Ajasta aikaan Silmästä silmään

Työ on määriteltävä uudelleen

  • Päättäjät paikalla
    Päättäjät paikalla

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku – mutta vasta alku. On myös tosiasioita jotka voidaan tarvittaessa muuttaa. Tosiasia, jota hallitsijamme eivät näy lainkaan tunnustavan on työelämän dramaattinen muuttuminen sellaiseksi, että täystyöllisyyttä sen perinteisessä merkityksessä (=kaikki suomalaiset työikäiset ja -kykyiset tekisivät palkallista työtä) ei enää saavuteta.

 

Työtä riittäisi varmasti kaikille, mutta on tunnustettava se, että työn ja toimeentulon kytkentä on määriteltävä kokonaan uuteen uskoon. On mieletöntä, että toisista töistä maksetaan kohtuuttoman suurta palkkaa, toisista ei mitään. Jälkimmäisten ”nauttijoista” on tähän mennessä pyritty huolehtimaan hyväosaisten kammoamalla ja sen vuoksi monimutkaiseksi, hankalaksi ja nöyryyttäväksi rakennetulla sosiaaliturvalla, mutta automatisoinnin ja globaalin epätasapainon edelleen kiihtyessä tulonjako on kerta kaikkiaan järjestettävä toisin. Nykyisen jähmettyneen ajattelun aikana vallinnut kehitys ei voi jatkua: osa työn tuloksista menee kaupaksi ja sen tuotto valuu yhä harvempiin taskuihin, enenevässä määrin ulkomaisille omistajille ja työntekijöille, ja suomalaiselle työntekijälle jää käteen Musta Pekka. Tai voisihan se kehitys näin jatkuakin, mutta silloin yhteiskunta horjuu ja pahasti horjuukin, ellei ajattelussa tehdä täyskäännös muuttuneiden olosuhteiden vaatimalla tavalla.

 

Kivijalkana on tulonjako, joka ei voi jatkua niin, että koti- ja ulkomainen omistava luokka korjaa potin tekemättä muuta kuin omistamista, joka yksinään ei ole työtä. Koska työnteon ja tulonmuodostuksen suhde on täysin epämääräinen, välistävetäjiä ja pelureita suosiva ja epäoikeudenmukainen, sen nykytila uhkaa vakavasti yhteiskuntarauhaa, jolle hallitsijat ostavat lisäaikaa velaksi – vielä toistaiseksi.

 

Viisauden alku löytyy perustulosta, joka on saatava pikaisesti käyttöön – mutta järkevällä tavalla ja hutiloimatta. Emme voi jatkaa sillä linjalla, että työn tekemisen vaihtoehtona nähdään pelkästään nykyisen sosiaaliturvan saamisen ehto: syljeskellä kattoon eikä tehdä mitään. Jos yhteiskuntaan halutaan saada aikaan toimeliaisuutta, ihmisiä ei suisteta tyhjän pantiksi, kuten nyt on laita ja myös aika monen hyväosaisen itsekäs asenne. On myös myönnettävä, että jokin osa kansalaisista syljeskelee kattoon joka tapauksessa, mutta perustulon myötä heitä ei enää pyritä painostamaan siihen, kuten nykyään tapahtuu – puhumattakaan rikoksiin yllyttämisestä. Sen sijaan toimeliaisuus ja varsinkin sen aloittaminen helpottuu olennaisesti, ja myös houkutus vilppiin laimenee. Varsinkaan pienimuotoista yritteliäisyyttä ei kahlita kohtuuttomilla toimeentulo-ongelmilla ja riskinotoilla niin kuin nyt.

 

Tärkeää on se, mitä saadaan aikaan, ei se, tuottaako tuo aikaansaannos välitöntä rahallista hyötyä. Pelivoitot ja todelliset aikaansaannokset on erotettava toisistaan toisin kuin nyt, vaikka saavuttamiinsa etuihin takertuvat hyväosaiset kuinka rimpuilisivat. Ei ole kohtuullista, että osa vanhuksista ja lapsista jätetään hoitamatta ja osa kansasta kouluttamatta siksi että se ei tuota (ainakaan välittömästi) rahaa. Noiden säästöjen vuoksi ei ole järkeä valmistaa väkisin foliohattuja tai muita härpäkkeitä ja myydä niitä toinen toisillemme, jotta näyttäisi siltä että raha liikkuu ja talous kasvaa. Tuontyyppinen talouskasvu on näennäistä ja se koituu harvojen herkuksi, mutta todellisen kasvun ja hyvinvoinnin synnyttävät vain aikaansaannokset – riippumatta siitä, mitä ne rahassa laskettuna tuottavat. Eiväthän yleinen koulutus, sivistys, kulttuuri tai lasten- ja vanhustenhoito ole taloudellisesti ollenkaan tuottavaa ja hyödyllistä, jos taloususkonnon epistolaa on uskominen. Mutta juuri tuota epistolaa opetetaan ja opetellaan kirjaimellisesti, ja siksi vain pikavoitot kelpuutetaan hyödylliseksi – mutta kenelle?

 

Lyhytnäköisyys onkin nykyhallinnon pahin vitsaus. Kun lastenhoidosta ja koulutuksesta säästetään, se merkitsee käytännössä samanlaista velanottoa suhteessa siihen, että asiat hoidettaisiin kuntoon nyt, vaikka velaksikin. Jos puhutaan vain rahasta, tällaisessa säästämisessä on kyse kustannusten ja velanmaksun siirtämisestä moninkertaisena tuleville sukupolville, ja se summa on jättimäinen verrattuna tänään otettavan velan maksamiseen. Siitä syystä päättäjien hurskastelu siitä, että he eivät raaski ottaa velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi, kuulostaa enemmän kuin irvokkaalta. Tänään otettu velka kun olisi tulevien sukupolvien paljon helpompi maksaa kuin lyhytnäköisillä säästöillä aiheutettu megalomaaninen kustannusten siirto tulevaisuuteen. Eikö 1990-luvun lamasta ole opittu mitään? Vai onko sittenkin ja silti toimitaan näin? Se mahdollisuus olisi vielä hyytävämpi.

 

Tuonkaltaisen hölmöläisyyden yksi (!) esimerkki on se, että vanhempien subjektiivista päivähoito-oikeutta on tarkoitus säästösyistä heikentää. Ajatteleekohan asiasta päättävä lainkaan seurauksia? Ei siltä näytä, mikä panee epäilemään hänen pätevyyttään päättäjänä. Kun yhteiskunnan ja työelämän sivuun sysäämän kansanosan lapsiakin rangaistaan ajamalla heitä näillä päätöksillä tulevaisuuden pudokkaiksi, seilataan äärimmäisen karikkoisilla vesillä ja samalla keinutetaan sitä samaa venettä, jonka pitäisi olla kaikkien yhteinen. Se vene katkeaa näillä vesillä kahtia.

 

Taloususkovaisen leikkaajan lyhyt ymmärrys ei yllä nopeaa rahaa pidemmälle, eikä se ole paljon. Tuo minimalistinen ajattelukyky lähtee siitä että työttömäksi joutunut tuomitaan varattomuuden myötä toimettomaksi. Niukoissa oloissa työttömän jälkeläisen sosiaalinen kehitys jää lähes väistämättä jälkeen, kun sen sijaan riittävästi resursoidussa päivähoidossa lapselle olisi tarjolla toimeliaisuutta, huolenpitoa, sosiaalisia kontakteja – ja ruokaa. Mahdollisuus välttää putoaminen. Noin pitkälle ei päivähoitoleikkaajan käsityskyky näy ulottuvan, vaikka lapsikin sen ymmärtäisi.

