*

1984MeniJo

Valta, vasta ja vastuu

Sanottakoon heti kärkeen: valtamedia elää edelleen yhtenäiskulttuuri-Suomessa, joka on kovaa vauhtia murentumassa alta, mikä on vain hyvä asia Suomen ja suomalaisten kannalta, vaikka se kipeää useille tekeekin. Mutta media esittää edelleen fiktiota yhtenäisestä ja yksimielisestä konsensus-Suomesta, mikä automaattisesti aiheuttaa vastareaktioita niin totuuden- kuin fiktionjanoisen yleisönosien taholta, ja se näkyy ennen kaikkea somessa ja myös viime aikoina julkisuudessa puhutuissa ”vastamedioissa”. Sellaisia on toki aina ollut ja varmaankin aina tulee olemaan, mutta vastakkainasettelu valta- ja vastamedian välillä on nyt kärjistyneempi kuin koskaan. Syitä löytyy sysistä kuin sepistäkin.

 

Motiiveja valtamedian poliittiselle korrektiudelle näen kahdenlaisia: liiketalouden ja kilpailun armoilla toimiva media haluaa tavoittaa mahdollisimman laajan maksajakunnan, ja nykypäivänä maksajien painopiste löytyy mainostajista. Mainostajan tavoitteena on tietenkin mahdollisimman kulutuskeskeisen elämänasenteen levittäminen mahdollisimman laajalle. Vaikka yleensä kaupallisen median toimijat kiistävät jyrkästi sen, että mainostajan maailmankuva määrittelisi toimituksellista sisältöä, ruokkivaa kättä ei purra. Kun mainostajan iloinen sanoma sen vuoksi saadaan massiivisesti tartutettua kansalaisten pariin, saadaan myös demokratiaa ohjailtua haluttuun suuntaan – niinpä meillä onkin tällä hetkellä hallitus joka toimii yhdensuuntaisesti valtamedian kanssa, joka taas toimii samansuuntaisesti mainostajan kanssa, joka taas toimii yhdensuuntaisesti liike-elämän toimijoiden kanssa, jotka ajavat omistajaluokan etuja.

 

Toiseksi: koska Yleisradion omistaa kansa, mutta sitä hallinnoi eduskunta, jonka vallan hallitus tosin on nyttemmin anastanut, myös Yle toimii nyt samansuuntaisesti kuin kaupallinen media. Tosin Yle ei joudu rämpimään kaupallisuuden suossa, mutta kaupallisuuden suo määrittelee Ylen kulkua varsin tehokkaasti, koska se joutuu rimpuilemaan poliittisen vallan lieassa. Se taas tassuttelee kiltisti liike-elämän talutusnuorassa. Näin liike-elämän ja omistajaluokan edut määrittävät niin kaupallisen median kuin ei-kaupallisen Yleisradionkin sisältöä. Ne muodostavat valtamedian, ja motiivi vastakkainasettelun kärjistymiseen on valmis.

 

Tällä hetkellä ollaan täydellisessä välitilassa matkalla fiktiosta nimeltä yhtenäis-Suomi kohti moniarvoista ja keskustelukykyistä Suomea – josta ollaan vielä kaukana. Eräänlainen noidankehä on valmis, kun niin moni taho kutsuu itseään kansaksi ja lietsoo itseään hurmahenkisesti kuvittelemaan edustavansa kaikkia suomalaisia. Jopa iso osa yksittäisistä kansalaisista kuvittelee itse olevansa kansa, mikä näkyy esim. siinä, että varsinkin Ylen ohjelmistoa vaaditaan yksipuoliseksi minun haluamallani tavalla ja samalla paheksutaan vakavissaan sitä, että minä maksan Yle-veroa myös siitä ohjelmasta, josta en pidä. Näiden sankarien kannattaisi edes joskus ajatella, että maassa elää muutama muukin veronmaksaja kuin minä.

 

Yksi näkökulma siihen, miksi mediassa joitain asioita jätetään julkaisematta on niin sanottu copycat -ilmiö eli mallien mukaan toimiminen ja niiden kopiointi. Maailmalla on miljoonittain tapauksia – ilmeisesti paljon enemmän kuin on edes havaittu – kun rikos tehdään pelkästään nähdyn uutisen tai muun esimerkin vuoksi. Poliisin taannoinen tutkimusraportti kertoo, että mm. Pahat Pojat -elokuva innosti suoraan kymmeniin samanlaisiin rikoksiin kuin elokuvassa esitettiin, osa jopa heti leffateatterista tultua. Lisäksi sadoittain rikoksia tehtiin elokuvan annettua siihen kimmokkeen.

 

Ammattitaidottomien ämvee-tyyppisten julkaisujen ongelma on se, että ne eivät tätä asiaa joko tiedosta ja moraalittomimmat eivät piittaa vähääkään seurauksista. Härskeimmät mainostajat haistavat tietysti rahan mv-julkaisuissa, koska jos valtaosa niiden yleisöstä on niin hyväuskoista väkeä, että uskoo lähes mihin satuun tahansa, sehän on mainostajalle sitä kaikkein hedelmällisintä maaperää.

 

Ammattitaitoinen media taas tietää hyvin tämänkaltaisen yleisökäyttäytymisen, mutta ammattimaisen valtaviestimen ongelmaksi syntyy liian usein se, että näiden asioiden kanssa ollaan liiankin varovaisia. Poliittisesti korrektin yleisvaikutelman vuoksi harrastetaan väliin estotontakin mielipidesensuuria niin toimittajien kuin kommenttiosioiden suhteen, vaikka asia lähes aina kiistetään, kuten mediassa on tapana  – mikä johtaa yleisön epäluottamuksen syvenemiseen entisestään. 

 

Totuus on mutkikas ja moniselitteinen asia. Mutta tällä hetkellä Suomessa totuus näkyy olevan sitä todempi, mitä paremmin se menee kaupaksi.

 

PS.  Jonkin verran tuntemani toisinajattelija Mark Andersson tarjosi minulle tuon copycat-aiheen, josta hän olisi kirjottanut itse, jos vain lupa olisi annettu. Kiitän häntä siitä. En malta olla mainitsematta, että Mark Andersson  on poistettu US-puheenvuorosta käsitykseni mukaan pelkästään valtamediaan sopimattomien mielipiteiden vuoksi. Hänen kärjekkäät, mutta asiapitoiset kommenttinsa ovat olleet vuosikausia Puheenvuoron suola, eikä törkypuheista tuon ammattitaitoisen toimittajan (eläkkeellä) kohdalla ole ollenkaan kyse. US ei ole antanut hänelle mitään selitystä, mitä paheksun. Mutta ikävä kyllä Andersson on vain yksi esimerkki lukuisista. 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Joka vuosi viimeisten kymmenen vuoden ajan on loka marraskkuun vaihteessa käyty pyhäinriita siitä pitäisikö pyhäinpäivä rauhoittaa, korvata Halloweenilla vaiko kaupallistaa kotimainen Kekri. Kaikki kaupallinen ei mene läpi mutta ylen päiväkotikyselun mukaan lapset pitävät halloweenista enemmän kuin ääsiäisestä koska silloin saa pukeutua ja karkkia (siis missä ero?). Mutta kymmenen pistettä ja papukaijamerkki hienolle kifjoitukselle, jotenki noin asian näen päin prinkkalaa menevän.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Monesti olemme olleet Mark Anderssonin kanssa eri mieltä, mutta hän on ilman muuta näiden palstojen asiallisimpia kirjoittajia.

Toimituksen poiminnat