu sekä häviäjän alistettu nöyryys että voittajapuolen tukahdutettu syyllisyys ja häpeä, jotka on kiepautettu isänmaalliseksi sankaruudeksi. Tuo absurdi ja ristiriitainen sommitelma jähmetettiin aikanaan sellaiseksi mielenlaaduksi, joka elää voimakkaasti meissä kaikissa vielä nykypäivänä. 

 

Uusimman romaanini olen kirjoittanut sekä kummankin osapuolen että monen muunkin näkökulmasta. Möyhennän siinä laajasti maaperää, josta on versonut suomalainen olemus – kansankielellä ”kansanluonne” – ja myös se ominaispiirre, joka on Suomessa ollut myöhempien aikojen konsensuksen takana. Romaanista ”Silmästä silmään” enemmän täällä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (139 kommenttia)

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Ei ole myöskään mitenkään yhdentekevä asia käydä laillista hallitusvaltaa vastaan vieraan vallan joukkojen avulla. Sisällissodat ovat aina raakoja riippumatta maasta, joissa niitä käydään. Mielestäni sodan traumoja ja tekoja on Suomessa alettu yhä enenevässä määrin käsittelemään. Minä pidän edeleeen vuoden 1918 sotaa vapaussotana, jonka osana oli kansalaissota.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Mielenkiintoinen, minulle uusi tieto on ollut se, että punaiset kutsuivat sisällissotaa vapaussodaksi ja ihan loogisesti. Kun valkoiset omivat nimen ihan toisessa merkityksessä, punaiset alkoivat puhua luokkasodasta.

Minulle on jäänyt hiukan epäselväksi tuo valkoisten käyttämä vapaussota-nimi: vain osa operaatiosta oli venäläisen sotaväen karkottamista maasta, siis näistä vapautumista – ja toisaalta tarkoitus oli maan sitominen Saksaan. Tietysti voi ajatella että valkoiset pyrkivät vapautumaan punaisista, jopa työväestöstä, mutta se olisi aika erikoinen tavoite se. Työväestölle vapautuminen porvariston ikeen alta oli sen sijaan paljon osuvampi nimi. Tuossa vaiheessa ei ollut edes Neuvostoliittoa, johon olisi haluttu liittyä.

Suomelle onnellista oli se, että Saksa hävisi maailmansodan, mikä pakotti tasavaltalaiseen ja ainakin osin demokraattiseen kehitykseen.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Yhtä lailla tai enemmänkin kai onneksemme oli, että Leninin/Stalinin ristimä kapinavaltio 'Suomen Sosialistinen Työväentasavalta' hävisi, eikä maastamme näin tullut enempää neuvostotasavaltaa kuin kuningaskuntaakaan pohjoismaiden tavoin.

Sodan 1918 nimestä puhuttaessa muuten on hämmästytävän vähälle jäänyt se näkökulma, että sodalta yhä puuttuu oikea yksilöivä erisnimi, jollainen on esim. talvi- ja jatkosodalla ja Lapin sodalla. Osapuolet itse ovat kutsuneet tätä ulkosisällissotaamme 1918 milloin miksikin, samaten jälkipolvet. Kaikki eivät ole koskaan hyväksyneet kaikkia nimiä. 'Sisällissota' ja 'kansalaissota' niminä ovat vähän kuin antaisit kissalle nimen Kissa. Paitsi että tässä tapauksessa ei kyseessä edes ole tarkkaan ottaen kissa, koska tuo sota ei oikeasti ollut sisällissota kuin yhdestä tosin merkittävästä näkökulmasta. Yksi yleisesti hyväksytty neutraali nimi oppikirjoihin ja viralliseen käyttöön olisi jo paikallaan.

Henrik Meinanderin nimiehdotus 1918 sodalle on 'ensimmäinen maailmansota Suomessa'. Se on mielestäni liiallinen omakohtaisuuden vesitys ellei ihan vitsikin, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254440-p...

Oma ehdotukseni on 'punavalkosota 1918' - ks. syvälliset perustelut: http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248912-p...

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Tietenkin sota olisi pitänyt välttää.

Tuota aikaa ei kuitenkaan voi arvioida ikään kuin se olisi tapahtunut eilen. Jälkiviisaus ei ole viisautta.

Maailma ja Suomi olivat totaalisen erilaisia tuohon aikaan.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #37

"Sota olisi pitänyt välttää." Kyllä!
Mutta et ota kantaa siihen oliko kapina tarpeeton?
Linkistäni löytyy Urho Kekkosen, Väinö Tannerin ja tutkija Mikko Majanderin lausunnot, joissa todetaan punakapina täysin tarpeettomaksi ja turhaksi. Sen perusteet ontuvat pahasti!

Kaikki tämän päivän keskustelu sisällissodasta on jälkijättöistä! Mutta voi olla paljolti totuudellista. Asiapainotukset kyllä vaihtelevat suuresti.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #39
Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #40

Paitsi sotaveteraaniemme taistelu maamme itsenäisyyden ja olemassaolon puolesta.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #43

Ei sekään sota olisi ollut tarpeen. Olisin minäkin mieluummin nähnyt isäni ja sen ikäpolven hemmot tervejärkisenä porukkana.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #48

Kyselikö kukaan sotimisen tarvetta Venäjän bolshevikkijohdolta punaisten avustamiseen 1918, ja Stalinilta vuonna 1939 brutaaliin hyökkäykseen? Jos kyseli, niin turhaanpa sen teki.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Tuo käsite "laillinen hallitusvalta" on kyseenalainen. Hallitusvalta vaihtui lokakuussa 1917 Venäjän väliaikaisen porvarihallituksen kaadettua 31.7.1917 laillisen eduskunnan.

Kun Suomi itsenäistyi joulukuussa, porvarit olivat enemmistönä ja pyrkivät asettamaan äärioikeistolaisen Suojeluskuntaliikkeen Suomen viralliseksi armeijaksi.

Sosialistiset puolueet pyrkivät itsenäistymiseen kesällä 1917. Tuolloin porvarit estivät itsenäistymishankkeen ja saivat aikaan eduskunnan hajottamisen.

Kun otamme huomioon nuo vuoden 1917 tapahtumat, hallituksen laillisuuden perusteet ovat kovin heppoiset ja ontuvat. Toki sotatila lähti liikkeelle liian nopeasti eikä laillisen hallituksen muodostamista saatu aikaan. Porvarit pyrkivät ymmärrettävästi sementoimaan valta-asemansa Suojeluskunnan avulla.

Sota ei ollut mielestäni vapaussota. Koska maassamme soti kaksi ulkovaltaa, sitä voisi kutsua vapaussodaksi vain, jos kumpaakin puolta pidettäisiin vapaustaistelijoina. Veljessota ja sisällissota minusta ovat osuvampia nimityksiä.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Kyllä se nyt laillisempi oli kuin Kansanvaltuuskunta.

Suojeluskuntaliike miten niin äärioikeistolainen?

Dosentti Ali Pylkkänen sai vuoden 2001 tutkimuksessaan suuntaa antaviksi osuuksiksi seuraavat:

eliitti (1,28 %) [Huom 1]
ylempi keskiluokka (16,53 %) [Huom 2]
alempi keskiluokka (33,05 %) [Huom 3]
talonpojat (43,93 %)
työväestö (5,02 %)
luokittelemattomat (0,21 %)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suojeluskunta#Suojeluskuntien_synty_syksyllä_1917

Jonna Rissanen

Hieno kirjoitus ja hieno kirja! Äärest tärkeää pitää keskustelua yllä tästä aiheesta.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck

Keskustelu aiheesta on tärkeää, mutta ei ole yhdentekevää, miten tuota keskustelua käydään. Esimerkiksi oman poliittisen agendan pönkittäminen nykyajassa vetoamalla näihin tapahtumiin on kuvottavaa (sitäkin on nähty). Vaikkapa nykyajan hyvinvointivaltiossa kasvaneet palkansaajat ovat eläneet täysin eri maailmassa verrattuna sadan vuoden takaiseen maalaisköyhälistöön. Niinpä esimerkiksi väitteet, että "tässä ajassa on paljon samaa" jne. ovat varsin irvokkaita.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

En tiedä, mitä syystä punaiset käyttivät sodasta nimeä vapaussota. Ehkä juuri vapautumista valkoisten, "herrojen" vallasta? Yleisestihän sitä nimeä käytetään, kun vapauduttiin Neuvosto-Venäjän ikeestä ja sotatila maidemme välillä loppui. Samoin pyrittiin saamaan venäläinen sotaväki pois juuri itsenäistyneestä Suomesta.

Saksalaisten Suomeen-tulo perustui Suomen senaatin avunpyyntöön. Apuretkikunnan todellisena tarkoituksena oli varmastikin saada Suomi ja sen talous Saksan valvontaan.

"Saksan arvovaltaisin vastustaja maassamme oli armeijan ylipäällikkö Gustaf Mannerheim. Hänellä ei maailmaa nähneenä miehenä ollut harhakuvitelmia Saksan avun taustasta eikä siitä johtuvaa sympatiaa saksalaisia kohtaan. Hän suhtautui heihin korrektin tunteettomasti eikä pitänyt tukeutumista Saksaan silloisessa tilanteessa viisaana. Järjestäessään Helsingissä toukokuun 16. päivänä pidetyn suuren paraatin, jossa ei ollut mukana yhtään saksalaisia komppaniaa, Mannerheim halusi muistuttaa pääkaupunkilaisille, mikä armeija oli voittanut vapaussodan ja kuka sitä oli johtanut.”"

Pentti Virrankoski, Suomen historia 2, 2001, sivu 755

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Vanha kansanviisaus sanoo ”ihminen on ihmiselle susi.” Viipurin joukkomurha oli anteeksiantamaton teko ja se täyttää sotarikoksen tunnusmerkistön.

On hyvä ajatella, miten kaikki sai alkunsa. Alku oli kapina maan laillista hallitusta vastaan ja sitä seurannut kuukausia kestänyt punainen terrori Etelä-Suomessa. Yhtenä agitaattorina oli Josif Stalin, joka vieraili marraskuussa 1917 Helsingissä agitoimassa ihmisiä vallankumoukseen. Työn, minkä hän aloitti marraskuussa 1917, hän pyrki saattamaan päätökseen 1939 marraskuussa. Kansa joutui taistelemaan 105 päivää olemassaolostaan.
Talvisodan muistomerkin paljastustilaisuudessa Kasarmintorilla vanha tamperelainen lähes 100-vuotias kapteeni kertoi haastattelussa, että jos sota olisi hävitty, se olisi tiennyt kaikkien suojeluskuntalaisten tuhoamista. Tätä ei tietystikään näytetty tv:ssä, johon häntä haastateltiin.

”Ihminen on ihmiselle susi” sai toisia muotoja 1990-luvun pankkikriisin yhteydessä, kun tuhansia yrityksiä lahdattiin. Ihmiset menettivät kaiken omaisuutensa ja monet tekivät itsemurhia. Tavan takaa sai lehdestä lukea liikenneonnettomuuksista, joissa osapuolina olivat henkilöauto ja isompi moottoriajoneuvo. Edesmennyt bussin kuljettaja kertoi, että hän oli kerennyt katsoa vastaan tulevan henkilöauton kuljettajaa kasvotusten ”silmästä silmään” ennen tämän tahallista ja kuolettavaa törmäystä linja-auton keulaan.
Laman todellisia pääarkkitehtejä ei ole tähän päivään mennessä saatettu edesvastuuseen ja ei tulla myöskään koskaan saattamaan. Sellainen on yhteiskuntamme, josta on käytetty myös nimitystä oikeusvaltio.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

1990-luvun lama hoidettiin juuri niin huonosti kuin muutkin historian ikävät tapaukset on hoidettu: vaikenemalla. Se jos mikä vaatisi tuuletusta.

Tuossa 1918-asiassa menisin paljon pidemmälle siinä, mistä kaikki sai alkunsa. Ei punakapina ollut mikään historian alku, kyllä painekattila pihisi jo pitkään ennen sitä. Punakapinaan johtaneet syyt eivät löydy Stalinista eikä Venäjän vallankumouksesta tai Leninistä, vaan paljon, paljon kauempaa tolkuttomasta eriarvoisuudesta, kurjuudesta ja nälästä. Niin tolkuttomasta, ettei nykypäivän ihmisen ymmärrys yllä sinne asti.

Historiaa katsotaan liikaa nykypäivän vinkkelistä jälkiviisaana: ei tuohon aikaan tiedetty yhtään mitään siitä, minkä me nyt tiedämme. Ei ollut Neuvostoliittoa, ja Lenin/Stalin näyttäytivät työväestölle oljenkortena ulos toivottomasta elämästään. Siitä mitä itänaapurissa sittemmin tapahtui, ei tietenkään kenelläkään voinut olla tietoa.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Kyllä siinä haluttiin ottaa "herroilta" valtaa pois ja kukistaa omistava luokka, ei niinkään huonoista oloista ollut kysymys, siis kamppailu valtiovallasta. Otettiin esimerkkiä Venäjän vallankumouksesta. Punaisilla oli ihan parlamentaarinen oloihin vaikuttaminen täysin mahdollista. SDP_:llä, joka aloitti sodan, oli eduskunnassa suuri enemmistö.

Jukka Tarkka kirjoittaa: "Torppareita oli punaisistakin vain pieni murto-osa, mutta Linna sai luotua mielikuvan sotasankaruudesta, joka siivitti torppareiden vapaustaistelua. Kuitenkin kyse oli bolshevikkien manipuloimasta kiihotuksesta, joka sai jalansijaa sosialidemokraattisessa puolueessa marraskuussa 1917"

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #8

Järkeviä kannanottoja Jori - järjestään! (Vasemmistolla ei kylläkään ollut eduskunnassa enemmistöä enää vuoden 1917 lopulla.) Tänä päivänä näyttää olevan vallitsevana näkökohtana sisällissodasta uutisoitaessa korostaa valkoista terroria, sitähän eittämättä tapahtui, ottamatta mitenkään huomioon mistä raju rankaiseminen, jopa perusteettomat murhat, johtui.

Punakapinaan ei ollut hyväksyttävää syytä. Sen totesivat monet maltilliset sosialistijohtajatkin. Heitä olisi pitänyt kuunnella. Kapinan masinoijat ja johtajat vastatkoon tänäkin päivänä postuumisti sen uhreista, surusta ja murheesta.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Lenin/Stalin näyttäytivät työväestölle oljenkortena ulos toivottomasta elämästään. Siitä mitä itänaapurissa sittemmin tapahtui, ei tietenkään kenelläkään voinut olla tietoa."

- Komppaan täysillä. Syrjäytyneet radikalisoituvat yleisemminkin ja nykyisinkin pääasiassa muista syistä kuin pahuuttaan tai tuhotakseen. Hukkuvan oljenkorsi on milloin risti, milloin hakaristi tai sirppivasararisti tai kuunsirppimiekka, ehkä tuolloin joillekin myös takertuminen idän tai lännen hajoavaan keisarikuntaan.

Ollaan rehellisiä, miksi enää "muistella" sadan vuoden takaisia (muka) omakohtaisesti eläytyen ja/tai jälkijättöisellä katkeruudella? Voidaan kai hyväksyä ajatus, että kukaan ei osallistunut tuohon pitkälti ulkoisten voimien lietsomaan sotaan 'pahuuttaan', vaan olosuhteitten viemänä tai vilpittömässä uskossa parempaan oikeuteen kuin vastapuolen tarjoama. Vaikka kaikki arvet ja haavat eivät olisikaan vielä unohtuneet, on kai jo aika viimeistenkin antaa anteeksi.