 

Mistä ammentaisimme viisautta päättäjiimme? Sitä nimenomaan nyt tarvittaisiin taloususkonnon sijaan.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (70 kommenttia)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"Ei ole kohtuullista, että osa vanhuksista ja lapsista jätetään hoitamatta ja osa kansasta kouluttamatta siksi että se ei tuota (ainakaan välittömästi) rahaa."

Esitetty hyvätuloisten osallistuminen lahjoituksin hyvinvointiyhteiskunnan yhteisiin ylläpitotalkoisiin, on nöyryyttävä.

Kuten jo moneen kertaan todettua, kaavaillun rakennemuutoksen maksumiehiksi pakotetaan lapset, naiset ja pienituloiset eläkeläiset.

Jos veron maksu on hyvätuloisille vapaaehtoista, niin minkä vuoksi se pienituloisille ja haavoittuvimmalle väestön osalle on pakollista. Miksi emme pidä lystiä yhdessä ja heitä kaikkia palikota yhteen koriin ja päätä, että veronmaksu on kaikille vapaaehtoista!

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Aamu-tv:ssä Lauri Holappa kiteytti sen oivallisesti suunnilleen näin: ei missään pihatalkoissakaan alakerran väki osallistu siihen pakosta ja yläkerran vain harkintansa mukaan.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Riski on suuri että 20 osakkaan yhtiössa, jossa se yläkerran osakas maksaa vastikkeista 70%, suurosakas ei viitsi tulla talkoisiin ollenkaan. Näiden viime päivien keskustelujen perusteella on todennäköistä, että siellä muut osakkaat joukolla syyllistävät häntä ja ovat vaatimassa että hänen kuuluisi kohtuuden nimissä haravoida 50 päivää.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Aika harva aikamme ihminen taitaa tajuta, ettei "talouden numeroissa" ole todellakaan kyse mistään muusta kuin numeromagiasta. Että "talous" on todellakin maailman uusi valtauskonto, maailmanjärjestys, joka pitkässä historiallisessa perspektiivissä on korvannut keskiaikaisen teokraattisen maailmanjärjestyksen.

Ihmisen käyttäytyminen määräytyy etologian, biologian, sosiologian, psykologian, historian ja kulttuurin perustalta, ja ne ovat myös hänen toimintamotivaationsa todelliset perustekijät. Silti järjestämme elämäämme kuin elämän "realiteetit" olisivat yksinomaan "taloudellisia" ja kuin toimintamotivaatiomme olisi pelkästään rahan masinoima.

Kysyt, eikö 1990-luvun lamasta opittu mitään? Ei opittu. Edes sen pääsyytä, siis maailmanmitassa tapahtunutta rahatalouden ja reaalitalouden toisistaan irtoamista, ei ole selvitetty tai selitetty. Lamanhoidon seurauksena syntyneitä ruumiita ei ole laskettu. Laman aiheuttamaa sosiaalista pitkäaikaishäiriötä ei ole kartoitettu. Eikä tämä ignoraaminen ole pelkkää kyvyttömyyttä, vaan nimenomaan poliittista kyvyttömyyttä, silmien ummistamista ja haluttomuutta oppia mitään.

Nyt mennään täsmälleen samaa rataa. Mittasuhteet saattavat olla ratkaisevasti haavoittuvammat. Sipilän, Stubbin ja Soinin toimia seuraa sympatisoiden katsomosta entinen lamakeisari, Iiro Viinanen. Käy kuin Orwellin "Eläinten vallankumouksen" lopussa -- inha vino viikatehymy suupielessä on sama. Enää ei erota ovatko kysessä entiset vai nykyiset isännät.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Tiivistän perään että tämänpäivän sotaa käydään markkinoilla, sananvapaudella ja verkossa. Ovatko ne sitten vääriä aseita väärissä käsissä, siltä vaikuttaisi.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Herakleitos totesi 2700 vuotta sitten, että sota luo uusia arvoja. Sotaa on (ainakin) kahdenlaista: kuumaa, asein käytävää ja taloudella käytävää sellaista. Länsimailla harjoitetaan tätä nykyä lähinnä jälkimmäistä, koska sillä saadaan haluttu tulos aikaan ja jopa miltei huomaamatta. Kun yhteiskuntarauhasta päästään, voidaan saada aikaan verenvuodatustakin ja jos ei valtioiden rajat ylittävää sotaa, mellakatkin ajavat riittävinä saman asian.

Pitääkö saada oikeasti järjestelmä romahtamaan ja myös osa rikkaista kärsimään, ennen kuin kohtuus, oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus voi jälleen nousta. Se hyvä, mitä Suomessa on viime vuosikymmeninä ollut, ei suinkaan ole itsestäänselvyys eikä vähällä vaivalla kaikkien yhteiseksi hyväksi rakennettua. Sen menettäminen/tietoinen hävittäminen on paljon helpompaa kuin rakentaminen.

Käyttäjän KrisHyry kuva
Kristiina Hyryläinen

Kuka tempaisee liikkeelle Perustulopuolueen! Nimimerkki "Sitoutunut kannattaja".

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Kerronpa mieliaiheestani – minusta. Tai oikeastaan työni ja toimeentuloni suhteesta. Oma tilanteeni, jossa istun näköalapaikalla kohti kaikkia työn käsitteen vinoutumia, innosti näet jakamaan tätä tietoa Suomen virallisesta ja virattomasta työstä, työstä joka on työtä ja samanaikaisesti ei ole sitä.

Tilanteeni on jokseenkin skitsofreeninen. Teen kokoaikaisesti kirjailijan työtä, josta ei käytännössä makseta palkkaa. Noin puolet viime vuosista olen pystynyt kattamaan apurahoilla, jotka on myönnetty työskentelyni aikaiseeni toimeentuloon (n. 1400 €/kk). Toisen puolen vuodesta katan ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella (noin tonni käteen kuussa), jonka onnistuin hankkimaan viiden vuoden takaisen satunnaisen palkkatyöni perintönä – muussa tapauksessa rankasti kontrolloitu Kelan päiväraha olisi ollut n. 500€/kk. Kontrollilla tarkoitan sitä, että mm. apurahaa ei yhtäältä tulkita työksi, ja toisaalta, siis sosiaaliavun kannalta, se lasketaan työksi, mikä olisi ihan ok, jos apuraha myös kartuttaisi työhistoriaa, mitä se ei tee, ja eläketurvaa, jota se tekee vain suurempien, yli 7000 € apurahojen kohdalla. Niitä ei ole montaa ollut tarjolla.

