1984MeniJo

Korteni kekoon

  • Korteni kekoon

Olen tätä nykyä kirjailija, mutta sitä ennen tein elokuvaohjaajan työtä kolmenkymmenen vuoden ajan ja tiedän alan käytännöistä yhtä ja toista. Pienimuotoiset tuotannot jätin muutama vuosi sitten, pitkien elokuvien tuotantohelvetistä poistuin jo viime vuosikymmenellä. Ratkaisun syy oli elokuvarahoituksen tuotantokohtainen niukkuus, sama, minkä ikäviä seurauksia on viime päivien aikana käsitelty julkisuudessa.

 

Nyt nostetaan esiin yksittäisiä nimiä elokuva-alalta ja pahimmillaan demonisoidaan ne mediaoikeudenkäynneissä somen säestyksellä. Sinällään tarpeellisessa työelämän pyykinpesussa on suuri vaara, että keskustelu jää vain seurausten setvimiseen, eikä elokuva-alan lukuisten ongelmien varsinaisiin juurisyihin puututa, ja näin lapsi valahtaa pesuveden mukana viemäriin. Pelkkiin henkilöihin keskittyminen on helpompaa ja mediaseksikkäämpää kuin rakenteiden, rahoitusmekanismien ja tuotantoyhtiöiden vastuun tutkiminen ja puinti.

 

Suomalaisen elokuvan sanotaan voivan nykyään kohtalaisen hyvin siitä huolimatta, että surkeasta budjettitasosta on tehty normaali. Suomea vastaaviin naapurimaihin verratessa elokuvien budjetit ovat täällä edelleen auttamattoman alhaisia, vaikka Suomessakin tehdään hyvin rahoitettua elokuvaa, tosin äärimmäisen harvoin. Tavallisesti elokuvatyö aloitetaan tietoisena alibudjetoinnin aiheuttamista mahdottomista olosuhteista, koska niistä on tehty normaalia. 1980-luvulla keskiverron pitkän elokuvan kuvauspäiviä oli yleisesti 40-50, nykyään noin 20. Siitäkin voi päätellä jotain, vaikka tekniikka onkin kehittynyt ja tekijöiden ammattitaito kohentunut. Niukat budjetit altistavat monenlaisille huonoille käytännöille ja väärinkäytöksille, mikä on elokuva-alalla yleisesti tiedetty. Vajavainen budjetti tuo tullessaan kiireen, ja myös työehtojen väljän tulkiskelun. Mitä se kiire leffanteossa käytännössä aiheuttaa?

 

Fiktioelokuvan ammattitaitoinen ohjaus perustuu näyttelijäntyön kunnioittamiselle. Suomen oloissa tämä tarkoittaa sitä, että näyttelijää on yritettävä suojata kaikelta siltä uskomattomalta kaaokselta ja tulenpalavalta kiireeltä, mitä muu tuotantoryhmä joutuu kokemaan. On tilanteita, jossa ohjaaja ylettömän stressin kourissa kärvistellessään teeskentelee rauhallista (kuten myös muut lähimpänä näyttelijää työskentelevät, esim. puvustaja, maskeeraaja, kuvaajaoperaattorit, äänittäjä, 1. apulaisohjaaja, kuvaussihteeri) ja pakottaa työskentelyilmapiirin kiireettömyyden illuusioon, vaikka todellisuudessa kiire on armoton. Mikään työnteko ei voi ainakaan pitkän päälle perustua tällaiseen harhauttamiseen. Seurauksena noiden tyyneksi tekeytyvien työtoverien kesken syntyy väistämättä ristiriitoja, kun puvustamisesta ja maskeerauksesta jne ei voi selviytyä nopeammin kuin työ vaatii. Riidellään siitä, kenen vuoro on tinkiä työnsä laadusta, ja yleensä ajansäästö kaatuu tärkeimmän, kuvaustilanteen niskoille.