Punakaartit olivat vilpittömän sosiaalisen oikeudenmukaisuusvakaumuksensa lisäksi tuon historianhetken globaalin aseellisen vallankumoustrendin omaksuttuaan eräänlainen oman aikansa ISIS. Ei siihenkään mukaan harhautettuja tai edes aktiivisempia isis-taistelijoita jälkeläisineen tulla syyllistämään kapinasta enää vuosikymmenten kuluttua, kun heille on annettu mahdollisen rangaistuksen jälkeen kotiinpaluuoikeus. Nykypohjoismaisen rauhanajan kulttuurin mukaisesti emme myöskään langeta rangaistuksena kuolemantuomioita piikkilankaleireillä valkokaartin tapaan, vaikka sellainen olisikin tätä päivää mm. Lähi-idässä.

Nyt Suomen punavalkosodan 1918 satavuotismuistovuonna voimme ja meidän pitää tarkastella oman historiamme tapahtumia kiihkottomasti. Osoittakaamme presidentin uudenvuodenpuheessaan peräänkuuluttamaa rehellisyyttä nimeämällä myös kipukohtiamme oppikirjoissa ja virallisissa yhteyksissä asiallisen osuvasti, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248912-p...

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Historiaan pääsee katsomaan sen ajan vinkkelistä lukemalla digitoituja sanoma- ja aikakausilehtiä netissä. Ne löytyvät Kansalliskirjaston sivulta digitoituna aina vuoteen 1929 saakka.

Presidentti J.K. Paasikivi kirjoittaa päiväkirjassaan 21.9.1941: ”Olen lukenut bolsevikkikirjallisuutta. Leninin koko oppi oli väkivallan oppia – ei rauhallisten keinojen ja rauhallisen kehityksen oppia.” Lähde: J.K. Paasikivi Jatkosodan päiväkirjat 11.3.1941 – 27.6.1944 sivu 125.

Tätä oppia Stalin toi Suomeen käydessään täällä agitointimatkalla marraskuussa 1917.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck

"Historiaa katsotaan liikaa nykypäivän vinkkelistä jälkiviisaana: ei tuohon aikaan tiedetty yhtään mitään siitä, minkä me nyt tiedämme."

Juuri näin, mutta tuo pätee tässä(kin) keskustelussa myös toiseen suuntaan kuin mihin tuossa kommentissasi viittaat.

Sata vuotta sitten ei mitään ihmisoikeuksia vielä ollut yleisesti julistettu, eikä ajatus ihmisten yhdenvertaisuudesta saati tasa-arvosta ollut lainkaan yhtä yleisesti hyväksytty kuin nykyään. Päinvastoin, laajoissa piireissä katsottiin, että valtion kannattajilla ja puolustajilla oli oikeus ja velvollisuus suorittaa tarvittavat toimet kumousyritysten kukistamiseksi. Toisin sanoen, valtion auktoriteetti perustui tuolloin viime kädessä väkivaltaan selkeämmin kuin nykyään.

Tämän vuoksi tänäkin keväänä moneen kertaan luetut kommentit "valkoisten kostosta" sisältävät mielestäni nykyajan näkemysten siirtämistä menneisyyteen. Kostoakin epäilemättä todella paljon tapahtui, mutta pelkkä kosto tuskin selittää esimerkiksi laajaa vankileirikuolleisuutta sodan jälkeisinä kuukausina. Kyse on ollut siitä, että kapinoineesta kansanosasta on haluttu ottaa mehut pois, ettei sama tapahtuisi uudestaan aivan lähitulevaisuudessa.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #19

Haagin sopimus oli ollut tuolloin jo muutaman vuosikymmenen voimassa, mutta esim. Saksa pyyhki sillä ahterinsa – ja perässä valkoinen Suomi. Ihmisoikeudet eivät tietysti olleet nykyisellä tasolla, mutta esim. USA ja Britanniahan eivät suostuneet tunnustamaan Suomea ennen kuin kansainvälisiä ihmisoikeuksia kunnioitetaan, ja laittomat teloitukset ja kidutus lopetetaan.

Täysin selvää on se, että punavankeja tapettiin tietoisesti nälkään ja sen kautta tauteihin, kun omaisilta kiellettiin ruokapakettien toimittaminen vangeille. Sitä ei voi puolustella mitenkään. Ei silloin eikä nyt.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck Vastaus kommenttiin #21

Kuten sanoin, sata vuotta sitten oltiin laajoissa piireissä noista asioista vielä eri mieltä kuin nykyään. Vielä 1920-luvulla ja myöhemminkin suomalaisissakin lehdissä ym. ajan medioissa sekä tiedeyhteisössä keskusteltiin laajasti vaikkapa rotuhygieniasta.

Enkä puolustellut tietoista nälkään ja tauteihin tappamista, yritinpähän vain tuoda esiin sitä, että nykykeskustelusta voi saada väärän kuvan tuolloisista tapahtumista.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck Vastaus kommenttiin #22

Länsivaltojen tunnustusta Suomen itsenäisyydelle hidasti myös se, ettei lännessä oikein oltu tietoisia siitä, kuka Venäjällä lopulta jäisi valtaan, ja ns. valkoinen Venäjähän ei ollut halukas tunnustamaan Suomen irtautumista. Lisäksi, Iso-Britannia ja USA ovat omalla toiminnallaan toisissa tilanteissa kyllä aivan riittämiin päässeet esittelemään "todellista luonnettaan", kun oman valtion etu todella on ollut pelissä. Ja toisaalta vaikkapa edelleenkin laajasti suurmiehenä pidetty Sir Winston Churchill teki aikoinaan useammassakin yhteydessä selväksi, mitä mieltä oli ei-valkoisista ihmisistä. Noilla mailla on omat kipupisteensä.

Eikä tuo kamppailu auktoriteetti/väkivalta vs. demokratia valtion legitimiteetin pohjana sujunut länsimaissakaan kivuttomasti, sen voidaan katsoa kestäneen ainakin noin 170 vuotta, Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksesta toisen maailmansodan loppuun.

Tuon aikavälin aiemmista tapahtumista muistamme vaikkapa "Hullun Vuoden" 1848 tapahtumat Euroopassa, Ranskasta vuoden 1871 "Pariisin kommuunin" ja sen (melko verisen) kukistamisen jne.

Näissä suhteissa Suomen vuoden 1918 tapahtumat olivat osa suurempaa jatkumoa. Tämän näkeminen on nähdäkseni niitä harvoja keinoja päästä edes jotenkin eteenpäin näissä toivottomissa juupas-eipäs-väittelyissä.

Käyttäjän MariHakkala kuva
Mari Mattila Vastaus kommenttiin #22

Haluaisin nähdä sen aikalaislähteen, jossa rotuhygienialla perustellaan tietyn ihmisryhmän tuhoaminen. Mitä olen esim. Pihkaloiden ajatuksista lukenut, pyrittiin kansan "jalostamiseen" sivistämällä ja urheilemalla. Samaa, mihin varhainen työväenliike oyrki kansanopistoilla, työväen urheiluseuroilla ja raittiusliikkeellä. Sen, mitä nyt tiedämme Saksan historiasta 30- ja 40-luvuilla, ei pitäisi vaikuttaa siihen, miten 1917-1918 tapahtumia tulkitaan ja selitetään.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck Vastaus kommenttiin #53

Aiemmin myös Suomessa oli käytäntönä pakkosteriloida vammaisia, irtolaisiksi määriteltyjä ym. ei-toivottuihin ryhmiin kuuluneita ihmisiä, jotta nämä eivät tuottaisi lisää kaltaisiaan ja siten aiheuttaisi väestön koostumuksen muuttumista ei-toivottuun suuntaan. Käytäntö ei Suomessa(kaan) päättynyt vielä toiseen maailmansotaan.

Tietojemme 30-40-lukujen tapahtumista ei tietenkään pidä antaa vaikuttaa käsityksiimme vuodesta 1918, mutta on syytä huomioida, että 30-40-lukujen tapahtumat olivat tulosta pitkään vaikuttaneiden ajattelutapojen rikastumisesta. Eugeniikka ja rotuhygienia olivat olleet länsimaissa suorastaan valtavirtaan kuulunutta ajattelua usean vuosikymmenen ajan.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #21

Millä tavalla punaiset kunnioittivat ihmisoikeuksia summittaisilla lahtauksillaan?

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #29

Eivät millään lailla, mutta se tapahtui mikä tapahtui: sodanjälkeinen lahtaus oli omaa luokkaansa jopa maailmanmitassa. Tilastotkin kertovat kylmää kieltään.

Kirjoituksen pointti on se, että kun punaiset saivat rangaistuksensa rikoksistaan viimeisen päälle ja aika paljon ylikin, valkoisten rikokset päästettiin kuin koirat veräjästä. Mikäpä sen enempää voisi herättää katkeruutta?

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #30

Näin oli, mutta ajattelepa toisinpäin. Punaisten voittaessa olisi ne lahtaustalkoot venäläisten kanssa olleet varmasti kahta kauheammat. Samoin NL selvisi voittajana sotarikoksistaan Talvi-ja Jatkosodassa sekä toisessa maailmansodassa kuin koira veräjästä.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #34

Se on täysin mahdollista.

Mutta silloin kävi kuten kävi. Sen pohjalta historiaan on suhtauduttava, ei spekulaatioiden.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #19

Tuohon aikaan "mehujen pois ottaminen" on tarkoittanut hengenlähtöä, ja onhan se niin, että ihmiselämän arvo nähtiin täysin eri tavalla sata vuotta sitten kuin nyt. Kun kirjoitin romaania noista ajoista, juuri tuohon asiaan eläytyminen oli melkoisen hankalaa. Ei ihmisen tappaminen ollut kummoinenkaan juttu – toisin kuin nykyään.

Ihmiskäsitys ja käsitys minuudesta on muuttunut jo minunkin elinaikanani merkittävästi, ja sadassa vuodessa aivan olennaisesti.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck Vastaus kommenttiin #24

Ja tarkennan, että nuo äskeiset kommentit kirjoitin kirjaasi lukematta, tämän kevään yleisten keskustelujen perusteella. En siis itse kirjaan pysty ottamaan sen tarkemmin kantaa, mutta historian popularisoinnissa piilee aina tahattomien anakronismien vaara. Toisaalta liian "autenttinen" kuvaaminen saattaisi heikentää teoksen vastaanottoa, koska tietyt menneinä aikoina tavalliset toiminta- ja ajattelumallit vain yksinkertaisesti ovat nykyajan ihmisille liian luotaantyöntäviä sellaisinaan esitettäviksi.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #26

Tuo on mielenkiintoinen pointti. Kirjoitimme siitä äskettäin kollegani Mika Pekkolan kanssa esseen, siinä luonnehdittiin sitä "synteesiä" historiallisen ajan ja nykyajan välillä romaanin "kolmanneksi maailmaksi". Kirjailijan pitäisi yrittää eläytyä ehkä vuosisatojen, -tuhansienkin taakse, mutta ymmärrettävä samalla, ettei voi edellyttää samaa lukijalta. Mutta ei historiallista romaania nykykäsitystenkään pohjalta voi kirjoittaa.

Aiheesta kirjoitin myös tuolla:

http://jannekuusi.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuur...

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck Vastaus kommenttiin #24

"Ihmiskäsitys ja käsitys minuudesta on muuttunut jo minunkin elinaikanani merkittävästi, ja sadassa vuodessa aivan olennaisesti."

Tuo on hyvin totta, ja ei esimerkiksi ole lainkaan itsestään selvää, mistä lähtien on voitu ruveta pitämään yleisesti hyväksyttynä ajatusta, jonka mukaan jokaisella ihmisellä olisi oma, ainutkertainen ja yksilöllinen persoonallisuutensa. Tämä on mielestäni eräs keskeisistä kysymyksistä, jonka huomiotta jättäminen voi ratkaisevasti haitata menneiden aikojen tapahtumien ymmärtämistä.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Tärkeä kirjoitus. Harvoin on puhuttu siitä, miten vaikenemisen perinne vaikuttaa nykypäivänä – tuon 1918 heijastumisen koulukiusaamisessa joku saattaa nähdä huuhaana, mutta nähdäkseni vertaus on täysin validi.

Erittäin tärkeä huomio on tuo itsepetoksen kulttuuri. Saksalaiset pakotettiin myöntämään 2. m-sodan tapahtumat – katsomaan niitä silmästä silmään – eikä selittelemään niitä parhain päin kuten Suomessa tehtiin. Voittajat pitävät useimmiten sotiaan jaloina ja sankarillisina, mutta se, että hävinnyt valtio tekee samoin, se on kieroutunutta eikä voi jäädä seurauksitta. Ja Suomi hävisi, se tiedetään aivan hyvin, mutta kaiken maailman torjuntavoittojargonilla totuutta on pyritty häivyttämään. Seuraukset pulpahtelevat sitten mitä erikoisimmissa yhteyksissä.

Luin myös blogistin kirjan, johon hän viittaa: se on merkittävä ja todellakin omiaan aukaisemaan silmiä ja sitä voi suositella kaikille.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Saksalaiset pakotettiin myöntämään 2. m-sodan tapahtumat – katsomaan niitä silmästä silmään – eikä selittelemään niitä parhain päin kuten Suomessa tehtiin. Voittajat pitävät useimmiten sotiaan jaloina ja sankarillisina, mutta se, että hävinnyt valtio tekee samoin, se on kieroutunutta eikä voi jäädä seurauksitta."

- Koskahan Venäjällä aloitetaan monikansallinen lähihistorianhallintaprosessi, joka pyrkisi edes jonkinlaiseen totuuskomiteatyyliin ja anteeksipyyntöön mm. siitä, että Neuvostoliitto aloitti 2. maailmansodan sotasyyllisenä yhdessä liittolaisensa Natsi-Saksan kanssa 1939 hyökkäämällä ja jakamalla Puolan ja sitten anschluss-hyökkäämällä Suomeen talvi- ja jatkosodassa. Todellinen anteeksipyyntö tarkoittaisi tietysti myös imperiallististen alueryöstöjen jäljiltä edelleen venäläismiehityksen alla olevien maiden palauttamista Suomi-neidolle vaikkapa Wapun kunniaksi, ks. esim. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254556-p...

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Voittajavaltioissa itsepetos saattaa olla häviäjiäkin isompaa.

Sitä ei minulla ole kanttia väittää että Suomi olisi lajissaan ainoa. Suomella on ne omat erityispiirteensä vaikenemisen ja itsepetosten rintamalla.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck

Yksi suomalaisten vika on ollut myös se, että kun on keskitytty poistamaan sitä rikkaa omasta silmästä, ei ole pystytty näkemään hirttä naapurin silmässä. Tämä pätee ainakin tiettyä poliittista kantaa edustaviin suomalaisiin.

Mitä muuta kuin kieroutuneisuutta edustaa tapa, jolla itänaapurissa on hyödynnetty toisessa maailmansodassa länsiliittoutuneiden köyhäinavun turvin entisestä Molotovin sopimuskumppanimaasta saavutetun voiton "sankarillisuutta"? Itä-Euroopan maissa tuo "voitto" merkitsi ruskean diktatuurin vaihtumista punaiseen diktatuuriin.

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Blogisti Janne Kuusi kylvää viellä vihan ja koston siemeniä vuoden 1918 tapahtumista nykypäivään.

Mitä uutta itseisarvoa saadaan nykypäivään pöyhimällä 100 vuoden takaista trakediaa jonka aloitti Sosiaalidemokraatti Kullervo Manner aloittaessaan kapinan laillista hallintoa vastaan.

