Ajasta aikaan Silmästä silmään

Kuvan todistusvoima horjuu

  • Totta...
    Totta...
  • ...vaiko...
    ...vaiko...
  • ...eikö?
    ...eikö?

Maailma on muuttumassa valtavaksi fiktioksi ehkä piankin, kun nykytekniikka ulottuu kaikkien saataville. Somen saa pillastumaan valokuvillakin, mutta video saa helposti aikaan myrskyn, oli se aito tai ei. Valokuvien retusointia on iät ja ajat harjoitettu, mutta videokuvaa pidetään edelleen todistusvoimaisena. Tämä on kuitenkin muuttumassa, ja ennen kuin laajasti opitaan mediakriittisyyttä, tätä tekniikkaa tullaan käyttämään häikäilemättä hyväksi niin maailmanpolitiikassa, pikkurikoksissa kuin viihteessäkin.

 

Tämä ilmiö (esimerkki täällä) saattaa muuttaa maailmaa enemmän kuin voimme edes kuvitella. Nykyisin monet pitävät fiktiota faktana – esim. näyttelijän ei koeta näyttelevän vaan esittävän itseään – mutta lähiaikoina todennäköisesti faktaa aletaan yleisesti pitää fiktiona. Silloin ihmisten luottamus kaikkeen saattaa horjua, ja pyritään kiinnittymään mitä erikoisimpiin uskonkappaleisiin, joita aletaan pitää totena – koska ne tuntuvat yhtä todelta kuin kaikki muukin. Todellisuuskäsitys saattaa horjua ja monen kohdalla romahtaakin. Se saattaa näkyä käytännössä luottamuksen häviämisenä kanssaihmisiin, vetäytymisenä satumaailmoihin, uskonlahkojen invaasiota, mielenterveysongelmien riistäytymistä hallinnasta jne. Ja myös mediakriittisyytenä, joka nykyisin rajoittuu pääosin oman viiteryhmän osoittamiin kohteisiin mediassa ja uutisoinnissa ylipäänsä (vrt. keskustelu valtamediasta ja valemediasta).

 

Jotta luottamus koko yhteiskuntaan ei murenisi, olisi mediakriittisyys otettava ajoissa niin vakavasti, että sitä varta vasten opetettaisiin kouluissa ja muuallakin yhteiskunnassa. Tilausta olisi vakavasti otettavalle mediakriittiselle julkaisulle, mikä saattaa jäädä haaveeksi, jos luottamus kaikkeen romuttuu – myös mediakritiikkiin. Voi näet nähdä painajaismaisen tilanteen, jossa mediakritiikkiäkin käytetään manipulointiin ja siksi sekin koetaan fiktioksi. Silloin ei uskota enää mihinkään todelliseen.

 

Mihin silloin enää uskotaan, jää nähtäväksi ja keskusteltavaksi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Mutta sosiologinen tosiasia on että yhteiskunta voi perustua vain luottamukseen.

Eurooppalaisen uuden ajan demokratia syntyi yksilönvapauksien yhteisöprojektiona, ja kielellis-kulttuurinen kansallisvaltio on tosiasiassa demokratian ainoa toimiva alusta. Se hukkui kun ylikansallinen talous ajoi mennen tullen kansalliset rajat mataliksi. Ja nyt kansallisvaltion -- eli siis keskinäisen luottamuksen ainoan luonnollisen alustan -- lopullisesti romuttavat eurooppalaiselle ajatteluperinteelle sosiodynaamisesti aivan erilaatuiset kansainvaeltajajoukot.

Nämä mediatemput ovat ehkä sitten viimeisin ja hienostunein tapa tehdä kaikesta uutisvirrastakin upottavaa. Ei ole enää yhtään käsitepintaa, joka kannattelisi. Ei mitään mitä ei olisi alun perin pilattu. On vain väistöliikkeitä, sensuuria ja itsesensuuria, ja nyt myös siis sataprosenttisesti syntetisoitua keinotodellisuutta.

Mediakriittisyyttä voi opettaa vain mikäli tietyt yhteiskunnan perusasiat -- sanoisin perusluottamus -- on kunnossa. Jokaisen lapsen on ensin opittava puhumaan totta, ennen kuin ymmärtää mitä on valehtelu (Wittgenstein). -- Nyt olemme monien voimien vaikutuksista menossa kohti perustoiltaan romahtavaa yhteiskuntaa. En näe mitään tapoja -- tuskin edes mitään määrätietoisia yrityksiä -- estää eurooppalaisten valtioiden sisäisiä hajoamisia.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Yhteiskuntaa romuttaa merkittävästi käsitys jokaisesta oman onnensa seppänä. Me emme olisi olemassa ilman toisiamme, ja lapsen minäkäsitys syntyy vasta kun hän on kokenut lähiympäristönsä muut ihmiset. Ensin on sinä, sitten vasta minä.