 

Keskivertoelokuvan kuvauspäivä sujuu usein hämmentävän absurdilla tavalla: aamulla ohjaaja tutkii pääkuvaajan kanssa, mitkä kuvat suunnitelmasta voidaan jättää tekemättä, jotta ehdittäisiin. Ja ruokatauolla pohditaan sitä, mitkä kuvat voisi vielä jättää pois tai yhdistää toisiin elokuvan tuhoutumatta. Kaikki mahdollinen ja osin mahdotonkin karsitaan, eikä se todellakaan paranna elokuvaa, sillä ideaalitilanne olisi, että kuvia tehtäisiin tuplasti valmiiseen elokuvaan nähden. Tilannetta voidaan verrata siihen, että urakoitsija poistaisi rakennuspiirustuksista vaikkapa ikkunat, koska talon pystyssä pysyminen pitää turvata. Sellainen johtaa vain pimeyteen.

 

Sama koskee uusintaottojen määrää. Ensimmäiset otot on pakko hyväksyä, ellei ole aivan täydellisesti mokattu. Välttävä saa usein kelvata, koska aikaa ei ole. Digitekniikan myötä kameraharjoituksetkin on mahdollista tallentaa ja joskus tyydytään jopa sellaisen hyväksymiseen, eikä varsinaista ottoa kuvata lainkaan – siten säästetään taas vähän aikaa seuraavan kuvan valmisteluun. Joudutaan tyytymään vain ehdottoman välttämättömään, mikä kaventaa merkittävästi leikkaajan mahdollisuuksia työssään. Hänen tehtäväkseen jää yleensä pelastaa se, mitä pelastettavissa on, ja siitä ammattikunnasta löytyykin aikamoisia taikureita.

 

Kuvauksissa lähes aina ohjaajan ja muiden elokuvatyöntekijöiden edessä seisoo ylittämätön muuri nimeltä kiire. Silloin juostaan tukka putkella, eikä aikaa jää mihinkään muuhun kuin suorittamiseen puhumattakaan minkään muun ajattelemisesta kuin ehtimisen. Jalkoihin jäävät väkisinkin työturvallisuusasiat, työryhmän hyvinvoinnista huolehtiminen, yhteishengen ylläpito ja kaikki muu, mikä kuuluu normaalin työnjohdon tehtäviin ja millä paras tulos saavutettaisiin. Yleistä on, että ajaudutaan ylitöihin, kun aika ei riitä edes kaikkein välttämättömimpään. Ylitöistä maksetaan hyvin vaihtelevasti palkkaa, jos maksetaan lainkaan. Elokuvantekijöiden ammattiylpeyttä tehdä se, mikä on pakko tehdä vaikka palkatta, käytetään estotta hyväksi.

 

Tämä kaikki on seurausta elokuvabudjettien alhaisesta tasosta.

 

Suomalaisten erityinen ammattitaito on tehdä elokuva halvalla siten, ettei halpuus näy. Se pitää paikkansa elokuvan ulkoisten ominaisuuksien suhteen, mutta siihen viimeiseen silaukseen, jolla elokuvasta tehtäisiin todella hyvä, ei Suomessa ole varaa, sillä tuon saavuttamattoman laadun hinta on samaa suuruusluokkaa kuin nyt toteutettavien kokonaisbudjettien.

 

Surkeissa olosuhteissa synnytetään monenlaisia haitallisia työtapoja ylivoimaisesta tehtävästä selviämiseksi, koska rahoitus- ja tuotantopuoli edellyttää rivien välissä juuri sellaista. Kun ohjaajalle esitetään, että teepä leffa eurolla, vaikka sen tekemiseen tarvitaan kaksi, se kuulostaa hänen korvissaan: tee leffasta huono. Näin ei sentään sanota ääneen. Koska ei ole varaa kieltäytyä, ellei halua osallistua työttömien aktivointiprosessiin, tarjoukseen on pakko suostua ja keksiä erinäisiä taikatemppuja, jottei tuhoaisi leffaa – ja itseään, työtovereista puhumattakaan. Mutta huonoa harvoin suostutaan tekemään, sen estää jälleen ammattiylpeys. Silloin tällöin myös onni potkaisee niin, että se kiireen muuri ylitetään täpärästi, mutta inhimillinen hinta on kohtuuton.