Blogisti voi nyt suoraan syyllistää ja nimetä nykypolitikoista ja kansalaisista syylliset vuoden 1918 teloituksiin.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Jätän tuon omaan arvoonsa.

Sopisi lukea teksti ennen kommentointia.

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Tulipa tuota selattua mutta minkä tosiasioille voi.
Kullervo Mannerin johdolla punakaarti aloitti kapinan ja syrjäytti laillisen hallinnon ja julisti vallan kansanvaltuuskunnalle joka terrorisoi kansaa ja jonka laillinen hallinnon armeija kukisti. Jos punakapinaa ei olisi aloitettu ei oli uhreja.
Kapinan hävinneitä rangaistiin ankarasti mutta Suomi pelastui neuvostovallalta.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #18

Kuten tuolla ylemmässä keskustelussa kerrotaan, eivät ne tapahtumat kapinasta alkaneet. Kapinaan oli syynsä, jotka olivat muhineet todella pitkään, ja sisällissota syttyi rajun paineen purkautuessa. Joku tuolla myös esitti etteivät työväen olot olisi olleet niin surkeat kuin olivat, ja että Stalin/Lenin olisi ikään kuin kaiken takana. He tietysti innoittivat työväkeä – eihän tuolloin ollut mitään Neuvostoliittoakaan olemassa – saati tietoa siitä miten historia sittemmin kulki.

Sen sijaan Suomen hallitsijat (Mannerheimin vastaisesti) halusivat Suomesta Saksan alusmaan, mikä jälkiviisastellen olisi ollut katastrofi, mutta kyllä silloinkin oli tiedossa mihin oltiin pyrkimässä. Kun Saksa sitten hävisi maailmansodan, Suomen oli aloitettava demokratia alusta alkaen ja oikeasti itsenäisenä.

Laillisuuden kanssa oli niin ja näin noihin aikoihin, Venäjällä kaikki oli sekaisin, Suomessa vielä enemmän. Enemmän ja vähemmän laillisia hallintoja tuli ja meni, mm. eduskuntaa, joka valittiin 1916, ei päästetty kertaakaan kokoontumaan ennen kuin se hajotettiin. Syynä oli tietysti se, että lailliseksi hallitsijaksi piti saada oikeistolainen eduskunta. 1916 eduskunnassa oli vasemmistoenemmistö, ja siksi se katsottiin "laittomaksi". Niukka oikeistoenemmistö sitten kelpasi kyllä syksystä 1917 – ja viimeistään sitten kun demaritkin oli ajettu ulos, 1918 sodan tiimellyksessä.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen Vastaus kommenttiin #20

Mark Andersson kirjoitti: " Venäjällä kaikki oli sekaisin, Suomessa vielä enemmän."

- Olikohan noin? Venäjällä 'kansan yhdistyminen' ja sekasorron väistyminen kesti pidempään kuin Suomessa, ja siellä sisällissodan kuolleisuusprosentti nousi jopa yli 6 prosenttiin 1917-22. Rauhaarakastava kansanryhmäkö siis nuo voiton perineet internatsisosialistit kaikiin muihin verraten? Noh, toki Stalin ja Lenin olivat muutenkin ankarampiotteisia kuin meillä voittajapuolen johto oli. Ja toki Suomessa oli vastakkain vain erimaalaisia punaisia ja valkoisia, Venäjällä sotaosapuolina oli lisäksi mustia ja vihreitä, ainakin.

Venäjän sisällissota alkoi 1917 ja loppui 1922, ja se oli aidommin sisällisssota kuin Suomen 1918 sota, ja siellä soti useampiakin väriosapuolia. Itänaapurin nimi oli 1918 vielä Venäjä tai Neuvosto-Venäjä, sittemmin Neuvostoliitto (ja sekavuus jatkumona vuodesta 1991 taas Venäjä - vielä 18oo-luvun alkupuolella muuten suomeksi hovikääntäjien mukaan Ryssänmaa, vrt. ruots. Ryssland).

Suomessakaan toki kaikki ei olut ohi vielä vuoden 1918 aikana, kun Suomen Sosialsitinen Työväentasavalta katosi kartalta. Kuten historioitsija Ohto Manninen on osoittanut, Suomen itsenäistymispäivät ajoittuivat ajanjaksolle 6.12.1917 - 14.10.1920. Hän tarkoittaa nuoren valtiomme kolmevuotista kehittymistä kansalais/vapaussodan jälkeen lopulta 100-prosenttisesti itsenäiseksi: esimerkiksi siniristilippumme virallistettiin 1918, valtiomuodoksemme sovittiin 1919 vapaa tasavalta (ei pohjoismainen kuningaskunta tai sosialistinen neuvostotasavalta), ja oikeastaan ko. sota sovittiin lopullisesti päätetyksi vasta 1920 Tarton rauhassa, missä valtiomme muodoksi kartalla vahvistettiin kv. hyväksytyt kokonaisen Suomi-neidon luomumuodot.
- Lue tarkemmin: Suomi 100 % -teemavuodet 2017-2020: Tarton rauha 14.10.1920>
http://rescordis.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri...

Huomattavaa on, että hävinneen punaisen puolen edustajaksi luettava Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) puheenjohtaja oli Suomen pääministeri jo 1926–1927 ja ministeri useissa hallituksissa 1937–1944, muun muassa ulkoministeri talvisodan aikana. Tanner oli myös yksi pitkäaikaisimmista kansanedustajista, senaattori Tokoin senaatissa vuonna 1917 ja SDP:n presidenttiehdokas 1925, 1931 sekä 1937. Vuosina 1946–1948 hän oli vankilassa ""sotasyyllisyydestä"" rikollisen diktatuurin mieliksi tuomittuna. Kunniakas työväenmies muiden joukossa tuo Väinö Tanner.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck Vastaus kommenttiin #20

Jos aletaan puhumaan vuoteen 1918 mennessä kasautuneista paineista, niin lähtisin liikkeelle siitä, että Suomen ollessa 1800-luvulla osana autokraattista Venäjää, ei yhteiskuntaa voitu modernisoida muuttuneita oloja vastaavaksi. Esimerkiksi Ruotsissa siirryttiin jo 1800-luvun puolimaissa vanhoista säätyvaltiopäivistä kaksikamariseen parlamenttiin, missä yhteydessä kansanedustus laajeni huomattavasti, vaikka ei vielä tietysti esimerkiksi naisten äänioikeuden puuttuessa läheskään vastannut nykyistä.

Tällainen asteittainen kehitys olisi ollut hyvä Suomessakin, koska se olisi paitsi laajentanut kansanedustusta, myös tasannut johtavien säätyjen tuntemusta etujen menettämisestä. Suomessa tämä ei kuitenkaan yksinvaltaisen Venäjän kanssa tasapainoillessa ollut mahdollista, ja Länsi-Euroopan demokratisoitumiseen aikoinaan vahvasti vaikuttanut ns. klassinen liberalismi jäi meillä marginaaliseksi poliittiseksi ilmiöksi.

Asteittaisen kehityksen sijaan meillä - paineiden jo kasauduttua - sitten luotiin 1906 kerralla yksikamarinen eduskunta (johon systeemiin esim. Ruotsissa siirryttiin muistaakseni vasta 1971). Tämä saatiin aikaan Venäjän tsaarinvallan vuoden 1905 mullistusten jälkeisessä heikkoudentilassa, eikä se tietenkään miellyttänyt Venäjän vallanpitäjiä. Pitkälti tämän vuoksi Suomella kyllä vuosina 1907-1917 oli oma eduskunta, mutta sen toiminta oli heikohkoa Venäjän näkökulmasta liian pitkälle menneiden demokratiapyrkimysten vuoksi jatkuvasti tehtyjen hajottamisten (joihin tsaarilla Suomen valtionpäämiehenä oli oikeus) takia. Tämä tietenkin oli omiaan lisäämään turhaumia ja sitä kautta painetta.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #44

Tuon viimeisen autonomianaikaisen eduskunnan hajottamisen takana oli Suomen oikeisto. Venäjällä oli ollut jo helmikuun vallankumous maaliskuussa 1917, jolloin tsaari oli keikautettu tuoliltaan, ja heinäkuussa Tokoin (SDP) senaatti (=nyk hallitus) julisti valtalain, jossa eduskunta julistettiin ylimmäksi vallankäyttäjäksi Suomessa.

Koska oikeisto ei tätä hyväksynyt (eduskunta kun oli vasemmistoenemmistöinen) se masinoi Venäjän väliaikaishallituksen (Kerenski) hajottamaan Suomen eduskunnan. Oikeisto sai lokakuun vaaleissa toivomansa niukan enemmistön, ja kun bolsevikit tekivät vallankumouksensa Venäjällä, valtalaki toteutettiin marraskuussa, ja joulukuun alussa senaatti julisti itsenäisyyden, mikä ei ollut allekirjoittamisia ihmeellisempi tapahtuma.

Saksa ja Pohjoismaat ja Britannia eivät suostuneet tunnustamaan Suomea ennen kuin Venäjä olisi sen tehnyt, ja niinpä Svinhufvud ja kumppanit Suomen senaatin edustajina ottivat lakin kauniiseen käteen ja pyysivät inhoamaltaan Leniniltä itsenäisyystunnustuksen, jonka saivat vuoden 1917 viimeisillä minuuteilla. Lenin laskeskeli siinä vaiheessa, että antamalla itsenäisyyden Suomelle ja muille Venäjän vähemmistökansoille, nämä siirtyisivät mukisematta sosialismiin.

Sitä punaiset sitten yrittivätkin tunnetuin seurauksin. Mukisematta se ei onnistunut, eikä onnistunut mukisemallakaan.

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck Vastaus kommenttiin #47

Tuo nk. valtalakiin liittynyt episodi on tosiaan hieman asia erikseen, mutta tosiasia oli myös, että ylipäätään tuo Suomessa vuosina 1906-07 toteutettu siirtyminen yksikamariseen eduskuntaan onnistui Venäjän hävitystä Japanin-sodasta kimmokkeen saaneen ns. "vuoden 1905 vallankumouksen" jälkimainingeissa, kun myös Venäjällä jouduttiin taipumaan duuman perustamiseen. Samalla Suomessa päättyi ns. ensimmäinen sortokausi. Myöhemmin, autonomian ajan loppuvuosina ja varsinkin ns. toisen sortokauden alettua 1908 venäläiset olivat suomalaisten kanssa hieman eri mieltä siitä, mitä vapauksia Suomelle olikaan tullut annetuksi.

Käyttäjän MarkkuKoivisto kuva
Markku Koivisto

Jos jotakin osaa -18 tapahtumista on syytä kutsua vapaussodaksi, on se juuri Viipurin valtausjä ja sitä edeltäneet taistelut Raudun -Säiniön suunnalla, joihin osallistui merkittävä määrä venäläisiä, osa jopa omissa asepuvuissaan ja oman upseeristonsa johdolla yhdessä punakaartilaisten kanssa. Ja vieläpä ylimmän strategisen johdon ollessa Pietarissa. Mitä sitten tulee sakasalaispiiritykseen ei heitä Viipurista katsottuna ollut mailla halmeilla puhumattakaan osallisina Viipurin kukistamiseen. Myös tuosta vaikenemisesta olen toista mieltä. Hävinnyt osapuoli on pitänyt asiaa hyvin voimakkaasti esillä ja pitää edelleen tänä päivänäkin. Kamalia
Tapahtui, se on selvää. Niitä on jälkikäteen selvitelty ja niistä kirjoitettu puolin jos toisinkin varsin paljon. Ehkä puolueettomin on Sotasurmaprojekti, se kylläkin vasta viime vuosilta.
Ennen arkistoihin hautautumista kirjoittaja olisi voinut tutustua jo julkaistuun tutkimukseen ja kijallisuuteen, jota tuon ajan tapahtumista löytyy "pilvin pimein". Kansanluonteen osalta kapinan vaikutukset kyllä kumoutuivat kokolailla talvisodan ansiosta, joskin kapinan vanhat tavoitteet nousivat uudelleen pintaan jatkosodan päätyttyä ja kuinkas muuten kuin Neuvostoliiton vahvalla tuella. SDP ei tosin siihen enää sortunut, vaan muodosti kommunismille voitokkaan vihollisen Suomessa.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #31

Pakko puuttua tuohon väärään tietoon, etteivät muka saksalaiset olisi olleet Viipurin valtaukseen osallisina. Saksalaiset nousivat Kivennavalle 21.4. 1918 maihin ja saivat suljettua pakoreitin Pietariin. Saksalaisten itärintaman johdossa oli Ulrich von Coler, joka joukkoineen saartoi Viipuria idästä ja pohjoisesta. Pari päivää ennen kaupungin kukistumista punaisten diktaattori Edvard Gylling kävi vielä neuvottelemassa aselevosta Colerin kanssa Viipurin pohjoispuolella, mutta Coler ilmaisi että Haagin sopimuksella pyyhitään ahteri, eikä antautuneita säästettäisi, joten Gyllingin oli pakko olla suostumatta tuollaisiin ehtoihin.

Nuo epäilyt etten olisi perehtynyt tutkimukseen ja kirjallisuuteen aikakautta koskien jätän omaan arvoonsa. Sen sijaan huomautan etten ole valmis uskomaan mitään itsestäänselvyyksiksi julistettuja asioita, kuten talvisodan "ihmettä". Suomalainen konsensus on ollut pääosin toiseen osapuoleen alistumista.

Arvoisa kommentoija olisi voinut tutustua tarkemmin julkaistuun tutkimukseen ja kijallisuuteen, jota noiden aikojen tapahtumista löytyy "pilvin pimein".

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck Vastaus kommenttiin #35

"Suomalainen konsensus on ollut pääosin toiseen osapuoleen alistumista."

Maailmanhistoriasta valitettavasti löytyy melko harvoja "kansallisia konsensuksia", jotka eivät olisi merkinneet kenenkään alistumista mihinkään (ainakaan, jos takana on sisällissota).

Yhdysvaltain sisällissodan (1861-1865) jälkeen sodan hävinneiden Etelävaltioiden ei tosin kai voida sanoa täysin "alistuneen konsensukseen" (esim. virallisen rotuerottelun purkamiseen USA:n etelässä meni sodan jälkeen vielä vuosisata), mutta voidaanko tuota esimerkkiä pitää erityisen "esikuvallisena".

Käyttäjän kalevikamarainen kuva
Kalevi Kämäräinen Vastaus kommenttiin #38

Jälkipyykin suhteen Yhdysvaltain versio on suomalaista "esikuvallisempi", koska hävinneen osapuolen nöyryyttäminen jätettiin pitkälti tekemättä:
"The terms of surrender, however, would be a simple gentlemen’s agreement. Healing the country, rather than vengeance, directed Grant’s and the Lincoln administration’s actions. There would be no mass imprisonments or executions, no parading of defeated enemies through Northern streets. Lincoln’s priority—shared by Grant—was “to bind up the nation’s wounds” and unite the country together again as a functioning democracy under the Constitution; extended retribution against the former Confederates would only slow down the process."
https://www.smithsonianmag.com/smithsonian-institu...
http://www.civilwarprofiles.com/grant-protects-lee...

Terveisin Kalevi Kämäräinen

Käyttäjän JuhaniNorbck kuva
Juhani Norbäck Vastaus kommenttiin #46

Itse kai tuossa tulin oikaisseeksi pari mutkaa siinä mielessä, että Yhdysvaltain tapauksessa etelän musta väestö varmasti nimenomaan oli se osapuoli, jonka melko kiistattomasti voidaan sanoa joutuneen "konsensukseen" alistumaan, jos asiasta näillä termeillä halutaan puhua. Mutta sehän ei ollutkaan ollut sodan varsinainen aktiivinen osapuoli.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

"Jos kulkee eteenpäin vilkaisemattakaan taakse, kompastuu juuri niihin esteisiin, jotka olisi voinut kiertää."

