*

1984MeniJo

Luotettavasta mediasta

Mitä taannoisesta päätoimittajien julkilausumasta pitäisi ajatella? Se on lanseerattu milloin valemedian vastaiseksi, milloin omien toimittajien suojelemiseksi, mitkä ovat ihan relevantteja syitä tällaiseen julkaisuun. Sitten tulee mutta, ja kun asiaa kaivaa syvemmältä, se mutta kasvaa yhä suuremmaksi.

 

Mitä laajemmin mediaa seuraa, siis koti- ja ulkomaista, sitä kafkamaisempana suomalainen tiedotusympäristö näyttäytyy. Kafkamaisuus tuntuu siinä pyhässä yksimielisyydessä, minkä valtamedia yleisölleen oikeana tietona ja säällisenä ajattelumallina lanseeraa. Ja myös siinä innokkuudessa kiistää kaikki tämä – esim. kyseenalaistamalla koko valtamedian olemassaolo. Minusta valtamedia-termi on tänä aikana täsmällinen nimitys, niin samansuuntaisesti taloudellisten ja poliittisten valtiaiden kanssa isoimmat viestimet nykyään kulkevat. Poikkeuksia toki on nähtävissä, mutta niin heikosti, että ne vain vahvistavat säännön. Valtamedia ei koskaan salli näyteikkunassaan mitään, mikä poikkeaisi poliittisen korrektiuden tieltä. Kriittinen ääni kuuluu marginaalisesti sivulauseissa ja sisäsivujen uumenissa, mistä on tehtävä johtopäätös, että valtamedia laiminlyö aktiivisesti päätehtäväänsä: vallan vahtikoiruutta.

 

http://dynamic.hs.fi/2016/paatoimittajat/

 

Moniarvoinen viestintä ja sananvapaus sallivat erilaiset mielipiteet.”

 

Tämä on mielenkiintoinen lause, sillä jokainen suomalaista mediaa tunteva tietää, että valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä ei useinkaan sallita, tai ne leimataan surutta törkypuheeksi. En tietenkään väitä etteikö oikeaa törkypuhetta esiintyisi paljonkin, mutta sen varjolla valtamedia kuitenkin näkyy hyljeksivän varsin laajaa kirjoa ”erilaista” ajattelua.

 

Sitoudumme oikeisiin tietoihin perustuvaan ja merkitykselliseen journalismiin. Kun tietoja pyritään tahallisesti hämärtämään tai vääristelemään, puutumme siihen omissa medioissamme.

 

Tämä ei pidä paikkansa, minkä pystyy kuka tahansa mediaa laajasti seuraava toteamaan. Päinvastoin, kun samanmielinen media kertoo muunneltua totuutta, siihen tartutaan hanakasti lainaten, koska niin omat kädet kuvitellaan pidetyiksi puhtaina. Usein vääristyneen uutisen alkuperää ei ole edes mahdollista selvittää sen jälkeen kun ”kaikki” sen tietävät.

 

“Aiomme vastaisuudessakin olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita...”

 

Otan tämän lupauksen ilolla vastaan, vaikka -kin-päätettä en lauseessa ymmärrä.

 

“Eettisesti kestäviin periaatteisiin sitoutuneen ammattimedian tehtävä on vaikeinakin aikoina kirkas.”

 

Tästä on vaikea olla toista mieltä. Tällainen uusi linja ja näkemys on näinä vaikeina aikoina valtamedialta erittäin tervetullut.

 

Leikki leikkinä, mutta missä asioissa valtamedia (oivallinen nimi muuten) sitten vaatii ”konsensusta” – mikä tarkoittaa toisinajattelijoiden alistumista yksimielisyyteen?

 

Ennen kaikkea EU-asioissa, yhteisvaluutassa, makkinataloudessa, Suomen Venäjä-suhteissa – ulkopolitiikassa pidetään itsestään selvänä että Venäjä on paha, USA pääasiassa hyvä, vaikka onkin kuriton pohjalta pojat ovat poikia, Israel hyvä, Iran paha, Ukraina hyvä, Venäjä paha, Syyrian hallitus paha, kapinalliset hyvä – tai ei ihan kaikki, jne jne. Suomen Natoon liittymisen suhteen valtamedia tepsuttaa varovasti kuin heikoilla jäillä, sillä se on lanseeraamassa myönteistä suhtautumista asiaan, jota kansan enemmistö vastustaa. Valtamedian tavoitteista Naton(kaan) suhteen ei ole epäselvyyttä. Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, tulee mediakritiikki, nimenomaan valtamedian – ja varsinkin kyseessä olevan viestimen kritisointi.