Työttömyyskorvausta "nauttiessani" en saisi tehdä työtä, mutta teen sitä silti. Kirjamyyntitulot ja kirjastokorvaukset liikkuvat kirjailijan osalta parissa tonnissa vuodessa (mikä tietenkin alentaa työttömyystukea), ellei satu olemaan teeveestä tuttu tai muu julkkis. Koska työttömyyskorvausta saa silloin kun on työttömänä työnhakijana te-keskuksessa, olen siellä jatkuvasti riippumatta apurahoista, koska voin teoriassa ottaa vastaan ns. "oikeaa" työtä milloin vain, jos sellaista olisi tarjolla. Tosin te-keskukseen ei tarvitse tehdä enää pakollisia käyntejä koska "ei sulle täältä mitään löydy, kyllähän sä sen tiedät". Tiedän hyvin, kun sitä ei muutakaan kautta ole tarjolla.

Joskus kun katkaisin työnhakuni apuraha-ajaksi, byrokraattiset seuraukset olivat massiiviset, ja sain odotella 5 kk seuraavaa erää. Apurahasumma pitää myös jotenkin kääntää ajaksi, ja tiedusteltuani tätä rahan ja ajan suhdetta, minua neuvottiin (hygieenisyyssyistä en paljasta tahoa) että lopetat duunin sitten kun sulla on sellanen fiilis että apuraha on käytetty. No, näin olenkin menetellyt, vaikka olen pitänyt laskennallisen tolkun tässä tietenkin, tai ovella saattaisi muuten vaania petossyyte.

Teen jatkuvasti ns. kokoaikaista työtä, mutta virallisesti en tee mitään. Kun muutaman vuoden kuluttua "siirryn" eläkkeelle, mitään olennaista muutosta ei tapahdu, paitsi byrokratia vähenee. Työtä aion tehdä silloinkin.

Olisiko aika saada jotain tolkkua tähän spagettibologneseen, sillä havaintojeni mukaan yhä useampi suomalainen lähestyy samankaltaista työtilannetta kuin yllä kertomani?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Ilman muuta pitää saada tolkkua. Mikäli et olisi avaustekstiin sekoittanut ennakkoluulojasi "omistavaa luokkaa" kohtaan sekä itselleni vierasta ajatusta että järjestelmä on parmpi lapsen kasvattaja kuin hänen vanhempansa, olisin ollut kanssasi lähes samaa mieltä. Jos oman tilanteesi kuvaamisella pyrit osoittamaan että sinua kohdellaan kaltoin, kannattaa miettiä miten sinua kohdeltaisiin jos elinkeinotoimintasi olisi jotakin muuta kuin taidetta.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Lastenkasvatus on myös työtä, mutta siitähän ei makseta, jos se tapahtuu kotona, joten sitä ei lueta "oikeaksi" työksi, siis virallisesti. Silloin kun kotiolot ovat surkeat, yhteiskunta on parempi lapsen kasvattaja, ja noita huono-osaisia löytyy nimenomaan työttömien piiristä, niiden, joilta nyt ollaan viemässä tuhkiakin pesästä.

Mitä omistamiseen tulee, en mielestäni ole ennakkoluuloinen kirjoittaessani julkisesti sen faktan että se ei ole työtä. Vai oletko toista mieltä, Max?

En koe että minua kohdellaan kaltoin, mutta jos luit kommenttini, on kai sinunkin myönnettävä, että aivan älytöntä suhmurointiahan tuollainen on. Ja sen suhmuroinnin maksat mm. sinä, ja minäkin oman pikku siivuni.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #10

Janne, minulle subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen ei ole synonyymi sille, että apua tarvitseva lapsi jätetään heitteille.

Kirjoitit että omistava luokka korjaa potin vaikka eivät tee työtä. Se ei ole faktisesti totta, koska siitä potista ottavat ensin kaikki muut omansa ja omistajat saavat vain mitä jäljelle jää, jos jää. Pitäisikö tuo mahdollinen voitto sosialisoida, mutta mahdollinen tappio jättää yksityiseksi? Oletan ettet halua sosialisoida molempia, kun et ehdottanut yritysten kansallistamista. Tukitsin tekstiäsi niin, että mielestäsi omistaja saa jotakin ansiotta, mikä mielestäni osoitti vahvan ennakkoluulon. Saattaisin vielä lisätä että lukumääräisesti suurin osa "omistavasta luokasta" tekee töitä.

Käsittääkseni sanoinkin että kuvaamasi kaltaisesta suhmuroinnista pitää päästä eroon? Kunhan vain huomautin että olemme luoneet järjestelmän joka on muita yrittäjiä kohtaan vielä huomattavan paljon kylmäkiskoisempi, en vähätelläkseni, vaan korostaakseni muutoksen tarvetta.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #16

p.s. Olen eri mieltä siitä, että omien lasten kasvatus olisi työtä. Mielestäni se on luottamustehtävä, joka toki saattaa olla vaativa ja työläskin, mutta työtä se ei ole.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #18

Missä kulkee mielestäsi työn ja "luottamustehtävän" erottava raja?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #19

Mielenkiintoinen kysymys, varsinkin kun huomasin etten osaa vastata. Vaatinee vähän pohdintaa. Valitsemani sana tässä yhteydessä ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta koitin kuvastaa sitä että vanhemmuus ei ole työ josta voi irtisanoutua, tai josta lähdetään lomalle.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #24

Eli toisin sanoen lastenhoidon "työehdot" eivät ole yhtä hyvät kuin "oikeissa" töissä..

Omasta mielestäni työ on kuitenkin aina työtä, riippumatta siitä, maksaako joku siitä vai ei tai onko kyseessä yritys ja työntekijä tai muuta virallisen kuuloista.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #33

En saanut oikein kiinni, mitä yrität sanoa. Yritän ymmärtää paremmin kysymyksellä. Onko puolison rakastaminen työtä? Miksi kysymys on relevantti, koska näkemykseni mukaan vanhemman perimmäinen motiivi kasvatuksessa on rakkaus.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #43

Hyvä kysymys: onko rakkaus työtä?

Ei kai rakkaus tunnetilana ja velvoitteena ole työtä, mutta jos vaihdat rakastettusi kotona lampun tai hierot tämän niskaa, kaipa se on työtä.

Rajan veto on mahdotonta, ja siksi työn ja toimeentulon välitä olisi katkaistava side. Kaikkien perustoimeentulo pitäisi taata ja sen päälle työtä voisi tehdä riippumatta liikaa siitä mitä siitä maksetaan vai maksetaanko siitä lainkaan. Tuolloin ei tarvitsisi tehdä keinotekoista rajaa työn ja perustarpeiden välille, kuten nyt tehdään täysin ilman mitään tolkkua – sen mukaan mistä työstä satutaan mitäkin maksamaan ja mistä pelistä tai sijoituksesta tai perinnöstä sitä rahaa ja voittoa on saatavissa.

Järkevän perustulon avulla iso osa näistä ongelmista poistuisi ja kysymyksenasettelu muuttuisi tarpeettomaksi. Mutta koska perustulo rokottaa hyvätuloisia, vastustus on varmasti raivokas.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #44

Tuosta perustoimeentulosta olemme samaa mieltä, se tulee taata. Perustulolla karsitaan niin paljon byrokratiaa, että se pitäisi tehdä jo sen vuoksi. Kyllä hyvätuloisetkin saadaan ymmärtämään perustulon arvo, kun se esitetään ilman ideologista paatosta ja voimakkaita arvolatauksia. Esimerkiksi Soininvaara on aiheesta joskus kirjoittanut erinomaisen fiksusti. Niinkuin jo Kuusellekin totesin on hauska nähdä että ilmeisen erilaisin näkökulmin voidaan löytää yhteisymmärrys suuresta muutoksesta. Henkilökohtaisesti menisin samalla tasaveroon, eli perustulo verottomana ja ansiotuloille tasavero. Tämä saattaisi myös vakuuttaa ne hyvätuloiset.