 

Kun Suomessa tehdään ”normaalihintaista” elokuvaa, ohjaajalta riistetään työnjohtajan työkalut. Lahjakkuutta ja ammattitaitoa löytyy Suomesta niin näyttelijöiltä kuin muilta elokuvantekijöiltä vaikka lapiolla pellolle levittäisi (ja niin juuri tehdäänkin). Olosuhteilla ja rahan puutteella ei tietenkään voi häivyttää yksilön vastuuta toimintatavoistaan, mutta elokuvanteon rakenteelliset ongelmat ja heikot toimintaedellytykset johtavat liian usein työturvallisuudesta ja -moraalista lipeämiseen ja jopa yllyttävät monenlaisiin väärinkäytöksiin.  Mikäli elokuva-ala haluaa olla keihäänkärkenä muutoksessa, olisi kärki suunnattava henkilöistä kohti rakenteita.

 

Kerrotusta huolimatta Suomessa tehdään vuosittain liuta varsin hyviä elokuvia, vaikka mestariteosta saamme vielä odottaa. Mielialat Jussi-juhlassa olivat kuitenkin niin rohkaisevia, että ehkä näemme sellaisen piankin. Toivottavasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Tätä työelämän uudistusta ei ole syytä rajata vain elokuva-alaan, samat lainalaisuudet pätevät muuallakin, kun yrityksessä pyritään repimään mahdollisimman paljon voittoa mahdollisimman vähin kustannuksin. Tuo kustannushyöty revitään lähes aina työntekijöiden selkänahasta. Kun vielä Suomi on edelläkäövijä työpaikkakiusaamisen kunniattomalla polulla, ovat olosuhteet monella tavoin vastenmieliset. Ei tietenkään kaikkialla.

Mutta ymmärtääkseni elokuva-alan suurin ongelma on se, että alhaisesta budjettitasosta on tehty maan tapa, ja siksi työntekijällä ei ole vaihtoehtona parempaakaan työpaikkaa alan sisällä. Jos olen ymmärtänyt asian oikein, blogisti ei ole ainoa alalta näistä syistä poistunut.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Tilannetta pahentaa vielä se, että 1990-luvun laman aikana työttömyyslukuja siistittiin perustamalla joka niemeen ja nokkaan jonkin sortin elokuva-alan koulu. Niihin ei löytynyt tarpeeksi opettajia, mutta valmistuvien alan ihmisten määrä lisääntyi kymmenkertaiseksi, ja enemmänkin. Tästä on ollut seurauksena, että työttömiä on alalla nyt järkyttävä määrä, mikä on ideaalitilanne sellaiselle tuottajalle, joka ilkeää käyttää tilannetta hyväkseen. Ja sellaisia tuottajia on pilvin pimein. Onneksi viime aikoina vakiintuneimmissa yhtiöissä on alettu toimia myös säällisesti.

Tuo valtiollinen operaatio oli valtava petos oppiin hakeutuvia kohtaan, sillä työpaikat eivät kovinkaan paljon lisääntyneet, kun rahoitus ei seurannut samaa tahtia perässä. Sen sijaan valtava määrä ilmaisia työntekijöitä ilmestyi markkinoille esittelemään olemassaoloaan, jotta myöhemmin pääsisivät palkoille. Jotkut pääsivät, suurin osa ei.

Sen verran järkeä valtiovallalla oli, että 2010-luvulla noita oppilaitoksia alettiin ajaa alas, kun aikanaan niitä perustettaessa ei kuunneltu alan varoituksia, joiden mukaan tilanne ajautuisi juuri siihen mihin se ajautui. Nykyinen tilanne tuhansine työttömineen saa aikaan ennennäkemätöntä hyväksi- ja väärinkäyttöä työntekijöitä kohtaan.