 

MV-tyyppinen törkymedia ei ole vaihtoehto, sillä sellaisten toimintaperiaate on sama kuin kaupallisella valtamedialla, vain räikeämmällä volyymilla: mainostajia miellyttääkseen ne uutisoivat aiheista, jotka miellyttävät mainoksille alttiita kohderyhmiä, ja myös sillä tavoin. Kumpaankaan en siksi luottaisi sen enempää kuin muihinkaan autokauppoihin, vaikka autokauppiaita toki on moneen junaan…

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Uusi Suomi on ainoita valtamediaan kuuluvia, jotka sallivat toisinajattelun sisällössään, jonka muodostavat nämä blogikirjoitukset. Ei kuitenkaan mitä tahansa toisinajattelua, siitä on osoituksena mm. aikanaan sähköpostitutustumani Mark Andersson, jolta on mitään selittämättä estetty pääsy näille sivuille (paitsi oletettavasti ulkopuolisena katselijana).

Taannoin Andersson oli US-Puheenvuoron kirpeä suola ja näiden palstojen älykäs valopilkku, enkä siksi voi muuta kuin paheksua syvästi US-toimituksen mielipidesensuuria, sillä nimenomaan siitä on ollut kysymys. A nimittäin on lähettänyt minulle muutaman viimeisen kommenttinsa (muuten, Reijo Tossavaisen blogiin), joiden perusteella hänet bannattiin kokonaan. Niiden "synti" oli olla eri mieltä Tossavaisen kanssa. Kenties Tossavainen enimmäkseen kummallisine kirjoitteluineen tuo US:lle tarvittavanlaista lukijakuntaa kun hänen kanssaan erimielistä Anderssonia näin rangaistaan.

Myönnettäköön että sähköpostitse lupasin nyttemmin ulkomaille muuttaneelle Anderssonille paheksua tätä julkisesti, sillä useista yrityksistään huolimatta hän ei ole saanut toimitukselta edes vastausta kysymykseensä bannauksen syistä, eikä hänelle myöskään suoda mahdollisuuksia puolustaa täällä sananvapauttaan.

Olen täyttänyt tehtävän, jonka katsoin velvollisuudekseni. Toivon että se tuottaa myös oikeudenmukaista tulosta.

Käyttäjän HeikkiJokinen kuva
Heikki Jokinen

Olen ollut huomaavinani, että myös palkansaajien ammattiliitot on valtamediassa liitetty tuohon pahan akseliin. Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta ja viittauksesta Mark Anderssonin kohtaloon. Minäkin kaipaan Anderssonin teräviä huomioita, jotka viiltävyydestään huolimatta eivät sortuneet asiattomuuksiin.

Käyttäjän TapaniTuominen1 kuva
Tapani Tuominen

Päätoimittajien vetoomus sensuurin puolesta oli surullista luettavaa jokaiselle demokraattina itseään pitävälle kansalaiselle.

Mikään ei ole demokratian kannalta olennaisempaa kuin sananvapaus. Sen kaikkinainen rajoittaminen - puettakoon se mihin tahansa kaapuun - on äärimmäinen loukkaus länsimaiselle vapauskäsitteelle. Kun siihen syyllistyvät päätoimittajat, joiden tulisi kulkea sananvapauden airueina, se voidaan laskea loukkauksen koventamisperusteeksi. Kuinka sokeita he ovatkaan.

En löytänyt US/Huuskoa allekirjoittaneiden joukosta. Hyvä niin, jos se kertoo halusta puolustaa sananvapautta.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Päätoimittajien vetoomus sensuurin puolesta oli surullista luettavaa jokaiselle demokraattina itseään pitävälle kansalaiselle."

Otan tämän Tapani Tuomisen ajatuksen nyt lähtökohdaksi, kun esittelen omaa ajatustani. Tässähän se pelko on, pelätään sekä MV- lehden kaltaista vihanlietsonnan kaltaista valhe- retoriikkaa, että valtamedian itsesensuuria, kun se ei oikein uskalla käyttää samantapaista retoriikkaa kuin MV- lehti, tai pitää sitä jotenkin alempiarvoisena tapana ilmaista asioita.
-------------

Mielessäni oleva ajatus on oman blogitekstin arvoinen, mutta se ajatus ei ole läheskään valmista kauraa, joten harjoittelen ajatukseni ilmaisemista tässä blogistin luvalla.
--------------

Sellaisella tavalla ilmaista asioita millä MV- ja muu sen kaltaiset viestimet ja osa bgisteista toimii, on pitkät perinteet Suomessa. Sitä on aina esiintynyt, vaikkakaan ei juurikaan lehdistössä, eikä ainakaan radiossa. Se on ollut tavallisten kansalaisten tapa ilmaista itseään kaljakuppiloissa, työpaikkojen kahvioissa ja muuten vapaamuotoisissa tilanteissa.