Syy että ylipäätään kommentoin tuota lasten kasvatusasiaa oli että Kuusen tekstistä saattoi saada kuvan että yhteiskunta on parempi kasvattaja kuin vanhemmat, ei ole. Itseäni häiritsi kovasti myös että teksti antoi ymmärtää että vanhempien kyvykkyys kasvattajina jotenkin riippuisi tulotasosta tai työllistymisestä, ei riipu. Siksi provosoiduin kommentoimaan tuota omien lasten kasvatusta työnä.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #46

Tasaverossa on sellainen ongelma, että jotta yhteiskunta (ja perustulo) saataisiin toimimaan, se nousisi niin korkeaksi, että alemmissa tuloluokissa siihen ei olisi enää varaa.

Suuremmissa tuloluokissa varaa olisi vaikka kuinka suureen veronkorotukseen, se ei heidän toimeentuloaan hetkauttaisi, kuten vähätuloisten. Lisäksi jos tasaveroon mentäisiin, työnantajien haaveilemille minipalkoille voisi sanoa hyvästit.

Verotuksen tarkoitus on tulontasaus, ja veroja peritään kantokyvyn mukaan. Ne joilla on varaa maksaa, maksavat, ne joilla ei ole, eivät maksa kuin nimellisesti.

Tämä periaate on mielestäni oikeudenmukaisempi kuin tasavero – jota muuten lähennellään Suomessakin jo nyt, kun kaikki veromuodot (ALV varsinkin) otetaan huomioon.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #47

Et ehkä huomannut että ehdotin sitä perustulon summaa verottomaksi. Ymmärrän toki että se luo verotukseen progression, mutta se tekee asiasta myös yksinkertaisen jolloin byrokratialta säästytään. Ei se progressiokaan itsessään minua niin harmita, mutta nykymuodossaan progressio näyttäisi toimivan hyvin heikosti tulontasausmekanismina. Kun se samalla johtaa kannustinloukkuihin on mielestäni fiksua miettiä vaihtoehtoista mallia.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #18

Lasten hoiva ja hoito on työtä, tehdään sitä kotona tai lapsille tarkoitetuissa, yhteisissä maksullisissa tiloissa.

Lapsia kotona hoitavista n. 95 % on naisia usein siitä syystä, että äiti yleisemmin - syystä tai toisesta - on pienituloisempi kuin isä. Tämä vinoutuma haittaa myös naisvaltaisten alohen työnantajia ja heikentää "merkittyjen" uran kehitysmahdollisuutta.

Tämä on yksi eriarvoisuutta luova ongelma, jolle hallittus viittasi suurella kintaalla.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #21

Kommentistani 24 ehkä ymmärrät mitä yritin sanoa. Valitsit eri sanan (sanat) kuin kirjoitin, joko vahingossa tai tarkoituksellisesti. Oli miten vain, en yrittänyt vähätellä lasten hoidon ja hoivan, enkä myöskään kasvatuksen arvoa. Lapseni kanssa kotona ollessani kerrytin pääomaa jota ei voi rahassa mitata ja jota tulen aina suuresti arvostamaan. Työksi sitä en kuitenkaan ole koskaan kutsunut.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri Vastaus kommenttiin #18
Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen Vastaus kommenttiin #18

Kenen luottamusta lapsensa kasvattajan tulisi nauttia? Onko lapsi häneltä itseltään kysymättä sosialisoitu koneiston rattaaksi parjattuun neukkutyyliin? Kenellä on valta koneistoon, kansalla vai rahalla/suuromaisuudella?

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen Vastaus kommenttiin #49
Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #16

No tuota, ensinnäkin, miten niin se, että juuri niiltä jotka päivähoitoa eniten tarvitsisivat viedään se mahdollisuus, ei olisi lapsen heitteillejättöä? En kysy mielipidettäsi vaan perustelua.

Toiseksi, nythän yritys- ja pankkitoiminta on sellaista että voitot "sosialisoinnin" (=verotus) jälkeen ovat yksityisiä ja tappiot sosialisoidaan kokonaan, mikä on väärin.

Mutta omistamista et saa muutettua työksi, vaikka useat omistajat työtä tekevätkin. Se työ ei näet ole omistamista, eikä omistaminen itsessään ole työtä. On toki ymmärrettävää, että nuo käsitteet sekoitetaan keskenään, kun tämän hetken Suomessa omistajaluokan (tiedän että inhoat sanaa, mutta luokka se on inhostasi huolimatta) etujen mukaisesti työstä, omistuksesta ja voitoista puhutaan iloisesti sikin sokin.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #20

Uskon että ymmärrät ihan hyvin että kritisoin yleistystäsi, enkä kyseenalaistanut saattaako niin jonkun kohdalla käydä. En aio siitä väitellä.

Jätän näkemyksesi yritystoiminnan riskistä omaan arvoonsa. Konkurssin tehneen yrittäjän perheenjäsenenä, pidän sitä kuitenkin ylimielisenä.

Anteeksi että ilmaisin itseni niin surkeasti. En yritä väittää omistamista työksi. Olet oikeassa että en pidä omistajaluokka-sanasta. Jos merkitsen työnantajani annissa osakkeen, olen yrityksen omistaja. En kuitenkaan koe olevani omistaluokkaa jota pitäisi jotenkin halveksia, vain koska sijoitan säästöni mahdollistamaan vaurauden tuottamisen.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #23

Kiitos vastauksestasi, Max.

En mielestäni yleistänyt lastenhoitoasiassa, vaan alun alkaenkin puhuin pudokkaista, joita nyt aioitaan entisestäänkin pudottaa.

Mitä ylimielisyyteen tulee, kiistän senkin, koska kirjoituksessani ajetaan nimenomaan yrittäjän asemaa, jota perustulon käyttöönotto merkittävästi helpottaisi. Tarkoitat varmaan, että en mielestäsi arvosta riittävästi yrittäjän riskinottoa. Tämä riippuu aivan siitä onko yrittäjän tarkoitus tuottaa jotain todellista, muutakin kuin pelkkää rahallista voittoa. Toimeentulo pitäisi olla taattua joka tilanteessa, mitä se ei tällä hetkellä ole.

Suhtaudun vallitsevaan osakeyhtiölakiin (5. pykälä) vieroksuen, sen mukaan kun yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, eikä sanaakaan mainita siitä, että jotain todellistakin pitäisi tuottaa. Yritystoiminnan perustaksi on lakiin rakennettu rahalla pelaaminen, mikä ei miellytä minua ollenkaan.

Se että pelaaminen ja todellinen yrittäminen sekoitetaan toisiinsa, on monen monituisen ongelman lähteenä suomalaisessa yritystoiminnassa.