Käyttäjän IlkkaVuori kuva
Ilkka Vuori

Tuolloin kaikenlaista turhaa koulutusta lisättiin valtavasti - velalla - nyt sitä puretaan. Että päästäisiin veloista.
Yksi pääarkkitehdeista tuossa touhussa oli Tavja Halonen.

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen Vastaus kommenttiin #12

Lapsellista käyttää tuota puhevikaan viittaavaa Tavja-muotoa. Aikuiselta.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Radion Tuomasmessussa juuri äsken joku pyysi anteeksi tekojaan. Hän sanoi "armahda minut senttien laskemisesta"

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Mainitsiko hän kuinka monta senttiä pitkä se oli?

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#4

Taisi tarkoittaa noin yleensä rahan kahleista pääsemistä.

¨¨¨¨
Äänestä päätellen mies oli pitkä :-)

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Kiitos valaisevasta blogista. Tarunhohtoisen glorifioitu leffantekomaailma näyttäytyy nyt kuluttajillekin tavanomaiselta työelämältä. Ehkäpä se on hyödyllinenkin facelift loppupeleissä muuten tuo alan viime aikojen kurjuudentunnustus yleensäkin, liekö harkittu.

Kulttuurinmuutos vie tilastollisten aggregaattiarvioiden mukaan keskimäärin noin ikuisuuden, mutta yksittäistasolla aika korreloi kuitenkin voimakkaaasti tahtotilan kanssa. Olisikohan teillä, tai siis nyt heillä, kun sitäkin draamantajuosaamista on, ollut mahdollisuus räväyttää muutos kerralla oikein rökäletehoihin hallitun karnevalisoinnin kautta vieläkin muistettavammalla Jussi-gaalalla? Mustaa valkoisella -tähti vaikka olisi yllätysvieraillut stagella muistellen värikkäästi 50 v takaista #miituutaan ja laulaa lurauttanut 20 sikailijaohjaajasta, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252749-l...

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

1. Ilmeisesti jotkin alat ovat kuin kuningashuoneet : ihmiset haluavat takertua kuvitelmaan jonkinlaisesta tarunhohteesta ja loisteesta. Oman arkensa vastapainoksi - jotain haaveltavaa ja samalla kadehdittavaa.

Se näkyy sitten tässäkin : ihmiset haluavat yhtä aikaa suojella kuvitelmaansa alan hohdokkuudesta, mässäillä skandaaleilla - ja kadehtia ja inhota hyväosaisiksi kuvittelemiaan näyttelijöitä.

( Muistui mieleeni Eeva-Kaarina Volasen kertoma juttu : he tulivat Tauno Palon kanssa jostain Jussi - gaalasta.
Tauno joutui vippaamaan ratikkarahan. Virnisti ja sanoi : " Eiks me ollakin filmitähtiä!" )

2. Yksittäisten väärintekijöiden retostelu ja " analysointi" on tässä yhtä harhaanjohtavaa kuin kaikessa muussakin.
Sitä on kuitenkin vaikea välttää , kun vaaditaan yksityiskohtia ja todisteita, jotta ongelman yleensä uskotaan olevan olemassa.
Koko kulttuurin / talouden halu henkilöidä kaikki asiat johtaa syntipukki- idean väärinkäyttöön :
Syntipukkihan oli pukki, jonka selkään synnit lastattiin poisvietäviksi.

Jos ymmärtäisimme suhtautua syntipukkeihin noin ; että he ottavat kantaakseen laajan epäkohtien, asenteiden ja paineiden seurauksena syntyneen kollektiivisen synnin, hyötyisimme kaikki .
Saisimme uuden alun.

Käyttäjän IlkkaVuori kuva
Ilkka Vuori

..Lahdattiinko se syntipukki sitten - lopunkaiken ?