Osuvasti ja kuvaavasti ilmaistu. Tähän liittyy toteamus "historialla on tunteet."

Kuten yksilötasolla ilmenevät tunteet, myös historian tunteet on syytä käsitellä juuri tuosta samasta syystä, joka sitaatissa esille tuodaan.

Hyvä kirjoitus, joka syytä lukea vielä tarkemmin uudelleen etenkin noiden historiallisten, varsin heikosti tunnettujen tapahtumien osalta. Osunet mahdollisesti niihin keskeisimpiin kipukohtiin, jotka nykyisellään estävät tätä maata ottamasta askelia eteenpäin, henkisellä puolella etenkin, mutta samalla myös yhteiskunnallisen kehityksen saralla.

Sotien jälkeen, uuden ajan ja suurten yhteiskunnallisten murrosten kynnyksellä olleessa maailmassa - silloin kun maailma oli vielä etenkin teknologisesti yksinkertaisempi ja vanhat tutut lainalaisuudet pätivät - meitä siivittivät muiden maiden keskuudessa menestykseen vaikeiden aikojen jälkeen palannut toivorikas jälleenrakennusmieliala, luterilainen työmoraali, tuolloisten sukupolvien sisukkuus sekä hieman kierolla tavalla onneksemme koitunut sotakorvausten synnyttämä teollisuus.

Tuolloinen maailma ei asettanut menestymiselle ehdoiksi kuitenkaan kovin paljoa muuta kuin lujaa työntekoa. Sattumat nokioiden sun muiden tarinoissa sekä sotakorvausteollisuuden muodossa olivat myös puolellamme.

Nyt maailma on huomattavasti monimutkaisempi. Yksilöihmisiltä vaaditaan enemmän ja enemmän henkiseltä puolelta menestymisen pohjaksi.

Lienemme jo jonkin aikaa, ehkä 15-20 vuotta, ehkä pidempään olleet tilanteessa, jossa maailman edellyttämät avainvahvuudet ovat olleet jotain muuta kuin mitä suomalaisten tyypilliset vahvuudet ovat. Meiltä vaaditaan askelien eteenpäin ottamista osa-alueilla, jotka olemme tähän saakka hieman laiminlyöneet.

Käyttäjän MarkkuKoivisto kuva
Markku Koivisto

#17 Sotakorvausteollisuuden polkaiseminen käyntiin agraariyhteiskunnan pohjalta oli osoitus suomalaisten kyvyistä, joita väheksyt sanomalla, etteivät ne ole meille tyypillisiä. Historiansa tuntemmuksessa suomalaiset ovat kyllä huonoja ja ehkäpä itseänsä väheksyviä.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Suomen Sukututkimusseura julkaisi vuonna 1927 kirjan ”Sankarien muisto”. Kirjassa on ”Suomen itsenäisyyden ja vapauden puolesta henkensä antaneiden kansalaisten elämäkertoja.” Sieltä löytyy tietoja valokuvien kera koululaisista, lyseolaisista, ylioppilaista, tavallisista työmiehistä, eri ammatin harjoittajista, rengeistä, talon pojista, maanviljelijöistä jne. aina korkeimmin koulutettuihin saakka, jotka menettivät henkensä kaatuneina tai murhattuina sodan aikana.

He antoivat henkensä Suomen laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta.

Mitä korkeampi oli koulutustaso ja yhteiskunnallinen asema, sen helpommin lähti henki. Murhateot kertovat tekijöistään, joilla ei tuntunut olleen mitään omatuntoa. Niin mielettömiä tekoja saa kirjasta lukea.

Suosittelen kirjaa blogistille ja miksei muillekin luettavaksi. Sitä lukiessa ei ihmettele rankaisutoimien kovuutta sodan hävinneitä kohtaan. Suomen Sukututkimusseuran Julkaisuja V, 894 sivua.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Harvoin saa lukea noin 12tuhannen ihmisen teloituksin ja nälkään kuolleiden menehtymisellä ilakoivaa kirjoitusta. Mikkola on ylittämätön!

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Enpä näe kohtaa, missä ko. kirjoittaja olisi ilakoinut 12 tuhannen ihmisen teloituksin ja nälkään kuolleiden menehtymisellä? Siinä vain ei ihmetellä rankaisutoimien kovuutta sodan hävinneitä kohtaan, kun eri yhteiskuntaluokkaa olevat antoivat kaatuneina tai murhattuina Suomen laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta. Sodassa jonka punaiset aloittivat vieraan avustama asein ja sotilain. Sotaa omaa kansaansa vastaan ei olisi ollut mikään pakko aloittaa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #80

"Sodassa jonka punaiset aloittivat vieraan avustama asein ja sotilain. Sotaa omaa kansaansa vastaan ei olisi ollut mikään pakko aloittaa."

Taisivat olla saksalaiset kovasti mukana siinä punaisten tappamisessa, mutta sittenhän sakut eivät enää olleet vastuussa kun lahtaaminen vankileireillä vasta alkoi,

Toki punaiset olisi kaikki muuten tapettu, mutta kun se oli se työväenluokka, niin kukas ne työt sitten olisi herrojen tehtaissa tehneet, jos ne kaikki olis sinnet leireille tapettu.

Olis ne silti tapettu, niin hullua porukkaa oli ne lahtarit, mutta presidentillä sentään kärki pelasi ja päästi sitten ne jotka vielä olivat hengissä kotiinsa. Siellä vaimot ja äidit ne sitten vähitellen paikkasivat työkuntoon taas ja yuömaille, herroille voittoja keräämään.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #83

Ymmärsitkö lausetta: "Sotaa omaa kansaansa vastaan vieraan vallan joukkojen avulla ei olisi ollut mikään pakko aloittaa"? Siis sitä lahtaamista.

On traagista, että viattomat joutuvat sodan seurauksista kärsimään, mutta se olisi ollut vältettävissä, jos sitä vallankumouskiihkoa ja halua näyttää "herroille" Leninin ja Venäjän yllyttämänä olisi hillitty.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #90

"jos sitä vallankumouskiihkoa ja halua näyttää "herroille" Leninin ja Venäjän yllyttämänä olisi hillitty."

Ei se vallankumouskiihko siihen lahtaamiseen lppunut, kun eivät ne syytkään loppuneet, mutta jotenkin vain Suomessa ja laajemmin Euroopassa vältettiin ne vallankumoukset.

Sitä katastrofia ei suinkaan vältetty siksi että herrat olisivat jotain oppineet ja olisivat ryhtyneet pitämään työläistä ihmisinä, mutta sanotaanko nyt vaikka niin että vapauden aatteet, vapaa äänestysoikeus ja sosialidemokratia saivat vähitellen muutoksia aikaan läntisissä yhteiskunnissa.

Vaikka muutokset yhteiskunnassa tapahtuivat todella vähitellen, se johti viimein siihen että Suomen entinen lahtaripuolue ja herrojen puolue, eli kokoomus, muuttui käytännössä valkokaulustyöläisten etuja ajavaksi sosialidemokraattiseksi puolueeksi. Demareille jäi loppujenlopuksi tehtäväksi hoitaa myös pääomapiirien etuja järjestelmässä joka perustui pääomille, eikä toiminut ilman niitä.

Sanotaan kuitenkin näin että itsepintaisen yhteiskuntaluokkajaon ideologian, luokkajako- aatteen ja asenteen takia Suomi ja koko Eurooppa oli ennen toista maailmansotaa ja pitkälle sen jälkeen vaarassa joutua samankaltaiseen tilanteeseen missä Venäjä oli ensimmäisestä maailmansodasta lähtien ja itäinen eurooppa toisesta maailmansodasta lähtien.

Neuvostoliiton kukistumisen jälkeen se vaara poistui, mutta nyt sieltä suunnasta uhkaavat toisenlaiset vaarat, joka on kokonaan toinen juttu.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #91

Suomessa työläisten olot olivat yleismaailmallisesti ihan siedettävät, mutta se ei riittänyt, kun piti ottaa "herroilta" valtaa pois Venäjän onnistuneesta vallankumouksesta mallia ottaen.

Vuoden 1918 kapina tehtiin maailman demokraattisinta poliittista järjestelmää vastaan sen pelisääntöjen mukaan pelattaessa tappiolle jääneen osapuolen toimesta.

Viet vastuun täysin pois kapinan ja sisällissodan aloittajilta. Toki yhtenä tekijänä on otettava huomioon nälkä ja työttömyys, mutta nekin johtuivat sidoksista vanhaan emämaahan.

Neuvosto-Venäjä ja Lenin toimivat pahimpina yllyttäjinä ja voiton lupaajina punaisille ja he tarttuivat tähän yllytykseen. Se kuitenkin oli suurin virhe, mitä Suomen politiikassa on koskaan tehty.

https://www.verkkouutiset.fi/professori-sanoo-tama...

Tämän myöntäminen on se viisauden alku.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #92

Kirjoitat edelleenkin ihan kuin sisällissota olisi syntynyt tyhjästä ja Lenin/Stalinin matkimisena.

Ei syntynyt. Eikä mitkään pelisäännöt olleet vielä päässeet minkäänlaiseen muotoonsa. Demokratiasta oltiin kaukana –ei sillä ettei muualla olisi ollut vielä huonommin.

Demokratiaa päästiin/jouduttiin Suomessa kehittämään vasta kun Saksa oli hävinnyt maailmansodan – sen onnenpotkun jälkeen ei ollut Saksaa eikä Venäjää määrittelemässä tasavaltalaista kehitystä. Demokraattinen kehitys syntyi hitaasti mutta varmasti – pääosin demareiden sadan vuoden takaiset tavoitteet saavutettiin puolen vuosisadan jälkeen niin että oikeistolaisina esiintyvätkin puolueet ovat faktisesti sosialidemokraattisia.

Tuohon tavoitteeseen haluttiin tietysti päästä sata vuotta sitten saman tien, etenkin niiden toimesta, jotka eniten porvarillisesta tekodemokratiasta kärsivät. Konflikti hidasti kehitystä ja maan yhtenäistymistä todellisen demokratian tielle – sille tielle, josta on viime aikoina kovasti haluttu irtaantua. Ollaan menossa historiallisesti takapakkia.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #93

Eli sinusta siis aseellinen hyökkäys omaa kansaansa vastaan vieraan vallan avustuksella oli oikein, koska epäoikeudenmukaiset olot?

Vuoden 1918 sota kun ei ollut kuin vähiltä osin "vääryyttä ja herroja" vastaan käyty, vaan kyseessä oli myös vapaussota Venäjän ikeestä vapautumiseksi, ikeestä, jota Lenin yritti punaisten avulla syventää ja muuttaa maamme bolsevistiseksi. Punaisten voittaessa se olisi ollut hyvästi demokraattinen vapaa Suomi.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #94

"Punaisten voittaessa se olisi ollut hyvästi demokraattinen vapaa Suomi."

Niin olisi saattanut käydä, vaikka tämäkin on vain spekulaatio. Vastuun siitäkin kehityksestä olisi jokatapauksessa kantanut herraluokka.

Toki siinä olisi voinut käydä tosi huonosti jos punaiset olisivat voittaneet, mutta se "huonosti käyminen" ei tietenkään silloin ollut kapinoitsijoilla mielessä, eikä Venäjän tulevasta kehityksestä kukaan tiennyt.

Kyllä punaisten selkeä tavoite, joka olisi voinut voitonkin jälkeen toki epäonnistua, oli nykyisen kaltainen yhteiskunta, josta toki siihen aikaan ei vielä ollut mitään mallia tai esikuvaa olemassa, pelkkiä haaveita vaan.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #96

Eikä ole. vastuu on täysin aina sodan aloittajalla, eli punaisilla ja Veuvosto-Venäjän joukoilla. Olisi pitänyt etukäteen ajatella, että häviäjiä kohtaan ovat rankaisutoimet armottomia, kuten sisällissodissa yleensä.

Punajohdon tavoite oli kommunistinen Suomi, kuten edellä jo lainasin.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #94

Aika erikoiset johtopäätökset sulla, Kajanto. Miten oli Saksan joukot, jotka ratkaisivat koko sodan?

"Vuoden 1918 sota kun ei ollut kuin vähiltä osin "vääryyttä ja herroja" vastaan käyty".

No kyllähän se oli juuri sitä valtaosin. Vapaussota-nimitys toimisi paljon paremmin punaisten puolen nimityksenä, vapaudestaan he taistelivat. Oli aivan selvää, että venäläisiä joukkoja oli jäänyt Venäjästä juuri irtautuneeseen kolkkaan, ja koska Venäjän olot olivat sekavat, ei ollut ihme, etteivät sotilaat sinne halunnet välittömästi ainakaan palata. Sinänsä karkottaminen olisi voinut olla paikallaan, ellei karkottaminen olisi merkinnyt tappamista.

Koska Venäjällä näytti siltä, että työväestöllä voisi olla toivoa – myöhemmistä ajoista kun ei (todellakaan!!!) ollut tietoa, kuten meillä on nyt – pyrki Suomenkin työväenluokka samaan. Jälkiviisaana voi tietysti sanoa ettei olisi kannattanut, mutta yhtä lailla voi sanoa, ettei sodan ratkaisseen Saksan provinssinakaan hyvin olisi käynyt.

Tietenkään mihinkään sisällissotaan ei olisi pitänyt ryhtyä. Mutta olot olivat niin erilaiset kuin nykykäsityksillä voi edes kuvitella, että kaikki olisi-ei olisi-ehkä -spekuloinnit ovat aivan turhia, kun kerran kävi niin kuin kävi.

Mutta mikään sellainen vapaussota sisällissota ei ollut, mitä oikeisto käyttää. Kuten sanoin, punaisille se enemmänkin oli vapaussota – hävitty sellainen.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #99

"punaisille se enemmänkin oli vapaussota – hävitty sellainen."

Tässä merkityksessä minäkin hyväksyn vapaussota- käsitteen.

Vapaussota hävittiin, mutta rauhassa onneksi demarit pärjäsi, tosin taisto oli tuimaa ja se kesti sukupolvesta toiseen.

Nyt demarit on pikkupuolue, mutta toisaalta näitä pikku- demaripuolueita on vähintään kolme, taitaa olla enemmänkin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #92

"Neuvosto-Venäjä ja Lenin toimivat pahimpina yllyttäjinä ja voiton lupaajina punaisille ja he tarttuivat tähän yllytykseen."

Yllyttäjinä olivat köyhyys ja nälkä ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Tästä ei päästä mihinkään.

Lenin ja kumppanit epärealistisine ideologioineen saattoivat puhaltaa vähän ilmaa hiillokseen, mutta kyllä vastuun siitä sodasta kantavat yhteiskunnan "paremmat piirit", jotka kuvittelivat väärin, että yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistaminen olisi heiltä pois.

No, olisihan se toki ollut sitäkin, mutta vain yläluokan turha ylpeys ja ennakkoluulo joutuivat väistymään, kun tasa-arvo joskus vuosikymmeniä myöhemmin saavutettiin.