Ylläolevan blogikirjoituksen pointti on pitkälti juuri siinä: merkittävää on vain todellinen tuote/palvelu, ei raha, joka sinällään on pelkkä velkakirja eikä itsessään mitään todellista.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #27

Kiitos itsellesi Janne,

Mukava keskustella asiallisen kaverin kanssa. Kuten heti sanoin tajoilemasi annoksen pääraaka-aineista pidin kovasti, mausteet vain yskittivät pahasti. Mikä on siis johtopäätös? Olisiko niin että jos ei liikaa laiteta ideologista paatosta, idealle saattaa löytyä paljon laajempaa kannatusta. Lienee jo aika selvää että katsomme maailmaa lähtökohtaisesti aika lailla eri vinkkelistä, mutta toimeentulon ja jopa perustulon osalta voisimme varmasti päästä yhteisymmärrykseen. Summasta sopiminen olisikin ehkä haasteellisempaa.

Niin houkuttelevaa kuin tuohon OYL 5§ tarttuminen onkin, tyydyn vain toteamaan että olen kanssasi samaa mieltä että yrityksen kuuluu tuottaa lisäarvoa.

Edit: korjasin kielioppia, onhan kommentti kuitenkin kirjailijan blogissa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Eli maailma olisi parempi ilman taidetta ja kulttuuria koska se ei mielestäsi ole oikeaa työtä vaan pikkulasten iltapäiväkerho askartelua? Pitää se jonkun viihde ja elämyskin tuottaa, urheilukin voi olla ammatti. Miksi näiden harjoittajien ei olisi suotavaa tehdä kutsumustaan?

Janne Kuusi kertoi olevansa kirjailija joka toisin perustein on työtön ja toisine perustein työllistetty. Oikeastaan Janne on pien yrittäjä ja kirjoittaminen on hänen työtään, hän ei kuitenkaan tule suoraan toimeen koska kirjailijan, taidemaalarin tai muusikon työ on kannattamotonta. Janne ei kommentinsa perusteella pidä mistään mustatyöstä yhtä paljon kuin kirjailijan urasta vaikka voisi tehdä välistä muutakin työtä. Kysymykseni "olisiko maailma parempi" ohjannee ajattelemaan miksi he tätä työtä tekevät vaikkei se kannata. Perustulo olisi Jannen kaltaisten taidesielujen pelastaja, sillä se takaisi heille riittävän elintason jotta he voivat omistautua työlleen. Pystytkö kuvittelemaan millaisia kirjallisuudesta klassikoita se saisi Suomesta kumpuamaan. Perustulo auttaisi paljon niitä ihmisiä jotka tekevät kannattamotonta työtä kuten taidemaalareita, kirjailijoita ja muusikoita. Nämä ihmiset kumpuavat puolestaan riittävästä ja turvallisesta esikasvatuksesta.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi Vastaus kommenttiin #11

Kiitos kannanotosta, Daniel.
Siitä kannattavuudesta: maassamme on erinomainen kirjastolaitos joka ylläpitää lukemista, kieltä ja kulttuuria tehokkaammin kuin monessakaan muussa maassa. Kirjailijan korvaus ilmaiseksi lainatusta kirjasta on kuitenkin Suomessa merkittävästi heikompi kuin vaikkapa muissa Pohjoismaissa, eikä sen varaan voi toimeentuloaan laskea. Nekin vähät varat kerätään veroista, joiden korottaminen prosentin kymmenykselläkin herättää raivoisaa vastarintaa – myös niissä jotka käyttävät kirjaston palveluja. Niinpä kirjailijan on hankittava toimeentulonsa muista veromomenteista ja veikkausvaroista, usein apurahoina, sosiaaliapuna tai työttömyyskorvauksina. Sama se, miltä valtion luukulta raha tulee, kun kyse on minimitoimeentulosta eikä todellakaan mistään ylimääräisestä.

Karu totuus on se, että varsinkin uutuuskirjat ovat aivan liian kalliita – hinnat liikkuvat yli 30 eurossa – jotta niitä ostettaisiin kuin joululahjaksi (80% kirjamyynnistä on joulumyyntiä). Kirjailijalla ei ole mitään sananvaltaa kirjan kauppahinnoitteluun. Jokunen kilpailumenestys (ennen kaikkea Finlandia) ja tietynlainen julkisuus edesauttavat asiakkaiden jouluista kirjavalintaa, ja sen vuoksi 800 kirjailijastamme kymmenkunta saattaa tienata koko elantonsa pelkällä myyntitulolla. Hamittavan harvoin kirjan laatu kuitenkaan määrittelee myyntilukuja, vaan enemmänkin monet ulkokirjalliset seikat kuten mainonnan tehokkuus.

Joskus kuulee sanottavan, että kirjailijan, joka ei ansaitse elantoaan kirjanmyynnillä (1-3 euroa/myyty kirja), ei pitäisi kirjoittaa lainkaan. Samoin puhutaan monien muiden taidealojen tekijöistä. Suvaitsen olla eri mieltä, mikäli suomen kieltä ja kulttuuria halutaan ylläpitää Suomessa ja muuallakin.

Järjestelmämme on lukijan kannalta tasa-arvoinen kirjastolaitoksen ansiosta, enkä vaihtaisi osaani, vaikka tuskin torjuisin pieniä lisäansioita. Kaikki menee nyt elämisen perusasioihin, eikä riitä, vaan on ollut turvauduttava myös lainaan.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #30

Kirjasto on hyvä sivistys laitos ja helpotus niille joilla ei ole varahamsrata kirjoja tai tilata lehtiä. Kuitenkin tätä ilmaista sivistyslaitosta ollaan Jyväskylässä reilulla kädellä tuhoamassa. Kirjastojen aineistoa karsitaan ja painotetaan enemmän oppi- ja lastenkirja valikoimaan ja lisäksi on puhuttu lainaamisen muuttamisesta vyokraperusteiseksi jossa vuokra huitelisi 60%-80% hujakoilla. Tämä on kuitenkin kotikaupunkini "kokeilu" jolla seurataan onko kirjaston ylläpito kannattavaa vai pitäisikö se lakkauttaa tai yhtiöittää. Asiakkaiden lisäämiseksi on suunniteltu erillaisia show tapahtumia, konsertteja ja myyjäisiä.

Lopuksi kirjailijan työ on mielestäni hyvin arvokasta ja ilman sitä tai minkään laista taiteen, kulttuurin ja liikunnan harjoittajia maailma olisi sata-astetta synkempi paikka. Itse olen myös jemmannut muutaman paperisivuisen kirjan jotta tulevat jälkeläiseni voisivat hypistellä niiden kahisevia sivuja, haistaa vivahteen painomustetta ja sukeltaa niiden sisältöihin.
Niin ja kuten mainitsit vedetään kaupoissa ryöstökatetta kirjoista esim Jules Verne tai Agatha Christie maksaa kaupassa 20-50e (Elisa Ekirja 0-5e) ja Suomalaiset kirjat jopa 12-40e (0.90-12e). Ryöstöhinnan voi myös huomata kun on harjoittelussa kirjakaupassa, kirjojen tilaushinta oli ollut 20cnt/kpl mutta kirjoihin piti hinnoittajalla lyödä lappu "tarjous 24,99". Toisaalta meneehän siitä katteesta osuutensa palkkoihin ja vuokraan kun myynti on vähäistä ja vähenee, eli valintansa ovat tehneet.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Minne puolet tämän blogin kommenteista katosi?