Käyttäjän kimmosaarikko kuva
Kimmo Saarikko

Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus. Suomalainen elokuva ja TV-draama ei enää pärjää pohjoismaisessa vertailussa. Edes suurella rahalla ei näytä syntyvän laatua.

Surkeinta on, että Yle on irtisanonut arvokasta design-osaamistaan ja arvokas monikameraosaaminen on sekin ajettu alas.

Laatua ei saa aikaan, jos ydinosaamisesta ei pidetä huolta. Leikkauspöydässä sitten yritetään paikata kuvausvaiheen kiireitä ja puutteita.

Ylellä alkaneessa Karppi-sarjassakin tuotannollinen painopiste on jälkikäsittelyssä, mikä näkyy laadussa ja vaatimattomissa katsojaluvuissa.

Rahoituspäätökset ja tuotantopäätökset ylipäänsä pitäisi tehdä tavalla, jossa käsikirjoitus puretaan tuotantokäsikirjoitukseksi. Näin saadaan realistinen tuotantobudjetti. Samalla käsikirjoituskin jalostuu yhdessä kokeneiden tuotanto- ja design-ammattilaisten kanssa.

Elokuvassa ja televisiossa tekemisen meininki välittyy katsojille. Kun tuotosta rutistetaan kiireellä ja väkisin, se ei maistu hyvälle.

Käyttäjän JooseNorri kuva
Joose Norri

Tämän lukeminen heti Hitchcock/Truffaut -ohjelman katsomisen perään oli "huvittavaa", haastattelusta kun jäi mieleen mm. toteamus, ettei voisi ajatellakaan etteivät henkilöhahmo ja juoni muuttuisi ja muovautuisi kuvausten aikana moneenkin kertaan, käsikirjoitus siis eläisi. Vertailukohta voi tuntua hiukan epäreilulta, mutta oletan voivan todeta ettei Sir Alfien metodilla Suomessa voisi kuvitellakaan ohjaaja toimivansa...

Käyttäjän IlkkaVuori kuva
Ilkka Vuori

Kirjailijan keskivuosipalkka oli joku vuosi sitten n.2.000€.
Luulisi, että kokenut elokuvaohjaaja tienaa paremmin.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Kyllä jonkin verran.

Valitsin kuitenkin vaatimattoman palkan hulluuden tai nuorena kuolemisen sijaan.

Käyttäjän MiikkaKristianSatama kuva
Miikka Satama

Kylläpäs jaksoit pitkän tekstin kirjoittaa jonka ainut sisältö oli se, että rahaa on liian vähän.

Mistä sitä rahaa saisi? Veronmaksajalta oletettavasti, kun ei muuta ideaa tarjottu. Missä muuten ne kirjoittajan raknetaentavat ideat? Jos oletuksena on verorahaa lisää tulee vastuullisesti mainita mistä ne otetaan?

Olisiko ideaa vain vähentää tuotantoja ja jakaa enemmän rahaa harvemmille, jotta rahoitus olisi paremmilla kantimilla. Tuokaan tuskin käy.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Mitä viimeiseen lauseeseesi tulee, niin pitäisi, ellei lisärahaa ilmesty jostain. Tämä pätee niin teevee-elokuviin kuin muihinkin leffoihin.

Mutta jos resurssit antavat myötä tehdä useampia laadukkaita leffoja, ne saattaisivat myös tuottaa mm. ulkomailla niin hyvin, että lisäraha olisikin tarpeeton.

Tanskassa tehtiin 1990-luvulla tempaus, jossa elokuvaan satsattiin väliaikaisesti rutkasti rahaa, ja juuri sen ansiosta tanskalainen elokuva ja tv-leffa nousivat maailmanmaineeseen. Sen jälkeen lisärahoitusta ei sitten enää tarvittukaan.

Se voisi olla Suomenkin tie – mutta monet päättäjät ovat sanoneet, että mitään sellaista kuin Tanskassa ei sitten Suomeen tule.

Huoh!