Sitä en tiedä onko tämä MV- retoriikka mitenkään erityisesti suomalaista retoriikkaa, en väitä sen asian suhteen yhtään mitään, mutta varmasti se on kansalaisten laajalti omaksuma tapa ilmaista itseään, mitä tapaa valtamedia ja ns. virallinen Suomi on väheksynyt, välttänyt ja jättänyt sen omaan arvoonsa.

Tässä vihapuhe- asiassa sekoitataan siis keskenään kaksi asiaa, ainakin kaksi, toisaalta tämä kansanomainen tapa ilmaista asiota ja toisaalta oikea vihapuhe.

Kun asiat sekoitetaan keskenään keskustelu ei oikein voi edetä, kansanomaista asioiden ilmaisenmista pidetään vihapuheena, toisaalta jos vihapuhe puetaan jetenkin "viralliseen" valtamedian käyttämään tyyliin, sitä ei kovin helposti yhdistetä vihapuheeseen, vaikka se selvästi sitä onkin.
-------------

Pitäisi siis selkeästi erottaa toisistaan vihapuhe ja asiallinen puhe. Edellinen tulee tuomita, mutta ei jäkimmäistä.

Pitäisi myös erottaa toisistaan virallinen valtamedian käyttämä retoriikka kansanomaisemmasta retoriikasta, mutta kumpaakaan tapaa ilmaista esioita ei pidä tuomita ja jälkimmäistä ei sellaisenaan pidä yhdistää vihapuheeseen.

Ennenkuin keskustelussa on tunnistettu ja tunnustettu kansanomainen tapa asioiden ilmaisuun ja osataan erottaa vihapuhe, olipa se millä tahansa retoriikalla ilmaistu, ei tästä keskustelusta saa tolkkua. Keskustelusta siis puuttuu tällä hetkellä juuri se tolkku.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Harjoittele kaikin mokomin. Tartunpa kiinni harjoitukseesi.

Kyllähän tuota samaa MV-puhetta on aina ollut, mutta nykytekniikan vuoksi se on siirtynyt essonbaareista valtamedian rinnalle someteitse. Medialla on meneillään järisyttävä murros, kun kuka tahansa näkyy voivan haastaa ammattilaiset. Tämä tällainen ei koske vain toimittajia, vaan esimerkiksi musiikkia ja elokuvaa pystyy nykyään tekemään kuka tahansa, jopa yhtä korkealla teknisellä tasolla kuin ammattilainen. Ja vähitellen yhtä sun toista muutakin.

Sellainen panee ammattilaisen lujille, koska laiskottelemaan ei pääse kuten aiemmin. Sen sijaan ammattilaisen turhautuminen johtuu ennen kaikkea siitä, ettei hänen anneta toteuttaa ammattitaitoaan sellaisella tasolla, joka erottaisi hänet amatööristä. Syynä on tietenkin raha – tai oikeammin aika, jota eräät pitävät samana kuin raha.

Meneillään on valtava uusjako ammattilaisten ja amatöörien kesken, ja veri punnitaan siinä, kuka on parempi. Ammattikoulutus ei enää takaa paremmuutta – tai oikeastaan pärjäämistä – ammatissa niin kuin ennen vanhaan.

Mutta media-, av- ja musiikkiala ovat edelläkävijöitä suurempaan kokonaisuuteen, jossa työ on piakkoin aivan pakko määritellä uudelleen – ja nimenomaan työn ja toimeentulon suhde. Nykyisellä tavalla ei voida jatkaa, tai yhteiskunta jakaantuu todella rankasti. Silloin ei enää kenelläkään ole kivaa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Tämä tällainen ei koske vain toimittajia, vaan esimerkiksi musiikkia ja elokuvaa pystyy nykyään tekemään kuka tahansa, jopa yhtä korkealla teknisellä tasolla kuin ammattilainen. Ja vähitellen yhtä sun toista muutakin."