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Sorry, en nähtävästi hallitse tätä sivustoa, poistin pari ylimääräistä, ja samalla katosikin monta muuta, enkä onnistu niitä palauttamaan.

Pahoitteluni, kyse oli mokasta eikä sensuurista – sellaisesta en pidä näet ollenkaan.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

No hyvä kuitenki ettei sensuurista ollut kyse.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän.

Paitsi työ niin myös hiki pitää määritellä uudelleen.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Hiki ei ole välttämättä nesteen muodossa...

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Pitäisikö se leipä siis syödä saunassa, helteessä vai otsa jotain lämmintä ja hiostavaa vasten. Oma otsoni hikoaa parhaiten kun kumarrun sitomaan kenkieni nauhat...

Taisto Merilä

”Mistä ammentaisimme viisautta päättäjiimme?”

Tämänhetkisessäkin tilanteessa, kuten aina, joudutaan kuitenkin palaamaan ihmisiin yleensä – siis käytännössä meihin kaikkiin. Päättäjät ovat itsemme näköisiä. Suunnan pitäisi olla alhaalta ylös. Politiikalla ei maailmaa paranneta ikinä, vaan vastuu on jokaisen yksilön oma. Tähän visioon ei mahdu minkäänlaisia visioita, mutta varmastikin esim. työ ja talous tulisivat ”määritellyksi” toisin.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Markkinointiin kuuluu tekeytyminen asiakkaan peilikuvaksi ja saada asiakas vakuuttuneeksi että poliitikon ehdotus on asiakkaan oma ajatus. Kun vaalihumala on äänestäjien osalta ohi, alkaa kunnon krapula ja päänsyrkynä huipulla hän tajuaa tulleensa valitella tai mediassa kunnolla jallitetuksi. Markkinointi on kovaa peliä ja valtajuopot lupasivat vaikka kuun taivaalta saadakseen pitää asemansa.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Siinäpä se – politiikasta on tullut markkinointia, tuotteenaan yhteisten asioiden hoito. Sitä mukaa kun markkinahenkisyys kasvaa yhteiskunnassa, myös politiikkaan hakeutuu paljon niitä, joilla on helppoheikin vikaa. Ja sitä myötä markkinahengellisyys kasvaa edelleen kansan parissa niin, että on jo saavutettu tila, jota voi kutsua uudeksi valtionuskonnoksi. Sen nimi on Taloususkonto.

Nykyisen talous- ja markkinauskonnon motto on: "Totuus on sitä todempi, mitä paremmin se menee kaupaksi". Se lienee variaatio Kekkosen ahkerasti siteeraamasta näytelmän nimestä: Niin on, miltä näyttää (Luigi Pirandello).

Tuon moton hiekoittamaa tietä ei etene enää pelkkä kauppias, vaan koko kansakunta taapertaa sitä pitkin poliittisten ja todellisten johtonsa (=talouseliitti) taluttamana kohti... sanonko mitä?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #39

Sitä että kaikki on kaupan ja jonkun yksityistä omaisuutta eikä kukaan voi omistaa edes vasenta jalkaa ellei ole omistavassa luokassa.

Ji Ris

Kyllä, työ on määriteltävä uudelleen.

Sen lisäksi, että työ on määriteltävä uudelleen, on työtä ryhdyttävä tekemään uudella tavalla.

Tässä luonnos työn idealle ja määrittelylle vuodelta 2012:
- https://kritiikkiblogi.wordpress.com/2011/09/06/ty...

Ja tässä mekanismi työn uudelle organisoinnille:
- https://wikimploisuomi.wordpress.com/hyodyt

Ja näin helppoa työn organisointi on:
- https://wikimploisuomi.wordpress.com/perustaminen-...

Juhnai Risku, Trondheim

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Tuo wkimploisuomi vaikutti hyvältä mutta toivottavasti se on enemmän kuin edullinen julkinen palvelu kuin voittoa tavoitteleva markkinayritys.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Työn ja toimeentulon hallinnoimisessa tarvittavat institutionalisoituneet käsitelokerot ovat nykytodellisuudessa auttamattomasti vanhentuneet. Monella hallintoalamaisella on jalat monessa lokerossa yhtä aikaa, ja monet kokevat pudonneensa kaikkien määritelmien väliin.

Janne Kuusi on tavattoman oikeassa siinä, ettei työn ja toimeentulon käsitteistöä kannata ylläpitää itseisarvona, ei vaikka viranomaisjoustoa käytännössä löytyisikin. Asiat on ajateltava uusiksi, ja sitä varten ongelmat on kohdattava yleisemmissä käsitepuitteissa, joissa tarvitaan sitten vielä jokin kokonaisvisio siitä miten elämän perusteita yhteiskunnassa ylimalkaan tulevaisuudessa hoidellaan.

Tuollaisen kokonaisemman vision tarve on ilmeinen. Itse asiassa työelämää koskeva käsitehämminki on vain yksi seuraus koko talouselämää ravistelevasta muutoksesta. Se muutos ei toistaiseksi ole kenenkään hallinnassa, eikä ylivoimaisen suurella ihmisten enemmistöllä ole edes alkeellista tajua siitä miten pitkät, syvät ja vahvat historialliset voimat kaikkea talousajatteluamme nyt ravistelevat.

Muistan lapsuudestani viisikymmenluvulta jälleenrakennuksen ajat, jolloin koneita ei vielä ollut ja kaikille käsipareille riitti töitä. Noihin aikoihin tekniikan kehittymisestä odotettiin pelastajaa, joka vapauttaisi ihmisen raadannasta. Tekniikan eetokseen kuului tuolloin lupaus elämänehtojen vallankumouksellisesta uudistumisesta. Muistanpa miten vähän myöhemmin ensimmäisiä ydinvoimaloitakin mainostettiin sillä että niiden tuottama sähkö on niin halpaa ettei edes laskua kannattanut asiakkaille lähettää.

Mutta tekniikka petti lupauksensa ja siitä tuli vain uusi kulissi ihmisten keskinäiselle eriarvoistumiselle taistelussa jokapäiväisestä leivästä. Koneet eivät korvanneet ihmistä vaan antoivat entistä enemmän valtaa niiden omistajien käsiin.

Kehityksen traaginen lopputulema odottaa jo nurkan takana, kun suurin osa kaikesta siitäkin minkä tekemisessä vielä tarvitaan ihmistä muuttuu automatisoiduksi. Tekniikan kehityksen kärjessä taitavat tällä hetkellä olla pörssitarjouskilpailussa ratkaisevista nanosekunneista keskenään kilpailevat keinottelijoiden tietokoneet, jotka nokittavat toisiaan ja joista potin korjaa se joka on yhdenkin nanosekunnin toista nopeampi.

Sellaiseen maailmaan on nyt tultu. Pörssipelurit ovat koneidensa kulisseja, ja samaan aikaan toisaalla jossain toimeentulotukiluukulla tuskailee onneton suomalainen hallintoalamainen saamatta aikavarausta virkailijalle, joka sitten kohdatessaan asiakkaansa kasvoista kasvoihin kohtelee tätä kahdeksan kertaa pohjoismaisia kollegoitaan tylymmin ja syyllistävämmin. Suomalaisille on ominaista historiallisesti alistetun kansan asennearsenaali, me nokimme nykyisin toisiamme kuten meitä satoja vuosia hallinneet herrakansat ovat meitä aikanaan nokkineet.