Rikkaat ovat edelleen rikkaita ja köyhät köyhiä tänäänkin, vaikka luokkayhteiskunnasta on luovuttu, mutta rikkaus ja köyhyys enää ole kiinni suvusta eikä yhteiskuntaluokasta mihin on sattunut syntymään.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #95

Ei niinkään ollut, vaan vallankumoushalu:

"Vallankumoushalu johti 27.-28.1. vallankaappaukseen. Kaappaukseen ryhdyttiin pitemmittä valmisteluitta, koska senaatin aseellinen voima oli lisääntymässä. "

"Tammikuussa 1918 Leninin tavannut kansanvaltuuskunnan johtaja Kullervo Manner antaa ratkaisevan todistuslausunnon:

"Kohtaus Leninin kanssa teki minuun niin voimakkaan vaikutuksen, että minussa heräsi rohkeus ja päättäväisyys lähteä vallananastuksen tielle, jolle me sitten tammikuun lopussa lähdimmekin, vaikka, totta kyllä silloinkin vielä epäröiden.""

"Johdon mielipide kirjattiin esimerkiksi kesällä 1918 perustetun Suomen kommunistisen puolueen perustamisasiakirjaan:
"Venäjän Sosialistinen Neuvostotasavalta on vallankumouksellisen köyhälistön ainoa oikea isänmaa, jota kaikkien maiden kommunistien on puolustettava imperialismin rosvoilta, sillä Neuvostotasavalta on koko maailman köyhälistön yhteinen taisteluase kaikkien maiden porvareita ja niiden hirmuhallituksia vastaan.""

Ohto Manninen

Vastuun sodasta kantavat punaiset ja heitä avustanut Venäjä yksin. He olivat sodan aloittajia, eivät valkoiset tai Suomen laillinen hallitusvalta.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #80

Kajannon joko lukutaidossa tai ymmärryksessä on puutteita kun hän ei käsitä mitä ko. kirjoittaja kirjoitti. Lainaan.
"Suosittelen kirjaa blogistille ja miksei muillekin luettavaksi. Sitä lukiessa ei ihmettele rankaisutoimien kovuutta sodan hävinneitä kohtaan. Suomen Sukututkimusseuran Julkaisuja V, 894 sivua."

Näin sitä jälkikäteen ihaillaan kahdentoistatuhannen ihmisen rankaisutoimien kovuutta! Kuoleman ja tappamisen ihailua ei voi kuin halveksua!

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #97

"Kuoleman ja tappamisen ihailua ei voi kuin halveksua!"

Semminkin kun se yhteiskunta mitä tällä tappamisella muka yritettiin puolustaa, on nykyisellään täysin hävinnyt, se on hävitetty.

Nyky-yhteiskunta on se yhteiskunta johon punaiset pyrkivät ja se on toteutunut niin hyvin että jopa valkoisten lahtarien oma puolue, kokoomuspuolue, on nyt valkokaulustyöläisten sosialidemokraattinen puolue.

Entisestä valkoisten puolustamasta luokkayhteiskunnasta ei ole jäljellä kuin muistot ja vanhojen ökysukujen varallisuus, mikäli jälkeläiset ovat onnistuneet sen vielä säilyttämään.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola Vastaus kommenttiin #97

Lue kirja ja kommentoi sitten. Kerroin jo aikaisemmin toisessa kommenttikeskustelussa 14.2.2017 Kalliselle tapauksesta, jossa poika ammuttiin punaisten toimesta viisi päivää aikaisemmin luonnollisen kuoleman kautta kuolleen oman isänsä paarien ääreen. Tämä tapaus liittyi edesmenneisiin kollegoihini. Mikään ei tuntunut olleen näille hirmutekijöille pyhää, ei niin mikään. Muista julmuuksista ei tässä kannata puhua. On turha repiä auki 100 vuoden takaisia haavoja. Kirja kertokoon omaa kieltään. Kansa yhtenäistyi ja torjuntavoitto Talvisodassa on siitä konkreettinen esimerkki. Aikalaiset puhuivat "Talvisodan hengestä."

Mannerheim yritti vaikuttaa sodan jälkeen maan hallitukseen, jotta rikoksiin syyllistymättömät vapautettaisiin vankileireiltä. Maan hallitus oli kovakorvainen ja ei suostunut tähän.

Minä en ihaile rankaisutoimien kovuutta ja vankileireillä olleiden ihmisten kärsimyksiä. On turha vääristellä tosiasioita. Ihmettely ja ihailu ovat kaksi täysin eri asiaa. Vankileireillä oli varmasti myös paljon täysin syyttömiä ihmisiä.

Jos oma ”korttitalo” tämän asian ympärillä huojuu faktojen painosta, siihen on turha hakea apua muita syyllistämällä.

On kolme asiaa, jotka sokaisevat helposti tyhmät, mutta ei viisaita ihmisiä. Ne ovat ahneus, valta ja viha.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #97

Älä aina selittele, Kallinen. Missään ei käy täällä ilmi ko. kirjoittajan ja minunkaan ihailu ko. rankaisutoimien kovuudesta. Lopeta valehtelu.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #104

"Älä aina selittele, Kallinen. Missään ei käy täällä ilmi ko. kirjoittajan ja minunkaan ihailu ko. rankaisutoimien kovuudesta."

Se käy selvästi ilmi että nämä lahtarit ovat ihailunne kohde.

Ei ollut sankariteko lyödä kouluttamaton ja sodankäynnistä mitään ymmärtämättön siviliarmeija saksalaisia ammattisotilaita ja Saksassa koulutettuja jääkäreitä hyväksi käyttäen ja se mitä sen voiton jälkeen tapahtui on voittajille pelkästään häpeäksi.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #105

Missä olen täällä ihaillut valkoisten rankaisutoimia? Kerro. Valkoisten ansiota oli laillisen yhteiskuntajärjestyksen pelastamisen bolsevismilta. Sitä arvostan ja kunnioitan. Kunnioittatko sinä punaisten suorittamia lahtauksia ja niiden aloittamista? Niistä et mainitse sanaakaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #107

"Kunnioittatko sinä punaisten suorittamia lahtauksia ja niiden aloittamista? Niistä et mainitse sanaakaan."

Rikollista ainesta on aina mukana kaikissa sodissa, kaikkien osapuolten puolella.
Näiden yksittäisten rikollisten ja heidän tekojensa ei pidä antaa sotkea sodan kokonaiskuvaa.

Valkoisten puolen ylin johto Suomen kansalaissodassa olivat sotarikollisia, kuten Serbian sodanjohto oli Bosnian sodassa. Heille ei kuulu kunnia, vaan tuomio ja ikuinen häpeä.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #109

Et siis anna sotkea punaisten suorittamia teloituksia ja sodan aloittamista omaan lahtarinäkemykseesi. Etkä edelleenkään pysty sanoaman, missö olen ihaillut teloituksia. Laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustajat eivät ole sotarikollisia. Viattomien tappamiset sitä ovat, mutta sodanaloittamiseen vastuussa olevien punaisten teloittaminen ei ole sotarikollista. Tähän sopii sanonta, sitä saa, mitä tilaa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #110

"sodanaloittamiseen vastuussa olevien punaisten teloittaminen ei ole sotarikollista."

Ne rengit ja torpparit ja torpparien pojat, jotka lahtarit verenhimossaan tappoivat olivat täysin sivistymättömiä, tietämättömiä ja viattomia. He eivät tienneet mitään maailman aatteista, sosialismista tai isänmaallisuudesta, jos tiesivät, eivät he siitä mitään ymmärtäneet. He lähtivät kenen tahansa matkaan joka lupasi heille jotain parannusta heidän kurjaan elämäänsä ja sellaisia lupaajia aina riittää tällaisessa tilanteessa.

Näiden ihmisten telottaminen on ollut täysin bosnian sodan serbijohtajien suorittamiin kansanmurhiin verrattavissa oleva rikos. Ne jotka olivat näiden kansanmurhien takana olisi itse pitänyt passittaa leireille ja loppuiäkseen vankilaan.

Sen sijaan Suomessa näitä murhamiehiä kunnioitettiin ja palvottiin suurina sankareina.

Mediassa tuskin oli muita mielipiteitä, eikä ole tähän mennessä ollut, kuin näitä murhamiehiä ylistäviä mielipiteitä. Se oli varsinaista suomettumisen aikaa ja sopuliakaa se, Sitä sopuliaikaa ja suomettumisen aikaa on kestänyt näihin päiviin, eikä se ole vieläkään ohitse.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #111

Oletko sinä tutkinut heidän verenhimonsa? Sotilaat (laillisen esivallan) yleensä tekevät, mitä ylin sodanjohto käskee. He kuitenkin puolustivat laillista yhteiskuntajärjestystä vieraan vallan avustamalta vallankumoukselta. Ihan turha yrittää puolustella sitä, etteivät nuo punaiset tienneet, mihin ryhtyivät.

He ryhtyivät kapinaan maansa valtiovaltaa vastaan asein. Ainako, kun asema on kurja, niin pitää lähteä asein sitä korjaamaan? taidat olla itse niitä aseellista vallankumousta kannattavia?

SDP:n entisellä puoluesihteerillä on miestä ja munaa tunnustaa sen olleen suuri virhe:

"- Pitää tunnustaa suoraan, että puolue ja koko työväenliike tekivät suuren virheen vuoden 1917 lopulla ja vuoden 1918 alussa, ja sen seurauksena jouduttiin sisällissotaan"

Jungner arvioi myös, että suurin osa puolueväestä ei olisi halunnut lähteä sotaan vaan oli enemmänkin maltillisia. Ympärillä olevan paineen käydessä liian kovaksi sotaanlähtöön taivuttiin.

-...osa porukasta lähtee solidaarisuudesta mukaan, vaikka hiljaa mielessään olisikin täysin eri mieltä."

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000361337.html

Löytyykö sitä munaa sinulta?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #112

"Oletko sinä tutkinut heidän verenhimonsa?"

Ihminen ei pysty sellaisiin tekoihin ilman verenhimoa.
Jos joku tekee tuollaista niin hän on verenhimoinen.

"Sotilaat (laillisen esivallan) yleensä tekevät, mitä ylin sodanjohto käskee."

Verenhimoa oli siis ainakin ylimmässä sodanjohdossa.
Sotilaissa ei sitä välttämättä ollut,
koska he tekevät kurinalaisessa armeijassa mitä johto käskee.
Jos sotilaat eivät tottele siitä on vakavat seuraukset.

Jääkäriarmeija oli ilman muuta kurinalainen ja heillä oli pätevä johto,
johtajana oli tsaarin armeijan kenraali.
Suomalaisia kenraaleja ei tainnut siihen aikaan olla,
eikä juuri minkäänlaisia kapiaisia, ei ainakaan punaisten puolella.

Punaisten siviliarmeija, renkimiesten ja torppareiden armeija, ei tainnut olla sillä tavalla kurinalainen kuin armeijan kuuluisi olla ja sen takia rivimiehet tekivät mitä itse halusivat, jotkin välillä rikollisiakin temppuja

"Ihan turha yrittää puolustella sitä, etteivät nuo punaiset tienneet, mihin ryhtyivät."

Kyllä he tiesivät, he vihasivat heitä kyykyttäneitä herroja, jotka halveksivat heitä heidän alhaisen luokka- asemansa takia ja he halusivat luoda itselleen ja omille jälkeläisilleen paremman maailman missä elää.

Siihen heidän maailmankuvaansa varmasti kuului epärealistisia kuvitelmia siitä miten maailma makaa ja miten se toimii. Eihän heillä voinut olla siitä mitään käsitystä.

-------------------

"Ainako, kun asema on kurja, niin pitää lähteä asein sitä korjaamaan?"

Aseisiin turvautuminen on yleensä hyvin epäviisas teko, koska vihollisen puolella on kaikki edut silloin kun on tällaisesta orjakapinasta kyse. Vihollinen osaa organisoida, osaa laatia strategian, tietää miten huolto pitää järjestää, siellä on yleensä mukana ammattiupseereita ja ammattisotilaita.

Tällaisella orjakapinalla on hyvin pienet mahdollisuudet selvitä voittajana ja vaikka voittaisivat, on kyseenalaista kannattiko se sittenkään, koska he eivät osaa organisoitua voiton jälkeen.

Epätoivoiseen tilanteeseen ahdistetut ihmiset eivät kuitenkaan ajattele niin pitkälle. Kyse on tarvehierarkiasta. Kun on nälkä, se nälkä pitää saada ensin tyydytettyä, sitten vasta voi ajatella pitemmälle ..... jos osaa.

"taidat olla itse niitä aseellista vallankumousta kannattavia?"

Edellä voit lukea mitä mieltä olen tästä väitteestäsi.

"SDP:n entisellä puoluesihteerillä on miestä ja munaa tunnustaa sen olleen suuri virhe:"

Entisen puoluesihteerin, joka edustaa nyt parempaa väkeä, eikä enää SDP:tä, on helppo jälkiviisastella sadan vuoden päästä tapahtumista. Jos hän olisi ollut torpparina tai renkinä sata vuotta sitten, niin tuskinpa hän olisi ollut yhtä viisas kuin mitä hän nyt on.

"-...osa porukasta lähtee solidaarisuudesta mukaan, vaikka hiljaa mielessään olisikin täysin eri mieltä."

Näin on aina ollut kaikissa sodissa, eikä sillä edes ole suurta väliä kenen puolelle asettuu. Se kenen puolelle voisi ratketa yhtä hyvin arpomalla kuin muuten.

Siksi tällainen verityö ja murhatyö kostoksi taistelujen tauottua osoittaa brutaalia raakalaisuutta, jossa ei ole mitään sivistystä, ei häivän häivääkään.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola Vastaus kommenttiin #105

Lue kirja ja kommentoi sitten. Mitä näihin ”lahtareihisi” tulee, niin valkoisella puolella armeijassa taisteli myös tavallisia ihmisiä, niin työmiehiä kuin torppareitakin, jotka kaatuivat Isänmaan puolesta. Heidän elämänkertojaan löytyy tästä kirjasta. Suomen Sukututkimusseura on perustettu sukututkimusta varten. Siihen kuuluu oleellisena osana myös henkilöhistoria.

Mikäli sota oli hävitty, meitä olisi odottanut ennen pitkää sama kohtalo, jonka kohteeksi joutuivat Inkerin suomalaiset. Tätä kohtaloa ei voinut torjua kapinalla laillista hallitusta vastaan, ei sisällissodalla, vaan Vapaussodalla. Suomi säilytti itsenäisyytensä.

Tässä on minua viisaamman miehen sanoja. Edesmennyt akateemikko Eino Jutikkala kirjoittaa kirjoituksessaan ”Maaliskuun vallankumouksesta 1917 toukokuun paraatiin 1918” seuraavaa:

”Jossittelu eli hienommalla nimellä kontrafaktinen historiankirjoitus sallitaan tieteessä johonkin rajaan saakka silloin kun on esitettävänä aihetodisteita. Vapaussota-nimityksen puolesta puhuu tällöin se todennäköisyys, että punaisten voittaessa Suomesta olisi tullut neuvostotasavalta, tahtoivatpa he sitä tai ei. Aihetodisteeksi kelpaa se, että Josif Stalin eräässä huhtikuussa pitämässään puheessa laski Suomen potentiaalisten neuvostotasavaltojen joukkoon. Kiistatonta ainakin on, että neuvostohallitus pyrki tähän tavoitteeseen. Sen kyky ei kuitenkaan tsaarinarmeijan romahdettua vastannut halua, ja mahdollisuudet puuttua Suomen asioihin vähenivät olennaisesti sen solmittua 3.3. Saksan kanssa Brest-Litovskin rauhansopimuksen, joka määräsi venäläiset joukot vetäytymään Suomesta. Mutta senkin jälkeen saapui Suomeen vielä puna-armeijan miehiä vapaaehtoisina.”