Vallitsevat trendit ja politiikka vievät aivan toiseen suuntaan kuin pitäisi: ihminen revitään kilpailun nimissä irti yhteisöstään ja todellisuudesta, ja saatetaan fiktiiviseen maailmaan, jonka todellisuudeksi (jumalaksi) ilmoitetaan raha. Talouden ja rahan voi nimetä uskonnoksi , sillä tiedetään aivan yleisesti, ettei raha ole todellista, mutta se siitä huolimatta mielletään todeksi – jopa jonkinlaiseksi ankkuriksi ihmiskunnalle.

Kansalaisten ohjaaminen satumaailmoihin hoituisi ilman viestinnän romuttumistakin, pelkän taloususkonnon avulla, mutta silloin kun mihinkään ei enää voi luottaa, jäädään pelkän raa'an manipuloinnin armoille. Silloin kansalaisten todellisuutta määritteleville tahoille jää helppo tehtävä, kun todellisuuskäsitys putoaa niiden käsiin kuin kypsä omena.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Olen unessa useasti
sinun kaduillas, koulutie.
Ah, enkö ma hautahan asti
myös koululainen lie?

V.A. Koskenniemi

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Ah, sait ahdistuksen iskemään.

Niin kipeää.

Terveisiä Rafaelin koulusta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

En tiedä riittääkö mikään mediakriittisyys,jospa sitä onkin ylikompensoitu jo?

En tiedä onko se uusi juttu,mutta minulle se on uutta. Se on tämä olettaminen. Jos uutisessa lukee esim. Venäjä valmistaa 40 ohjusta vastineeksi jonkun toisen valtion ohjuspuolustukselle,niin se voidaan lukea,että Putin uhkaa ampua ohjuksia nyt ja heti.

Mikä tahansa uutinen toimii samoin ja lukijat alkavat olettamaan mitä kirjoittaja tarkoittaa ja mitä haastateltava oikeasti tarkoitti. Sitten sovitetaan sitä omiin rakenneltuihin narratiiveihin ja esitetään se jonkinlaisena tosiasiana sen jälkeen,vaikka tehty uutinen ei tarkoittanut yhtään sellaista.

Olen jäänyt sitten miettimään asiaa,kun ihmisten keskuudessa,meidän sosiaalisuudesta johtuen, juoruaminen on aina ollut eräänlainen kehityksen ehto. Voiko tosiaan olla,että tässä äärimmäisen kovassa huudossa olevassa individualismissa juoruaminenkin tapahtuu itsensä kanssa?

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Median verinen keskinäinen kilpailu aiheuttaa sitä lasten leikkimää rikkinäistä puhelinta: lehdet tekevät uutisensa pääasiallisesti lainaamalla niitä toisiltaan (toistaiseksi on melko korrektisti kerrottu ensimmäisen uutisen tekijä). Kun lainailua jatketaan tarpeeksi, uutinen muuttuu – joskus jopa alkuperäisen vastaiseksi.

Tarkoitan sanoa, että tuota mainitsemaasi olettamista tapahtuu paljon myös median sisällä, jolloin yleisön ei tarvitse enää edes olettaa mitään, kun oletus on jo tehty mediassa. Oletusten jatkojalostamista tosin harrastetaan ahkerasti.

Itse sain katkerasti kokea tämän Hesarin kanssa, kun minut yhdistettiin #metoo -keissiin: ensin haastateltiin, ja kun kysyttiin tiesinkö asiasta, vastasin että olin kuullut huhuja ja arvelin jotain tapahtuneen. Ensimmäinen Hesarin juttu kirjoitti asiasta jokseenkin tulkinnanvaraisesti. Toisen HS-toimittajan kolumni jo paheksui "miehiä, jotka tiesivät, mutta eivät kertoneet" viitaten ensimmäiseen juttuun, ja kolmannessa HS-jutussa asia oli jo muuttunut faktaksi: minä, nimellä mainiten, olin se mies, joka tiesi, mutta en kertonut. Lähetin palautetta toimittajille, mutta kaikki jättivät vastaamatta. Somekohu oli jo alkamassa, mutta asianosaiset naiset onnistuivat torppaamaan viriävän myrskyn kertomalla asian oikean laidan monissa eri somekeskustelussa – mikä taisi olla onnekas sattuma.

Näin siis Hesarissa alkuvuonna. Siihen hupeni vähäinenkin luottamukseni valtamediaan.
.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Mikset kirjoittaisi tapauksesta blogikirjoitusta kaikkine lähteineen?

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #7

Sen voisinkin lähiaikoina tehdä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Varmasti kihelmöivä tunne,kun huomaa joutuvansa väkisin keskelle hurrikaania.

Mikä on sinun kokeneempi näkemyksesi onko tällaista olettelua ollut aina yhtälailla vai onko nyt menossa joku juttu?

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #9

Se kihelmöinti on enemmänkin ahdistusta.

Onhan sitä sentraalisantrajuoruilua aina ollut, mutta muodot ja keinot huhujen levittämiseen ovat muuttuneet totaalisesti. Ennen ei tietoa ollut hevin saatavissa, nyt sitä on liikaakin niin, ettei oikeaa erota väärästä.

Toimituksen poiminnat