Kuinka tähän on kaiken kaikkiaan tultu? Tarvitsisimme sekä historiallista visiota siitä mitä talousajattelussa on historiallisesti tapahtunut, että kansallista psykoanalyysia siitä miksi olemme kansa jolla esiintyy eurooppalaisittain verrattuna eniten projektiivisia vihantunteita ja keskinäistä kiusaamisilmiötä.

Talousajattelussa perustavanlaatuiset virheet sisältyvät jo liberalistisen opin syntysijoille valistusajalle. Niiden korjaaminen on mahdotonta, mutta niiden nykyinen täydellistyminen ei tule kuvatuksi eikä selitetyksi, ellei lähtökohtaisten valuvikojen roolia tunnisteta. Esimerkiksi nyt neljänkymmenen viime vuoden aikana tapahtunut maailmanlaaja rahaekspansio on taloushistoriallisesti ennennäkemätön ilmiö, jota ei voi selittää minkään talousideologian tai -ismin puitteissa. Se tarvitsee selittyäkseen muuta kuin talousteoreettista ajattelua.

Tuon neljänkymmenen vuoden aikana on tapahtunut mm. maailmanlaaja yrityskulttuurien uudelleenorganosoituminen, jossa ennen toimialasidonnaiset yritysjohtajat ovat saaneet lopullisesti väistyä ekonomistien tieltä. Yritykset eivät todellakaan enää tuota tuotteita, vaan numeroita, "rahaa". Ja "talouskasvu", joka vielä Kekkosen aikana tarkoitti konkreettista kysymystä siitä onko maallamme malttia vaurastua, pakenee nyt kilpajuoksuksi jossa joku lopulta omistaa ratkaisevimmat nanosekunnit pörssikeinottelun kuumimmalla hetkellä.

Rahaekspansion yksi puoli on sijoitus-, eli laina-, eli "velkarahan" määrän räjähtäminen, joka tavallaan kruunaa kaiken puhtaasti numeeriseksi muuttuneen imaginaarisen raha-arvonmuodostuksen. Kaiken yhteenlasketun "velan" määrä maailmassa on tähtitieteellinen ja ylittää viisituhatkertaisesti systeemin mahdollisuudet maksaa koskaan kaikkea takaisin. Käytännössä täydellistä mielettömyyttä ei kuitenkaan pystytä ääneen sanomaan, vaan jokaista velkasuhdetta käytetään numeerisen legitimaation pönkittämiseen.

Esimerkiksi kansallisvaltiot on valjastettu ikuisesti vetämään keinottelijoiden velkarekiä. Se on globaalitalouden maailmassa ainoa kansallisvaltioille jäänyt rooli. Valtionvelka on uusi demokratian jälkeinen hallitusmuoto. Velkakoukkuihin ripustettujen kansallisvaltioiden hallitukset ovat valmiita eliminoimaan puhtaasti numeerisiksi kuluiksi muuttuneita köyhiä kansalaisiaan taatakseen "uskottavan velanmaksukykynsä".

Tällaisessa julkilausumattomassa kokonaiskuviossa sitten viranomaistöykeyteen väsyneiden yksityisten kansalaisten pitäisi miettiä työtä ja toimeentuloa koskeva käsitteistö uusiksi. Se taitaa olla jokseenkin mahdoton tai aivan toivoton tehtävä. Hallitusherrat tai virkamiestaho sitä eivät tule tekemään, koska he vaistomaisesti petaavat itselleen paikkoja henkiinjäämisrintamassa kun lopullisen loppusijoituksen ajat lähenevät.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Kiitos, Seppo Oikkonen, kommenttisi on aivan erinomainen kiteytys aiheesta, josta kirjoitin.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Keisarin kommentista voi tälläkin kertaa todetavain, että "Äiti, eihän Oikkosen sedällä ole vaatteita!" - tai miten päin se meni...

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #63

Kuulin kun pieni mies huusi "Oikosen selällä ei ole kalsareita!"
Kysyin mistä tämä sen voi tietää,
Niin poika vastasi "näin kun häneltä tippui housut."

Oikosen puheessa on perää ja pukee keisaria erittäin hyvin mutta niinkuin kalsarit olisi vaatteiden alla oltava luja perusta. Minä näen että Heyno ja Oikonen ovat samoilla linjoilla mutta liikkeellä erinäkökulmista, näin palapelistä saa täydellisen.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Siispä sitten vain esittämään uusi, parempi määritelmä.

Mitä siis on "työ"?

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

""... uusi, parempi määritelmä...""

po.:

""... uusi, kahdeksan kertaa parempi määritelmä...""

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #57

Siitä vaan sitten se kahdeksan kertaa parempi. Mutta edes jokin.

Joten, pistähän määritellen.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen Vastaus kommenttiin #59

Aggressiivisten skolastikkojen käsittely jää meillä nyt lomille. Mutta varataan sinulle aika sitten joskus tuonnempana.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Työ on voima kertaa voiman aikaansaama siirtymä ja sen yksikkö SI-systeemissä on J tai Nm. Ihmisessä tapahtuu aina työtä ja usein sitä siirtyy myös hänestä ulos, todisteena tästä on aika ajoin näläntunteen aiheuttama joulien hankinta, joka sekin on työtä. Jos pusket omin voimin kivitaloa nurin, niin tehty työ talon kokemuksen mukaan sen siirtämiseksi on nolla, vaikkakin työntäjän sisäistä työtä on tapahtunut paljonkin esim. lämmöksi ja erilaisiksi ilmeiksi muuttuen. Edes kiviseinän muodonmuutostyötä ei mainittavaksi saakka tapahdu.

No, joo, mutta perusteista on lähdettävä ja toimeentulo rahasysteemin sisällä on eri asia. Metsästäjäkeräilijätalouteen ei liene tällä populaatiolla paluuta.

Pasi Rahko

Janne Kuusi kiitos kirjoituksesta! Todellakin, nyt pitäisi keltaisen valon viimeistään syttyä päättäjien päissä ja heidän alkaa pohtimaan sitä,
mistä ihmisille saadaan työpaikkoja tai suoraan tuloja jatkossa, kun automaatio tuhoaa enemmän työpaikkoja kuin luo niitä. Ja tästä luovasta tuhosta syntyvät uudet työpaikat taas vaativat jatkossa aina vain yhä korkeampaa koulutusta. Jatkuvan kasvun ja kilpailuyhteiskunnan -komedissa juostaan jatkuvan pätkätyön ja jatkuvan kouluttautumisen oravanpyörässä.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Kun automaatio hoitaa entistä suuremman osan työstä (mitä se sitten onkin) ja koko systeemi perustuu yhteiskuntaamme, yhteisesti sopimiimme sääntöihin ja rakenteisiin, miksi ihmeessä ihmisille pitäisi saada työtä (mitä se sitten onkin)?

Eikö oleellista ole se, miten yhteisesti rakentamamme yhteiskuntajärjestyksen ja sen yhteisesti mahdollistamiemme tuotantomekanismien tuottojen oikeudenmukainen jako saadaan hoidettua?

Päivi Riihimäki

Jo sillä saataisiin työn vastaanottaminen ja etsintä houkuttelevaksi, kun karensseja ei jaettaisi niin ahkerasti.