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.

Markku Koivisto

Enpä ole lukenut, mutta kirjan julkaisuajankohtana kaikenlaiset huhut ja liioittelut olivat vielä vahvana voimissaan. Jälkeenpäin tutkimukset ovat ansiokkaasti oikoneet ainakin kaikkein karkeimmat ylilyönnit, joita viljelivät niin punaiset kuin valkoisetkin. Valkoisten ääni tosin kantoi paremmin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Hieno ja tärkeä kirjoitus.
On tärkeää jatkaa vuosien 1917-18 tapahtumien läpivalaisua kaikilta osin. Sisällissodan jälkiselvittelyissä hävinnyt osapuoli joutui raakuuden ja vääryyden uhriksi. On ymmärrettävää, että valkoisten syyllisten vapauttaminen vastuusta herätti pitkään katkeruutta. Ja herättää yhä.

On mielenkiintoista, että Teemu Keskisarja olisi valmis nimittämään vuoden 1918 tapahtumia myös punaisten puolelta vapaussodaksi, siis vapaussodaksi, joka hävittiin. On kohtuutonta väittää, että Suomen köyhät ja sorretut olisivat pyrkineet stalinistiseen terroriin. Yhtä kohtuutonta olisi väittää, että saksalaisia Suomeen kutsuneet olisivat pyrkineet Hitlerin keskitysleireihin ja holokaustiin.

Suomi selvisi loppujen lopuksi ihmeellisesti kuiville. Olemme yksi maailman harvoista jonkinlaisista demokratioista, jossa järjestetään vaaleja eikä "vaaleja", jossa on kansainvälisesti harvinaisen hyvä sananvapaus ja vähäinen korruptio. Ja on melkein uskomatonta, että Suomi todettiin pätevässä vertailussa maailman onnellisimmaksi - tai ainakin vähiten epäonnistuneeksi maaksi.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Suurin vääryys oli aloittaa koko sota vieraan vallan joukkojen avulla, kun muutenkin SDP:llä oli enemmistö eduskunnassa ja uudistuksiin olisi päästy parlamentaarista tietäkin.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Jori Kajanto, #57.
On kyllä makuasia, kuka tarttui ensimmäisenä "vieraan apuun". Suomessa oli ilmreisesti esimmäisenä maailmassa eduskunnassa "Labour-enemmistö". Porvarit Suomessa ja Venäjällä yrittivät kaikin voimin estää tuollaisen parlamentin toiminnan, jotta se ei olisi vienyt rikkaiden etuoikeuksia. Niinpä sitten vedottiin "vieraaseen mieheen" eli Kerenskiin, joka hajotti "epäsäätyisen eduskunnan". Ei ihme, että Labour hermostui...

Punaiset saivat sitten aseita ja apua tsaarinsa ja upseerinsa menettäneiltä Venäjän kaoottisilta sotajoukoilta. Valkoiset kutsuivat heti perään tänne Saksan keisarin valiojoukon. Mannerheim ei luottanut saksalaisiin. Hän halusi lähteä pelastamaan tsaaria...

Kuka tässä voi haukkua toista turvautumisesta "vieraan apuun"?

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #59

Laillisella hallituksella on avunpyyntioikeus vieraaseen apuun, ei kapinallisilla.

Käyttäjän JuhaniJuustinen kuva
Juhani Juustinen

Vuodelle 1918
Siinä he
makasivat hangessa
veljekset
molemmat.
Ja hän,
joka oli ollut
valkoinen,
oli nyt
verestä punainen.
Ja hän joka
oli ollut punainen,
oli nyt hankeen
jäätynyt
valkoinen.
2018 jj.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

On helppo yhtyä Timo Uotilan kommenttiin ainakin tähän kohtaan:

"On kohtuutonta väittää, että Suomen köyhät ja sorretut olisivat pyrkineet stalinistiseen terroriin. Yhtä kohtuutonta olisi väittää, että saksalaisia Suomeen kutsuneet olisivat pyrkineet Hitlerin keskitysleireihin ja holokaustiin."

On surkeaa, että Kajannon tiedot loppuvat jo alkumetreillä. Kajanto ei "tiedä", että vuoden 1917 eduskuntavaalit johtuivat siitä kun eduskunnan porvarilliset puolueiden edustajat kääntyivät Venäjän väliaikaisen hallituksen puoleen anomalla eduskunnan hajottamiseksi. Tässä he onnistuivat.

Tietämättömille ja tiedosta kieltäytyjille muutama linkki.

https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kir...
https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kir...
https://histdoc.net/historia/1917-07-31.html

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

"Suomella oli vasemmistoenemmistöinen vaaleilla valittu eduskunta jo ennen Venäjän vallankumousta. Suomen sosialidemokraattienemmistöinen eduskunta oli tahdittomasti rikkonut välinsä Venäjän väliaikaiseen hallitukseen, joten se hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit."

Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 91-93

""Uudet, yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen pohjautuvat kunnallislait oli vastikään säädetty. Ne olivat itse asiassa astuneet voimaan vuoden 1918 alussa, ja ensimmäiset niiden mukaiset kunnallisvaalit oli määrätty tulevan maaliskuun 20. päiväksi.""

Jussi T. Lappalainen et al, Yhden kortin varassa, 1989, sivu 179

Eli valtiollisen demokratian lisäksi Suomi oli jo myös kunnallinen demokratia - vaan se ei sopinut Venäjälle, eikä kapinallisille, jotka halusivat perustaa kommunistisen Suomen.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Jälkiviisastelua.

Ei silloin ollut samoja kommunikaatiomahdollisuuksia kuin nykyään, eikä tiedossa tietenkään ollut miten Stalinin kanssa tulee käymään.

Suomen porvarit masinoivat vasemmistoenemmistöisen eduskunnan hajottamisen, nuo "tahdittomasti" rikotut välit Kerenskiin on spekulointia, joka perustuu porvarillisiin lähteisiin – niihin, joiden intressissä oli estää eduskunnan kokoontuminen ennen kuin oli valittuna oikeistoenemmistöinen eduskunta. Kun tämä saatiin toteutettua, valtalaki (ylin päätösvalta eduskunnalle) kelpasi kyllä, kun edellisen eduskunnan aikana sitä oli vastustettu ja käyty panettelemassa eduskuntaa ja Tokoin senaattia Venäjän väliaikaiselle hallitukselle.

Tällainen "demokratia" on nykyäänkin suosiossa: demokratiaksi kelpaa vain "oikeanlainen" äänestystulos. Toisenlaista ei pidetä sitten demokratiana.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #62

Eikös kaikki myöhempi historian tulkitseminen ole enemmän tai vähemmän jälkiviisastelua?

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #69

Ei, viisastelu on viisastelua.

Ajan hengen tuntemuksella pääsee jo pitkälle, jotta voisi ymmärtää tutkimuksenaikaisten ihmisten reaktioita ja tekoja.

Jälkiviisastelua on sanoa, että jonkun olisi pitänyt tehdä niin ettei olisi käynyt näin. Ei aikoinaan tiedetty mitä tuleman pitää – niin kuin ei tänäkään päivänä.

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Suomessa olivat koko Venäjän vallan ajan voimassa Ruotsin vallan aikaiset lait. Suomen suuriruhtinaskunta oli aivan erilainen maa kuin tsaarin Venäjä. Meillä naiset ja vähävaraiset miehetkin saivat ääni- ja kansanedustusoikeuden jo v. 1906 eli ensimmäisinä maailmassa. Labour sai Suomessa enemmistön jo v. 1916 vaaleissa. Se se hermostuttikin suurrikkaat, jotka saivat Kerenskin hajottamaan tuollaisen eduskunnan.

Suomen Labour pyrki ruotsalaismalliseen demokratiaan ja taloudelliseen tasa-arvoisuuteen. On törkeää väittää, että he olisivat pyrkineet stalinistiseen terroriin. Yhtä törkeää olisi väittää, että saksalaiset joukot maahan kutsunut Svinhufvud olisi pyrkinyt kohti Hitlerin vankileirejä ja kaasukammioita.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

"Suomella oli vasemmistoenemmistöinen vaaleilla valittu eduskunta jo ennen Venäjän vallankumousta. Suomen sosialidemokraattienemmistöinen eduskunta oli tahdittomasti rikkonut välinsä Venäjän väliaikaiseen hallitukseen, joten se hajotti eduskunnan ja määräsi uudet vaalit."
Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivut 91-93
On turha vedota Polviseen kun ei itse ymmärrä asiasta yhtään mitään. Venäjän väliaikainen hallitus ei ollut asiassa oma-aloitteinen. Pyyntö eduskunnan hajottamisesta tuli eduskunnan porvarilliselta vähemmistöltä. Polvisen käyttämä ilmaisu "tahdittomasti" on lievästi sanoen lapsellinen. Tahdittomuus kuitenkin jatkui. Maamme irtautui entisestä tsaristisesta Venäjästä ihan omasta aloitteestaan.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Täällä on tarkoitus antaa niitä linkkejä ja lähteitä , eikä ylvästellä omilla tiedoillaan ja ymmärryksellään, Kallinen. Sinunkin mielipide on vain mielipide, ei mikään muu.

Historijoitsija Ohto Manninen:

" Vallankumoushalu johti 27.-28.1. vallankaappaukseen. Kaappaukseen ryhdyttiin pitemmittä valmisteluitta, koska senaatin aseellinen voima oli lisääntymässä. Onnistumismahdollisuuksia olisi saattanut heikentää myös eduskunnan vauhtiin päässyt uudistuspolitiikka, mm. kunnallisessa itsehallinnossa. Punakaartien suunnitelmissa oli vielä vuodenvaihteessa 1917/1918 tähdätty vallanoton aloittamiseen maaliskuussa 1918, kun oma kaarti olisi saatu organisoiduksi ja varustetuksi käyttökelpoiseksi armeijaksi. Nyt oli otettava riski ja luotettava maassa olevien venäläisten joukkojen tukeen.""

Professori sanoo tämän olleen vuosisadan suurin virhe Suomen politiikassa

"– Päätös ryhtyä kapinaan oli suurin poliittinen virhe, mitä Suomen politiikassa 1900-luvulla tehtiin. Ilman kapinaan nousua näet kaikki sosialidemokraattien yhteiskuntapoliittiset tavoitteet olisi saavutettu laillista tietä. Myös porvarilliset puolueet, maalaisliitto ja kokoomuksen edeltäjä vanhasuomalainen puolue olivat valmiit pitkälle meneviin uudistuksiin."

https://www.verkkouutiset.fi/professori-sanoo-tama...

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

"Täällä on tarkoitus antaa niitä linkkejä ja lähteitä , eikä ylvästellä omilla tiedoillaan ja ymmärryksellään, Kallinen. Sinunkin mielipide on vain mielipide, ei mikään muu."
Kyseessä ei ollut mielipide, vaan tosiasioiden esille tuominen. Missä olin väärässä?

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #68

"Polvisen käyttämä ilmaisu "tahdittomasti" on lievästi sanoen lapsellinen. "

Vain sinun mielipiteesi.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #70

Tahditon on Polvisen värittämä mielipide, ei fakta. Sitä pitääkin kutsua sen mukaisesti, esim. lapselliseksi.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Lainaus alla olevasta linkistä.

"...Saksan armeija jäi edelleen Suomeen aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen ja marraskuussa 1918 tapahtuneeseen maan antautumiseen saakka. Saksan kanssa solmittujen epäedullisten sopimusten johdosta Suomesta tuli Saksan vasallivaltio, jota on kutsuttu jopa Saksan siirtomaaksi. Suomen poliittinen johto aikoi myös tehdä maasta kuningaskunnan ja valita kuninkaaksi saksalaisen prinssin. Saksan maailmansodassa kokeman tappion ja keisarinvallan luhistumisen jälkeen saksalaissuuntaus Suomen ulkopolitiikassa tuli päätökseensä."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan_interventio_Suomen_sisällissodassa#cite_note-ejn181116-9
linkki ei jostain syystä toimi, mutta kirjoittamalla Saksan interventio Suomen sisällissodassa artikkeli löytyy.
Artikkeli on kuitenkin liian pitkä Kajannon kaltaisille "tietomiehille". Mutta yritä edes!

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

No tuliko Suomesta Saksan vasallivaltio? Ei, vaan Saksan apu esti maatamme joutumasta bolsevikkien käsiin ja Venäjän vasallivaltioiksi.

Jos tarkoituksesi on käydä täällä henkilöön, niin kyllä se minulle käy, Kallinen. Älä sitten ala itkeä, kun saat rapaa naamasi.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"No tuliko Suomesta Saksan vasallivaltio? Ei, vaan Saksan apu esti maatamme joutumasta bolsevikkien käsiin ja Venäjän vasallivaltioiksi."

Saksalaisethan sen Leninin alunpitäen irti päästivät ja Venäjälle lähettivät. Tarkoituksena oli ilmeisesti heikentää Venäjää, mutta ei se ollut kovin pitkälle ajateltu temppu. Suomen saivat pelastetuksi omaksi liittolaisekseen, mutta ei sekään auttanut. Leninin perustama valtio tuli maallisen matkan päätepisteeksi monelle urhealle saksalaiselle sotilaalle toisessa maailmansodassa.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

"No tuliko Suomesta Saksan vasallivaltio? Ei, vaan Saksan apu esti maatamme joutumasta bolsevikkien käsiin ja Venäjän vasallivaltioiksi."
Aina roiskuu kun rapataan kertoo vanha suomalainen sanonta. Kajannon tiedot heikkenevät edelleen. Miksi Suomesta ei tullut Saksan vasallivaltiota saksalaisten toiveista huolimatta? Siksi, koska Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan. Etkö Kajanto tätä tiennyt?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimmäinen_maailmansota

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Sitähän ei voi tietää, miten tilanne olisi Suomessa lopulta kehittynyt.

Saksalaisten joukkojen komentaja Goltz:

"»Te olette hädässänne kutsuneet meitä. Me tulemme ystävinä teitä auttamaan taistelussanne murhaajajoukkioita vastaan, jotka tuhoavat järjestyksen, oikeuden ja vapauden. Meitä kutsuu ihmisyyden ääni! Me emme tule valloittajina, emmekä tahdo omaksemme ainoatakaan palasta teidän kallista kotimaatanne, emmekä tule sekaantumaan teidän sisäisiin puolueriitoihinne. Luottakaa siis meihin. Eteenpäin ihanan maanne vapautuksen puolesta!»

Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi I, 1967, sivu 258

No, oliko Kallisen mielestä sisällissota vuosisadan suurin virhe Suomen politiikassa, kuten professori Seikko Eskola toteaa?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Tottakai sen voi tietää,koska sinä tiedät sanoa miten olisi käynyt punaisten voittaessa.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #84

Miksi laillisen valtiovallan pyytämän avun Saksan kanssa olisi käynyt huonommin kuin laillista valtiovaltaa vastaan taistelevan ja ajateltujen voittaneiden punaisten ja heitä avustaneen Venäjän kanssa?

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #85

Suomella kävi käsittämättömän hyvä tuuri kun Saksa hävisi maailmansodan – seurauksena kummankaan kanssa ei jääty jalkoihin – siinä vaiheessa. Demokratia tuskin olisi päässyt yhtään kehittymään, jos Suomi olisi joutunut jommankumman alaisuuteen.

Tämä on tietysti jälkiviisautta, kukapa sen silloin olisi voinut tietää, mitä Neuvostoliitossa ja Saksassa myöhemmin tapahtui.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #85

Mitenkähän laillinen se valkoisten hallitus mahtoikaan olla?