Niin, taitaa se vähän niin olla että nuo päätoimittajat ovat vähän pelästyneitä siitä suosiosta mitä tuollaisella kansanomaisella tyylillä voidaan saavuttaa.

Onhan se niin että tuo Esson baarityyli on paljon karkeampaa ja siinä otetaan vähemmän huomioon faktoja ja enemmän tunteita ja lisäksi puolueellisuus ja ns. kotiin päin vetäminen on täysin sallittua, sitä ei yritetäkään piilottaa, kuten valtamediassa.

Toisaalta, voihan senkin ymmärtää että ihmiset haluavat jotenkin vapautua siitä objektiivisuudesta johon valtamedia toisaalta pyrkii, jota valtamedia toisaalta teeskentelee ja toisaalta surkeasti epäonnistuu.

Kumpi on parempi ja kumpi pahempi, pyrkimys objektiivisuuteen, joka muuttuu teeskentelyksi ja epäonnistuu, kuin MV- median avoin ja rehellinen kannanotto asioihin täysin irrelevantein perustein tai ilman perusteita.

Kyllähän tässä asiassa valtamedian tyyli taitaa olla se pienempi paha, mutta ilmeisesti myös Mv- tyylinen retoriikka olisi myös tarpeen, tosin jotkit rajat sillekin pitää laittaa.
-------

Mitä sitten tulee blogistin esiin ottammaan ja itse edustamaan taiteellisempaan ilmaisuun, niin siinähän on jo pitkään yritetty taidetta tehdä myös rahvaanomaista retoriikkaa käyttäen. Itse en siihen esitystapaan, kuten en MV- retoriikkaankaan ole mitenkään ainakaan ihastunut.

Mutta se on kyllä kovasti tyylistä kiinni ja taitavuudesta. Game of Thornes on mielestäni Dostojevskin jälkeen parasta mitä taiteen saralla on koskaan tapahtunut, ja siinähän on mukana rahvaanomaisuutta, väkivallalla mässäilyä, seksillä mässäilyä, fantasiaa, aristrokratiaa ja kaikkia mahdollisia tyylejä.

Kaikki on maulla ja tyylillä yhteen sovitettu ja hitsattu, näyttelijätyö, lavastus ja kaikki muu on jotenkin ylimaallisen hienoa, aihetta on käsitelty kirjailijan ja kirjan hengelle uskollisella tavalla. Koko tyylilaji on mielestäni ainakin TV- sarjana täysin uusi ja ennennäkemätön.

Todella virkistävä uusi kokemus, eikä rahvaanomaisuus pilaa sitä millään tavalla vaan sitoo kaiken yhteen, kuten kaikki muutkin sarjan elementit sitovat sarjan kokonaisuudeksi.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Eräänlaisena mustana anekdoottina kerrottakoon, että tein äskettäin luomutyyppistä tutkimusta Hesarin kommenttipalstoilla kirjoittamalla useita asiallisia kommentteja usean päivän ajan erityisesti yllä mainitsemiani aiheita käsitteleviin uutisiin. Tuloksena oli se, että noin kolme neljännestä julkaistiin, mutta niistä ehkä kolmannes poistettiin yllättäen jälkikäteen. Noin puolet kommenteista siis sai jäädä.

Kaikki sensuroidut kommentit käsittelivät Natoa, ja ilmeisen liberaalin moderaattorin vuorolla monia julkaistiinkin, mutta poistettiin myöhemmin.

Muuan tapaus oli mielenkiintoinen. Kun lähetin kommenttina huomautuksen sensuroinnista ja piikin siitä että Hesari toistuvasti kiistää mielipidesensuroinnin, juuri tuo kommentti julkaistiin ja säilyikin ketjussa (liekö vahingossa, sillä muut oli jo sensuroitu). Siihen joku kommentoija vastasi syyttäen minua Kremlin trolliksi ja selitti kertomani sensuroinnin olevan "teikäläisten" mielikuvituksen tuotetta... Se kommentti tietysti julkaistiin, mutta siihen kirjoittamaani vastausta (ei henkilöön- vaan asiaan käyvää) ei julkaistu, jolloin trollisyytöskommentti jäi keskustelun "viimeiseksi sanaksi".

Mm. tällaisen mielipidesensuurin ja sen ankaran kiistämisen vuoksi tuollaisia päätoimittajien vakuutteluja on todella vaikeaa ottaa tosissaan.

Toimituksen poiminnat