Tämä koskisi työpaikkoja, joihin työtön peruspäivärahalla elävä työnhakija on itse hakeutunut ilman työvoimatoimiston avustusta.

Tämä helpotus kannustaisi kokeilemaan uusia aloja, innostaisi opiskelemaan ja vastaanottamaan erilaisia töitä ilman pelkoa toimeentulonmenetyksestä, jos kokee ettei sovellu alalle.

Myös opiskelua työttömänä pitäisi helpottaa jotta ihmisillä olisi mahdollisuus parantaa omia mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla.

Toinen on yrittäjien sosiaaliturva ja se että olisi mahdollisuus palata takaisin tukien piiriin jos yritystoiminta ei toimi. Tämäkin kannustaisi kokeilemaan omia siipiä yrittäjänä ja mahdollisesti työllistämään muita.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Siinäpähän etsit työtä, kun avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole.

Mitä ajattelit, että kannattaisi yrittää, kun yrityksen tuotannolle ei ole ostajaa?

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Itse onlen jo kauan pyytänyt eri tasoisia työstä kitiseviä määrittelemään, mitä he oikein tarkoittavat "työllä". Ainoa reaktio on ollut marina siitä, kuinka turhaa ja kiusallista erilaisten asioiden määritteleminen on.

Saas nähdä, miten sinun käy.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Työ on energian siirtämistä ruuan, hyödykkeen, toiminnan, tiedon tai liikkeen muotoon. Lisäksi työ kuluttaa aikaa ja tuo täytettä elämään. Alkujaan työ on ollut tapa pyrkiä pysymään elossa.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

"Työ on energian siirtämistä ruuan, hyödykkeen, toiminnan, tiedon tai liikkeen muotoon. "

Tuota tekevät kaikki, joten määritelmäsi mukaan työttömiä ei ole.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #60

Työ on kaksi määreinen, toimen puhuminen työnä on osin hämäävä. Suomessa on tuhatkunta toimetonta koska heidät on joko korvattu lisäämällä toisen työ taakkaa tai koneelistamalla. Entisellä ja nykyisellä hallituksella on pakkomielle saada ihmiset hommiin, toimimaan ammatissa vaikkei se takaisi ravinnon saantia. Historian aikana ihmiset ovat kuitenkin tottuneet ahertamaan ruokansa eteen jotta saisivat lisää ruokaa ja jotta olot lisääntymiselle olisivat suotavat. Maanviljelys ja karjanhoito tarjosivat ravinnon yltakylläisyyden ja avasivat tien sivistykselle sekä yhteiskunnan koetykselle. Silti loppujen lopuksi ihmisen elämä pyörii yksinkertaisten perusasioiden ympärillä ja mitä enemmän ne täyttyvät sitä enemmän heillä on vapaus täyttää tarpeitaan.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Heyno,
tuossa sitä setvitään, ja sen jälkeisissä kommenteissa.:

http://jannekuusi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/196658-...

Eksakstia määritelmää ei suhteellisille asioille voi antaa. Ja kaikkihan on suhteellista.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Ensinnäkin blogisti jo otsikossa esittää, että työ pitäisi määritellä "uudestaan". Pyysin häntä itseään tekemään sen. Ei kuulu, ei näy.

Toiseksi, kuvaus oman tilanteen ankeudesta ja ongelmallisuudesta ei määrittele yhtään mitään. Se kertoo vain oman tilanteen ankeudesta ja ongelmallisuudesta. Ei liity keskusteluaiheeseen.

Kolmanneksi, kaiken voi määritellä. Sen kun määrittelee. Jos ei pysty määrittelemään, on, niin kuin Wittgenstein totesi, vaiettava. Ihan varteenotettava vaihtoehto sekin.

Ilmeistä on, että henkilöillä, jotka täällä keskustelevat syvällä paatoksella erilaisista yhteiskunnan ongelmista, joita he eivät pysty määrittelemään, ja tarjoavat niihin ratkaisuja, joita eivät pyty määrittelemään, on henkilökohtainen ongelma: Heillä on paha olo. Tieto siitä, että jotain on pielessä, mutta ei oikein mikä, ja mitä pitäisi tehdä. Sitten, kun joku yrittää kertoa, mikä on pielessä ja mitä pitäisi tehdä, saadaan käsittämätön raivonpuuska ja kieltäydytään näkemästä tosiasioita.

Ja jatketaan valittamista ja pahanolon mudassa pyörintää.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #65

Heyno.
En havaitse muita valittajia täällä kuin sinut, joka valitat valittamisesta, jota ei ole.

Käsittääkseni blogisti ei valita, kun hän esimerkin voimin selventää, miten väärällä tavalla työ on yleisesti määritelty rajaamalla se puuhasteluun josta maksetaan palkkaa.

Nähdäkseni blogisti puhuu työn ja toimeentulon erottamisesta toisistaan nykyisissä olosuhteissa. Nythän se, jota kutsutaan työksi on sidoksissa perustoimeentuloon, ja työksihän kutsutaan jossain piireissä myös pelkkää omistamista silloin kun se tuottaa rahaa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #66

Ihmisen on tultava toimeen tehdäkseen töitä ja tehtävä töitä tullakseen toimeen. Tämä muna vai kana olisi ratkaistava, ja vastaus on erottaa ne toisistaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #66

No niin, nyt olet esittänyt, mitä työ EI ole. Jospa määrittelisit, mitä ON "työ"?

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #69

Miksi?

Enkä edes esittänyt mitä työ ei ole, vaan esitin miten pieleen voi mennä kun se yritetään määritellä.

Vielä kerran: työ, kuten yleensä lähes kaikki, on suhteellinen käsite. Mihin se milloinkin suhteutetaan, on olennaista.

Jos se suhteutetaan rahaan, joka ei ole mitään kiinteätä tai edes todellista, jotta sen voisi siihen suhteuttaa, tuloksena on juuri sitä armotonta mössöä, jolla se on maassamme nyt määritelty.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #70

Sitähän nimenomaan EI ole määritelty, mistä tuo koko mössö onkin seurausta.

Lyhyesti: Ilmeisesti kukaanuuvat "työstä" taloudessa eivät suostu määrittelemään, mistä oikein puhuu. Wittenstainin ratkaisu ongelmaan: vaietkaa.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson Vastaus kommenttiin #72

Minä tulkitsen tuon Wittgensteinin lauseen ironiaksi. Ironiahan ei ole kovinkaan ymmärretty laji suomalaisessa halki-poikki-pinoon -tyyppisessä mustavalkoajattelussa.

Jollei mistään, mikä ei ole matemaattis-luonnontieteellisellä eksaktiudella määriteltävissä, ei puhuttaisi, emme puhuisi lähes mistään.

Suomalaisessa kansanluonteessahan on tuo alistuminen keskeisellä sijalla: pidä turpasi kiinni ja tee mitä käsketään. Ja hiljaa ollaan ja totellaan. Suomessa noudatettu sanonta kuuluu pikemminkin: Herran pelko on viisauden alku.

Ei hyvä. Ei hyvä ollenkaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno Vastaus kommenttiin #73

Kannattaa lukea Wittgensteinia. Ei se mitään ironiaa ole.

Toimituksen poiminnat