Eikös vieraan vallan kutsuminen tappamaan oman maan kansalaisia ole rikos ja maanpetos.

Mitenkähän laillista niiden vankien teloitukset ja nälkään tappaminen vankileirillä mahtoi olla. Tavallisia ahkeria ja rehellisiä työmiehiä, joita olisi tarvittu maan rakentamisessa, tapettiin kostonhimossa ilman sääliä ja ilman oikeutta, lynkkausmenttaliteetilla.

Siinä ei varmaanlaan ollut kyse mistään laillisesta, kyse oli roistoporukasta joka oli saanut maan väkivalloin ja Saksalaisten sotavoimien avulla hallintaansa.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #87

Ja tuolta blogista voi lukea, miten nuo "lailliset" rikolliset päästettiin kuin koira veräjästä.

Laillisuudella on tässä maailmassa kuitattu mitä karmeimpia rikoksia muutenkin.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #88

Väitätkö, että Suomen hallitus ei tuolloin ollut laillinen ja näin sitä vastaan nouseminen vieraan vallan avustuksella oli täysin oikein ja suotavaa? Sodan voittaja ei yleensä tuomitse omiaan, vai ovatko esim. toisen maailmansodan voittajavaltiot niin tehneet?

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #114

Sekö on sitten ihan ok, että jos voittaa niin rikolliset päästetään kuin koirat veräjästä?

Siitäkö ei saisi lainkaan puhua? Edes sata vuotta myöhemmin?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #114

"Väitätkö, että Suomen hallitus ei tuolloin ollut laillinen ja näin sitä vastaan nouseminen vieraan vallan avustuksella oli täysin oikein ja suotavaa?"

Kysymyksesi on erittäin harhaanjohtava siinä mielessä että Saksa oli paljon merkittävämmässä määrin vieras valtio kuin Venäjä ja se osallistui taisteluihin ratkaisevalla tavalla, toisin kuin venäjä.

Kun kaksi osapuolta kilpailee alueen herruudesta sotimalla, niin siinä ei ole silloin kyse laillisuudesta, vaan vallasta. Riippumatta siitä kumpi voittaa, voittaja julistaa aina itsensä lailliseksi, eikä sitä voi heikompi osapuoli kiistää. Niin että tämä sinun hokemasi valkoisten laillisuudesta on pelkkä ilmaan heitetty väite, ilman minkäänlaista pohjaa tai kosketusta todellisuuteen.

"Sodan voittaja ei yleensä tuomitse omiaan, vai ovatko esim. toisen maailmansodan voittajavaltiot niin tehneet?"

Näin on.

Suomen sisällissodassa sen sodan roistot ja konnat selvisivät sodan voittajina ja näin heitä ei koskaan syytetty eikä rangaistu heidän sotarikoksistaan.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #87

Millä tavalla Saksan sotavoimat auttoivat Suomeen hallituksen voimaan?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #115

Lue historiaa niin tiedät. Miksi teet itsestäsi täydellisen tietämättömän?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #119

"Miksi teet itsestäsi täydellisen tietämättömän?"

Tahallinen väärinymmärrys = tahallinen ymmärtämättömyys = tahallinen täydellinen tietämättömyys.

:)

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #119

Kerro nyt, kun kysymys esitettiin.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #85

Avustihan se Venäjä sen hallituksen lailliseksin..mitä siitä olisikaan voinut kaikkea tulla.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Mitä faktoihin tulee, niin kannattaa lukea historiantutkija, professori Ohto Mannisen kirjoitus ”Vapaussota – osana suursotaa ja Venäjän imperiumin hajoamista”.

Oma käsitykseni on, että saksalaisten joukkojen tulolla Suomeen säästettiin myös suomalaista verta. Se lyhensi sodan kestoa merkittävästi. Saksalaiset maksoivat siitä itse kovaa hintaa, joka tulee esille oheisessa toisessa linkissä.

http://vapaussota.com/professori-ohto-manninen/

http://www.helsinki.fi/~jjeerola/englskuol.htm

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Mielenkiintoinen on Ohto Mannisen toteamus: "Vähitellen Venäjän hallitukselle kävi selväksi, että Suomen kansanvaltuuskunta halusi pitää Suomen itsenäisenä. Punaisten joukossa jäivät vähemmistöön ne, jotka uskoivat vallankumouksen voivan heti johtaa sosialistiseen yhteiskuntaan Suomessa. Venäjän ja punaisen Suomen välit järjestettiin 1.3. ns. punaisella valtiosopimuksella. Tässä yhteydessä Lenin pakotti Suomen punaiset hyväksymään nimityksen Suomen Sosialistinen Työväentasavalta analogisesti perustamansa Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan kanssa. Muuten sopimus kuitenkin todisti Suomen punaisten pyrkimyksestä kansallisen itsenäisyyden säilyttämiseen ja jopa kansallisen suuruuden luomiseen."

Tämä sotii mm. Kajannon ja Mikkolan markkinoimia punaisten tavoitteita vastaan. Punaisten tavoitteena ei siis ollut liittää Suomea Venäjään. Kiitos Mikkolan lainauksesta.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Tuskin kansanvaltuuskunnalla olisi ollut paljon sanansijaa, jos Neuvosto-Venäjä olisi voittanut ja päässyt huseeraamaan Suomessa. Onneksi ei näin käynyt. Onneksi valkoiset voittivat.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #121

"Tuskin kansanvaltuuskunnalla olisi ollut paljon sanansijaa, jos Neuvosto-Venäjä olisi voittanut ja päässyt huseeraamaan Suomessa. Onneksi ei näin käynyt. Onneksi valkoiset voittivat."

Tarkoitatko talvisotaa ja jatkosotaa?
Silloinhan ne vasta yrittivät vallata Suomen.

Ei ne silloin kansalaissodan aikana mitään sellaista yrittäneet vaikka valkokaarti yritti antaa siihen kovasti aihetta. Viipurissa, sen valtauksen yhteydessä, valkokaarti massamurhasi satoja viattomia venäläisiä. Se oli selväpiirteinen etninen puhdistus, sillä lynkkausperusteena oli pelkästään venäläinen vivahde puheessa.

Kuulusteltavalle annettiin sanottavaksi joku suomenkielinen sana joka oli venäläiselle vaikea ääntää ja jos se ei osannut sanoa sitä suomalaisittain, sitten joutui teloitusryhmän eteen.

Tällaista teki se "laillinen" hallinto Suomessa silloin, mutta ei vain saanut Leniniä hyökkäämään Suomeen.

Toki nämä murhatut venäläiset eivät olleet mitään kommunisteja, vaan Viipurin kaupungin porvariväestöä, joka piti Suomen valkoisia pelastajinaan. Pelastajat laittoivatkin nämä pelastettavat sitten teloituskomppanian eteen, sen "laillisen" Suomen hallituksen tieten ja tahdosta.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #122

En vaan Vapaussotaa. Siinä punaiset ja Neuvosto-Venäjä sodan aloittajina ovat vastuussa siitä seuranneista tapahtumista.

"Suomen kommunistinen puolue SKP perustettiin Moskovassa vuonna 1918. "SKP:n toinen puoluekokous syksyllä 1919 julisti puolueen ulkopoliittisena tavoitteena olevan, että Suomi vallankumouksen jälkeen tulisi liittymään »Venäjän ja muitten, syntyväin proletaaristen Neuvostotasavaltain yhteyteen». Selväksi tavoitteeksi asetettiin siis Neuvosto-Suomi.""

Jorma Kallenautio, Suomi katsoi eteensä, 1985, sivu 76

"Vuosi 1918: Punaisen terrorin ensimmäinen aalto oli sodan alussa

Punaisen terrorin takia Satakunnassa kuoli noin 170 ihmistä. Tunnetuimmat yksittäiset punaisten terroriteot Satakunnassa ovat Porin lyseon teloitukset ja Koliahteen teloitukset

https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/vuosi-1918-...

"Se on helvetin oikein, enempi semmosta vaan!"

Näin kerrotaan Toijalan vallankumousoikeuden yleisen syyttäjän suutari Kaarle Tannerin sanoneen kätyrilleen Johan (Juho) Vuorelle tämän Kylmäkoskella tekemien murhien jälkeen. Räätäli Vuori, vastustajien mukaan "punaisten pahin ryöstäjä ja murhamies", toimi Toijalan punakaartin ns. lentävän osaston eli hevosilla varustetun tarkastusosaston johtajana.

Toijala sai sisällissodan aikana kyseenalaisen kunnian punaisen terrorin pahimpien pesäkkeiden joukkoon kuuluvana paikkakuntana. Esko Korkeamäen (1986) mukaan Akaassa murhattiin punaisten valtakaudella 24 henkeä, joista kolme paikkakuntalaista. Tunnetuin veriteko lienee Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teoksen kartanon paronin murhan esikuvana pidetty asessori Furuhjelmin surmaaminen Ilomäkeen vievän tien varressa 15.4.1918.

http://hyvarinen.blogspot.fi/2006/04/niin-hirmuine...

Murhatyöt aloittivat siis punaiset.

Jo ennen kapinaa Suomen elintarviketilanne oli huono - ja kapinalliset olivat itse huonontaneet sitä mm. osallistumalla lakkoihin silloin kun olisi pitänyt tehdä esimerkiksi kylvötöitä ja elonkorjuuta.

1. Vankileireille suljetut punaiset syyllistyivät kapinaan, valtiopetokseen, maanpetokseen, murhiin, ryöstöihin, jne. Pääsääntöisesti olivat siis syyllistyneet raskaisiin rikoksiin;

2. Silloisen kenraali Mannerheimin mukaan vain törkeimpiin rikoksiin syyllistyneitä ja kapinan johtajia olisi pitänyt rankaista, rivimiehet olisi hänen mielestään pitänyt vapauttaa - poliitikkojen ja oikeusoppineiden mielestä taas rikokset oli tutkittava ja rikoksista tuomittava, viimeksimainittujen kanta voitti;

3. Kapina kukistettiin toukokuun alussa 1918 - Vapaussodan päätösparaati pidettiin Helsingissä 16.5.1918;

4. Mannerheimilla ja poliitikoilla "meni sukset ristiin", joten Mannerheim esitti eronpyyntönsä ylipäällikön tehtävästä 20.5.1918 (neljä päivää paraatin jälkeen), uusi eronpyyntönsä 27.5.1918, sai eron 29.5.1918[i] ja matkusti ulkomaille 31.5.1918[ii] - eli Mannerheimilla ei ollut mitään tekemistä niiden nälkään ja tauteihin kuolemisten kanssa. Rikoksistaan kuolemantuomion saaneet taas olivat ansainneet tuomionsa;

5. Tai oikeastaan Mannerheim kykeni vähentämään nälkäkuolemia sillä hän onnistui näillä ulkomaanmatkoillaan (Ruotsi, Englanti, Ranska) hankkimaan Suomen itsenäisyydelle tunnustuksia, saarron purkamisen ja ihan konkreettisesti suuren määrän viljaa. Hän palasi maahan 22.12.1918 samana päivänä kun hänen hankkimansa vilja saapui laivalla maahan.[iii]

[i] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa I, sivut 240-241
[ii] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa I, sivu 251
[iii] Erik Heinrichs, Mannerheim Suomen kohtaloissa, osa I, sivu 283

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #123

"Viipurissa hyöri ja hälisi vuoteen 1918 saakka Suomen ensimmäinen monikulttuuri. Missään muualla eivät kielet, uskonnot, perinteet ja kansallisuudet sekoittuneet yhtä värikkäästi.

Viipurilaiset eivät rakastaneet erilaisia naapureitaan, mutteivät julmetusti vihanneetkaan. Monikulttuurin hukuttivat vereen ulkopuoliset. Jääkäreiden ja riikinruotsalaisen johtamat pohjalaiset ja kainuulaiset valloittajat eivät käsittäneet vanhan kaupungin sykettä. He luulivat jokaista vieraan kielen molottajaa bolševikiksi.

Valloitushuumassa teloitettiin erehdyksessä yli 400 venäläistä. Useimmat näistä olivat puolueettomia sivustakatsojia sekä valkoisia tukeneita kauppiaita, upseereja ja virkamiehiä.

”Ainahan kun suuria töitä tehdään, pikku vahinkoja sattuu”, sanoi osavastuullinen kenraalimajuri K. F. Wilkman."

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/11/vaarin-un...

Linkki on YLE:ltä

Voihan sen aina kuitata valemediaksi, mutta Teemu Keskisarja on sentään oikea historioitsija.

400 viatonta venäläistä ja viipurilaista kommunismin vastustajaa tuhottiin Suomen uljaan valkoisen armeijan mielettömässä rasistisessa teurastuksessa ja etnisessä puhdistuksessa.

Näistä ei ennen puhuttu.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #124

Sodan alku:

Punaisten puolella nostettiin punainen lyhty Helsingin työväentalon torniin vallankumouksen alkamisen merkiksi 26. tammikuuta 1918 illalla klo 23. Siltasaarelle keskitetyt punakaartilaiset marssivat Pitkänsillan kautta keskustaan ja miehittivät puhelinkeskuksen, rautatieaseman ja lennättimen.

"
Professori Seikko Eskola sanoo sisällissodan olleen tämän olleen vuosisadan suurin virhe Suomen politiikassa.

Professorin mukaan vuoden 1918 sota oli vapaussota, mutta toki muutakin.

Historiantutkija professori Seikko Eskola on kirjoittanut Nykypäivään vastauksena Jyrki Uutelan kirjoitukselle, jossa tämä Eskolan mukaan perusteli hyvin, miksi vuoden 1918 sota oli Suomen vapaussota.

– Valkoisten voitto ratkaisi, että itsenäisyysjulistus 6.12.1917 toteutui myös käytännössä. Punaisten voittaessa maamme olisi tullut osaksi Neuvostoliittoa. Mutta reunahuomautuksen ansaitsee Uutelan johtopäätös, että vapaussota on ainoa oikea nimitys tästä sodasta. Se oli myös kapina ja sisällissota, Seikko Eskola kirjoittaa.

Professorin katsaus noiden vuosien tapahtumiin kertoo sekä enemmän että vähemmän historiaa tunteville perusasiat siitä, mistä todella oli kyse.

– Sotahan alkoi siitä, kun sosialidemokraattisessa puolueessa valtaan päässyt punakaartiin nojautuva radikaalisiipi tammikuun lopulla julisti ottaneensa valtiovallan käsiinsä. Koko puolue seurasi mukana. Väkivaltaisesti syrjäytettiin kolme kuukautta aikaisemmin pidetyissä eduskuntavaaleissa saatuun 108 paikan enemmistöön nojaava hallitus, senaatti."

– Päätös ryhtyä kapinaan oli suurin poliittinen virhe, mitä Suomen politiikassa 1900-luvulla tehtiin. Ilman kapinaan nousua näet kaikki sosialidemokraattien yhteiskuntapoliittiset tavoitteet olisi saavutettu laillista tietä. Myös porvarilliset puolueet, maalaisliitto ja kokoomuksen edeltäjä vanhasuomalainen puolue olivat valmiit pitkälle meneviin uudistuksiin.

https://www.verkkouutiset.fi/professori-sanoo-tama...

Voitko nyt vastata sinulle jo aikaisemmin esitettyyn kysymykseen, Vihavainen:

Oliko sinusta punaisten aloittama sisällissota vuosisadan suurin virhe Suomen politiikassa, kuten professori Seikko Eskola toteaa ja myös sodan aloittaneen SDP:n entinen puoluesihteeri Mikael Jungner tunnustaa? Jos ei, niin miksi ei ollut? Ilman, että alat esitellä yksipuolisesti vain valkoisten lahtauksia.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #125

Tilanne ja olot olivat niin sekavat, että järkevää jälkiviisastelua tuosta ei kukaan pysty esittämään.