Käyttäjän MiikkaKristianSatama kuva
Miikka Satama

Kateudella olenkin katsonut skandinaavisia elokuvia. Laatu on hyvä yleisesti ja huikeaa verraten Suomeen.

Jotenkin en jaksa uskoa, että Suomi pelkällä rahasatsauksella saavuttaisi esimerkiksi Tanskan. Viittaan tällä aika sisäänpäinlämpeävään elokuvaväkeemme sekä järjestelmään yleensä.

Toki en olekaan alan tuntija vaan seuraaja.

Väittäisin, ettei homma ole vain rahasta kiinni vaan systeemi rahan jakoineen ja vakiintuneine valtasuhteineen vaatisi remonttia. En laittaisi euroakaan kiinni muutokseen, jossa mikään ei muutu kuin rahan määrä.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #17

Ei se toki pelkästä rahasta ole kiinni, mutta toistaiseksi elokuva-ala toimii köyhyysrajan alapuolella, joten mahdollisuudet todelliseen kehitykseen ovat vähissä. Toki joskus syntyy onnenkantamoisia, joihin alan päättäjät ovatkin toimensa perustaneet. Mutta ei se ole kovinkaan tukeva pohja, kuten on nähty.

Ilmiö on ihan sama kuin muussa ihmiselämässä: jos elät köyhyydessä, et pääse toteuttamaan mitään järkevää (paitsi onnenpotkun kohdatessa), mutta kun siedettävä elintaso on saavutettu, sen jälkeen ei elämä rikastumalla erityisesti parane.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Ei kai nyt noin Pietarin väestön kokoisen kansan alueella voi kovin ihmeellisiä markkinoita paikalliselle elokuvatuotannolle syntyä. Jotain kertoo jo mittakaavaeroista, kun olen seurannut Thaimaassa ollessani paikallista televisiota, jossa näkyy selvästi miten on ihan erilaiset resurssit jo pelkästään viihdeohjelmia varten. Väkeä on maan pääkaupungissa paljon enemmän kuin koko Suomessa.

Kiire siinä tulee tekemisessä, kun Suomen kokoisen kansan markkinoille yrittää saada jotain esitettävää aikaiseksi niillä mahdollisesti odotettavissa olevilla tuloilla.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Tulit samalla kuvanneeksi esim. suomalaisen koulutusmaailman tilanteen. Pätee yliopistoista lastentarhoihin, amis siinä kybällä mukana.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Tarkoitus on, ettei ilmiön kuvitella rajoittuvan pelkästään elokuva-alaan.

Sitä on kaikkialla.

Käyttäjän LauraTiainen kuva
Laura Tiainen

"Nyt nostetaan esiin yksittäisiä nimiä elokuva-alalta ja pahimmillaan demonisoidaan ne mediaoikeudenkäynneissä somen säestyksellä. Sinällään tarpeellisessa työelämän pyykinpesussa on suuri vaara, että keskustelu jää vain seurausten setvimiseen, eikä elokuva-alan lukuisten ongelmien varsinaisiin juurisyihin puututa, ja näin lapsi valahtaa pesuveden mukana viemäriin. Pelkkiin henkilöihin keskittyminen on helpompaa ja mediaseksikkäämpää kuin rakenteiden, rahoitusmekanismien ja tuotantoyhtiöiden vastuun tutkiminen ja puinti."

En ymmärrä, miten seksuaalinen ahdistelu/alistaminen/henkinen pahoinpitely ja elokuvien rahoitus liittyisivät toisiinsa? Mutta totta on, että syyt edellä mainitsemieni (nimenomaisesti naisiin kohdistuvien) ilmiöiden taustalla ovat juurikin rakenteellisia. Vallan väärinkäyttöä esiintyy valitettavan usein autoritäärisissä positioissa, kuten juuri esim. elokuvaohjaajan roolissa.
Mutta hei, käytiin kanssasi ainakin kerran Kipsarissa kaljalla, kiitos että tarjosit. -Laura Tiainen

Toimituksen poiminnat