Yhtä hyvin voidaan kysyä, oliko se, että työväkeä sorrettiin sillä tavalla kuin sorrettiin, 1900-luvun alkuaikojen suurin virhe Suomessa, koska juuri se johti näihin tapahtumiin. Näin ollen vaikka punakaarti kenties ampui ensimmäiset laukaukset (ampuiko edes? emme tiedä sitäkään), on sodan todellista aloittajaa aivan turha yrittää osoittaa.

Kaikki spekulointi siitä, olisiko Suomi liitetty Neuvosto-Venäjään, on turhaa, koska niin ei tapahtunut. Jos punaiset olisivat voittaneet – mikä varsinkin Saksan sekaannuttua asiaan ja Venäjän oltua kyvytön siihen jäi teoreettiseksi mahdollisuudeksi – olisi myöhemmin, kun Neuvostoliitto ja Stalin olivat vallassa, ehkä näin voinut käydä. Mutta mitäpä hyötyä tuosta arvailusta on, yhtä hyvin voisimme arvailla, mitä olisi tapahtunut jos Saksa olisi voittanut maailmansodan. Miten Suomelle silloin olisi käynyt?

Turhaa siis kaikki spekulointi, kun kerran kävi niin kuin kävi.

Blogikirjoituksen alkuperäinen aihe oli se, että valkoisten voittajien toiminta sen jälkeen kun Saksan asevoimat olivat taanneet heille voiton, oli rikollista, ja asiaa on salailtu lähes sata vuotta. Vaikka harvan sodan voittaja on rankaissut omiaan rikoksista, se ei tee Suomen valkoisista rikoksista yhtään sen hyväksyttävämpiä kuin punaistenkaan – joita rankaistiin moninkertaisesti.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #126

Punaiset aloittivat sodan Neuvosto-Venäjän yllytyksellä ja aseellisella ja sotilaallisella tuella, siitä on turha yrittää muuta väittää.

"Venäjän bolsevikkien esimerkki sekä Leninin jatkuva yllytys ja avun lupaukset rohkaisivat punakaartia ratkaisevasti. Työväen saamista liikkeelle helpotti suuresti, että kapina päästiin tekemään sosiaalidemokraattisen puolueen nimissä. Sitä työläiset olivat tottuneet kunnioittamaan ja rakastamaan, se oli oma joukko, johon oli vaikea olla liittymättä."

Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 722

Jo se, että punaiset turvautuivat vieraan vallan apuun syöstäkseen maan hallitukse vallasta, oli erittäin raskauttava asia.

Sitä voi aivan hyvin spekuloida, että jos Venäjä ja punaiset olisivat voittaneet, niin vähitellen olisi Suomi kommunistisena maana liitetty Venäjään. Eikä sitä tietenkään sen takia tapahtunut, koska valkoiset voittivat.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #129

Suomi oli kuulunut Venäjään toistasataa vuotta, ja vaikka itsenäistyminen oli juuri pantu paperille ja Lenin siten tunnustanut Suomen porvarillisen hallituksen, eivät venäläiset yhdessä yössä vieraiksi voineet muuttua. Valkoiset tosin tulkitsivat niin, ja siitä oli seurauksena mm. nuo blogissa kerrotut etniset puhdistukset. jotka ovat rankkoja rikoksia ihmisyyttä vastaan.

Siinä vaiheessa Saksa oli se vieras valta.

Koko keskustelun aiheenahan on se, miksi niistä asioista vaiettiin, ei suinkaan siitä ikuisuuskysymyksestä, kuka aloitti – ja milloin sisällissotaan johtanut prosessi itse asiassa oli alkanut ja kehittynyt.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #130

"”Leninin kansallisuusohjelma taas ei tähdännyt, kuten olemme nähneet, suinkaan pienten, itsenäisten ja kaikkein vähiten porvarillisten kansallisvaltioiden muodostamiseen - vaan vähemmistökansallisuuksien myötätunnon hankkimiseen irtautumisoikeutta hyväksi käyttäen bolsevikkien puolelle.”"

Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 191

Kuka aloitti, ei ole ikuisuuskysymys, vaan ihan fakta. Punaiset Neuvosto-Venäjän tuella aloittivat.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #131

Nähtävästi se mielipidekirjallisuus, jota historiasta luet ja kommenteissa lainailet, on aika yksipuolista.

Toisenkinlaista faktaa on kirjoitettuna, mutta näytät kokonaan sivuuttaneen sen.

Tämän blogikirjoituksen aiheena on se, mikä vaikutus vaikenemisella ja vääristämisellä on ollut nykypäivän suomalaisiin.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #125

"Oliko sinusta punaisten aloittama sisällissota vuosisadan suurin virhe Suomen politiikassa, kuten professori Seikko Eskola toteaa ja myös sodan aloittaneen SDP:n entinen puoluesihteeri Mikael Jungner tunnustaa?"

Tottakai se oli virhe, jälkikäteen nähtynä ja jälkiviisasteluna. Virhe ainakin siinä mielessä että se päättyi tappioon, mitä ei voinut kuitenkaan etukäteen tietää. Virhe se olisi ollut myös siinä mielessä mihin lopputulokseen voitto olisi mahdollisesti johtanut, jos se olisi johtanut siihen että Suomesta olisi tullut osa Neuvostoliittoa, mikä sekään ei ollut silloin vielä mitenkään nähtävissä.

Ei nyt jälkiviisastelunakaan voida olla aivan varmoja siitä mitä olisi tapahtunut. Mutta liittyminen Neuvostoliittoon olisi siis voinut tapahtua ja se olisi toki ollut valtava katastrofi.

---------------------

Yhdessä mielessä kansalaissota ei ollut virhe. Sorrettu työväestö ei ilmeisesti luottanut herroihin, eikä siihen että luvatut parannukset olisivat koskaan toteutuneet. On myös aika selvää ettei työväellä silloin ollut mitään syytä luottaa herroihin, eikä se olisi ollut viisastakaan. Luultavasti lupauksia lakien uudistuksista ei oltaisi pidetty, tai laikien valmistelu olisi juuttunut ikuiseen kahnaukseen ja poliittiseen kähmintään.

Kapina, vaikka se vaati niin monen hengen, oli kuitenkin vahva näyttö kurjaliston tahdosta ja voimasta korjataa omaa asemaansa ja se piti ottaa sodan jälkeen huomioon myös paremman väen piirissä.

Niinpä lainsäädäntö lähti pikkuhiljaa kehittymään ja mikä parasta, se meni terveempään ja oikeampaan suuntaan kuin miten olisi käynyt jos pelkästään vasemmisto olisi ollut vallassa, kuten oli asia Itäisessä Euroopassa.

Voidaan hyvällä syyllä sanoa että punakapina on saavuttanut päämääränsä nyt sadan vuoden kuluttua siitä kun se kukistettiin.

------------------------

"Jos ei, niin miksi ei ollut? Ilman, että alat esitellä yksipuolisesti vain valkoisten lahtauksia."

Minun tarkoitukseni tähän blogiin oli pelkästään esitellä valkoisten raakalaismaisuutta, syyttömien lahtausta, etnistä puhdistusta, joka kohdistui köyhään väkeen, Suomen alaluokkaan ja myös venäläisiin, riippumatta heidän luokka-asemastaan tai poliittisesta kannastaan. Villiä ja hurjaa menoa.

Tämä siitä syystä että minua suuresti ärsyttää se valkoisten lahtarien ihannointi. Se on jatkunut sodan jälkeisestä luonnollisesta propagandasta aina näihin päiviin asti. Se on todellista valemediaa.

Se mitä edellä, siis tuossa alussa, muuten fundeerasin tulee nyt ylimääräisenä. Niiden asioiden fundeeraus ei ole ollut tässä tarkoitukseni, mutta kun kerran kysyt, niin saamasi pitää.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #127

Eihän sillä ole merkitystä, että miten se päättyi, vaan sillä, että se yleensä aloitettiin. Sinua harmittaa vain se, että punaiset hävisivät ja laillinen yhteiskuntajärjestys voitti bolsevismin ja punaisten lippujen leviämisen Suomeen. Aika paljastava näkökanta.

Siinäkin ajattelet mielestäni virheellisesti, kun jaat karkeasti punaiset työväkeen ja valkoiset herroihin. Kun se ei niin oikeasti ollut, vaan kaikkia yhteiskuntaluokkia oli molemmissa. Joten kyse on vain sinun subjektiivisesta "herravihastasi."

Sinua ärsyttää valkoisten lahtareiden ihannointi (jota täällä ei kuitenkaan ole osoitettu olevan). Enpä ole muuallakaan sitä lukenut olevan. On nimittäin aivan eri asia kunnioittaa valkoisten voittoa ja näin bolsevismin ja vallankumouksen estämistä, kuin murhatöiden ihailua. Minusta pitäisi molempien osapuolien tunnustaa virheensä ja käsitellä ne: punaisten kannattajien tunnustaa, että sodan aloittaminen oli erittäin suuri virhe ja valkoisten tunnustaa syyttömien lahtaaminen, kuten myös punaisten.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #128

"Sinua harmittaa vain se, että punaiset hävisivät ja laillinen yhteiskuntajärjestys."

Yrität koko ajan vetää mutkia suoriksi, eli yrität yksinkertaistaa monimutkaisen ja kaoottisen tapahtumasarjan sellaisella tavalla että se muuttaa tosellisuuden sellaiseksi epätodellisuudeksi joka tukee valitsemaasi maailmankatsomusta.

Mitä tuohon ylläolevaan lainaukseen tulee, niin olen mielestäni tehnyt selväksi että pidän sen sodan lopputulosta hyvänä sen takia että toinen lopputulos olisi voinut viedä katastrofaalisiin seurauksiin ja tuloksena oli että punakapinan tavoitteet jokatapauksessa saavutettiin, joskin hitaasti, sadassa vuodessa. Kovin nopeasti, niin nopeasti kuin mitä kapinalliset kuvittelivat, kovin suurta muutosta ei kuitenkaan olisi voinut tapahtua kapinallisten elinaikana.

Lopputoteamuksena sanoisin vielä sen että Suomen punakapina oli yksi osa niistä erillisistä ja toisiinsa liittyvistä tapahtumista jotka johtivat länsimaiden kehittymiseen sellaisiksi mitä ne nyt ovat.

Kyse ei siis minusta ole edes pelkästään kansallisesta ilmiölstä, eikä Suomen punakapina ollut edes kovin merkittävä tapahtuma siinä kansainvälisten tapahtumien sarjassa joka johti länsimaiden kehittymiseen yhdessä, tiiviissä kulttuurivaikutuksessa toistensa kanssa.

Mutta ei Suomen punakapinaa myöskään kannata vähätellä osana kansainvälistä länsimaista kehitystä, siihen positiivisesti vaikuttavana tekijänä.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #132

Punakapinan tavoite oli punainen, kommunistinen Suomi, sitä on ihan turhaa muuksi vääntää. Sitä tavoitetta ei onneksi saavutettu.

"Suomen kommunistinen puolue SKP perustettiin Moskovassa vuonna 1918. "SKP:n toinen puoluekokous syksyllä 1919 julisti puolueen ulkopoliittisena tavoitteena olevan, että Suomi vallankumouksen jälkeen tulisi liittymään »Venäjän ja muitten, syntyväin proletaaristen Neuvostotasavaltain yhteyteen». Selväksi tavoitteeksi asetettiin siis Neuvosto-Suomi."

Jorma Kallenautio, Suomi katsoi eteensä, 1985, sivu 76

Minun maailmankatsomukseen se kuulu.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola Vastaus kommenttiin #124

Olen kehottanut aikaisemmassa kommentissani tutustumaan digitoituihin sanomalehtiin netissä. Viipurin joukkomurhan motiivina on saattanut olla aikaisemmin Viipurin vankilassa tehty joukkomurha, josta oheinen lehtiartikkeli kertoo. Se on erittäin karua luettavaa. Se tuo esille näitä rikollisia aineksia, joita esiintyi punaisten puolella johtotehtävissä. Lähde: Uusi Suomi n:o 99/1928, 28.4.1928.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/bind...

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #138

"Viipurin vankilassa tehty joukkomurha, josta oheinen lehtiartikkeli kertoo. Se on erittäin karua luettavaa."

Viipurin vankilassa tapahtuneessa joukkomurhassa tapettiin muistaaksení noin 30 valkoista vankia, vankilan johtoa ja henkilökuntaa. Se oli rikollinen teko jota ei voi puolustaa.

Mikä olisi oikeuttanut sen että tämä kolmenkymmenen ihmisen lynkkaus, joka oli kai sattumanvaraista humalaisten riehuntaa, mutta kohdistui kuitenkin ainakin osaksi vihollisiksi ja rikollisiksi koettuihin valkoisiin vankeihin, kostettiin lahtaamalla 400 siviiliä, siksi etteivät osanneet täysin puhtaasti puhua suomen kieltä, vaan tekivät hiukan venäläisittäin murtaen.

Molemmat hirmutyöt olivat rikollisen roskajoukon tekosia, mutta valkoisen roskajoukon teko oli kymmenen kertaa pahempi ja se ainakin peitettiin ja salattiin valkoisen sodanjohdon toimesta, ellei se sitten ollut peräti sodan johdon määräämä murhatyö.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #121

Lieneekö vappusiman syytä, että et Kajanto kommentoinut sanallakaan lainaamaani Ohto Mannisen kirjoitusta?

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #134

Kunhan itse, Kallinen, kommentoisit ensin minun kysymiini asioihin.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #135

Minä vastasin esittämiisi asioihin lainaamalla Ohto Mannisen kirjoitusta, jota mm. Mikkola on suositellut. Oliko Manninen väärässä tuossa lainaamassani kirjoituksessa?

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Kiitän rakentavasta ja vähemmänkin rakentavasta, vilkkaasta keskustelusta, joka osoittaa että kansan kahtiajako voi edelleen ”hyvin”. Selkeästi on paljon suomalaisia, jotka ovat kantansa päättäneet ja joita uusikaan faktatieto ei horjuta. On selvästi liikkeellä myös puhtaasti väärää tietoa – varmasti molemmin puolin.

Suomalainen totuus on pohjautunut sisällissodan voittajapuolen sanelulle, ja se, että viime vuosina nimenomaan vastakkaista, peiteltyä ja vaiettua faktaa on tuotu esiin, on varmasti omiaan järkyttämään molempia osapuolia ja niitäkin, jotka eivät ole asettuneet kummallekaan puolelle – joita kansastamme lienee enemmistö.

Vaikka viime aikoina esitetty tieto näyttäytyy enimmäkseen punertavana johtuen aiemman vaikenemisen laadusta, on se otettava faktana, sijoittui sitten mille puolelle aitaa tahansa. Koska totuus on tähän asti ollut melkoisen valkopestyä, on järkytys pidemmän päälle pelkästään hyväksi, mikäli siten saadaan tätä kirottua vaikenemisen perinnettä murrettua.

Viimeisen kirjoitustyöni aikainen faktoihin perehtyminen avannut silmiä moniin sadan vuoden aikana nykyaikaan ja ”kansanluonteeseemme” vaikuttaneisiin ilmiöihin.

Suosittelen Silmästä silmään -romaania kaikille, esim. tuolta sen saa äitienpäivätarjouksena, lahjaksi se toimii varmasti äideille ja muillekin:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/silmasta-silmaan...

Toimituksen poiminnat