*

1984MeniJo

Je Suis tulee – oletko valmis?

  • Satiirin ulottumattomissa?
    Satiirin ulottumattomissa?

Je Suis Charlie, näin vakuutellaan ympäri läntistä maailmaa. Onko Je Suis profeetta, jota ei saa pilkata? Jos sananvapaudesta on eri mieltä kuin Je Suis -lahko, joutuu tuskin ammutuksi, mutta länsimaiseen tapaan päätyy todennäköisesti eristetyksi ja saa terrorismin kannattajan leiman otsaan.

 

Olen ymmärtänyt, että Je Suis -lahkoa tunnustavat käsittävät sananvapauden niin, että satiirin, pilkan ja ivan kohteena pitää voida olla ihan kaikki – paitsi tietysti oma itse, oma uskonto tai oma maailmankatsomus. Puolustaessaan sananvapautta lahkon fundamentalistit ovat näet yllättävän valmiita sananvapauden jyrkkään rajoittamiseen Je Suis -profeetan pilkkaajilta. Satiiri ei nähtävästi saakaan ulottua kaikkiin profeettoihin.

 

Tarkoittaako tämä, että kaikki Je Suis -uskontoa tunnustavat vaativat hyviä tapoja ja kanssaihmisten arvoja kunnioittavien suut tukittaviksi? Ei toki, ja siksi Je Suis -fundamentalistien kaksinaamaisuutta ei pidä yleistää koskemaan kaikkia Je Suis -uskontoa tunnustavia.

 

Käsitettä sananvapaus käytetään äärimmäisen itsepetoksen välineenä. Vähän samaan tapaan kuin demokratiaa vaikkapa Korean, Saksan tai Kongon demokraattisissa tasavalloissa. Ja samaa sarjaa edustaa myös USAn demokratia, jonka veriset ristiretket ovat olleet käynnissä jo vuosikymmeniä. Vastaavia itsepetokseen soveltuvia ja siihen ahkerasti käytettyjä termejä ovat mm. totuus, vapaus ja hyvinvointi.

 

Je Suis täydentää oivallisesti tuota sarjaa, sehän tarkoittaa suomeksi Minä Olen, ja mikäpä sen oivallisempi ja tehokkaampi työkalu taloususkonnon ristiretkelle tänä aikana, jona itsekkyys ja ahneus on korotettu hyveiksi, ne ovat edellytys yhteiskunnassa menestymiseen, ja joihin valtiovaltaa ja oppositiota myöten kaikin keinoin muutenkin kannustetaan. Lähes kaikkien näiden itsepetoksen etäpesäkkeitä levittävien termien taustalla on näet raha, tavalla tai toisella.

 

Taloususkonnon hiekoittamaa tietä pitkin me tallustelemme kohti Taivaan porttia. Ja siellä meidät vastaanottaa Raha Aurinkoinen, jonka oikealla puolella istuu hänen poikansa, meidän Vapahtajamme Je Suis.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Tarja Parkkila

" Vapahtajallamme" oli kyllä todellinen sananvapaus, panettelun ja herjan, kiroilemisen ja kiroamisen oikeus. Kristillisesti hyvin suosittu ja kirkoissa toistettu, mitä nyt joku fariseus joskus sanoi, että sinussa on riivaaja.

Ja fariseuksethan siinä tuomittiin.

Kimurantteja kuvioita.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Linjakasta Charlie Hebdolta olisi julkaista Je Suis Charlie -uskontoa pilkkaava pilakuva sivuillaan, jopa kannessa.

Sitä odotellessa...

T Piepponen

Jännä juttu:

Voin piirtää kolmessa minuutissa kuvan joka "loukkaa" joitakin uskovaisia siinä määrin että saattavat ottaa käteensä kalashnikovin.

Mutta yksikään uskovainen ei kykene piirtämään minkäänlaista kuvaa minusta, josta loukkaantuisin siinä määrin että ottaisin käteeni kalashnikovin.

Aika jännää. Haastan jopa kokeilemaan asiaa. Piirtäkää siis heinähattuturjakkeesta kuva - ette tule näkemään separeita, vaikka miten yritätte.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Sinulle ei sitten mikään ole pyhää... ;)

T Piepponen

Onpas.

Mm. henkilökohtainen koskemattomuus, Veritas, kauneus ja lupa käyttää mielikuvitusta juuri kuten lystää.

Sekä viina, mykologia ja botaniikka.

Loukkaamisesta voipi suuttua. Suuttumisesta voi jotain sitten oppia. Parasta on kun suuttuu kuin kalle 6 v. ja sitten alkaakin naurattaa, että olinpas aika hullu kun suutuin.

Jouni Suonsivu

JK: "Olen ymmärtänyt, että Je Suis..."

Itselle ja ns. omille nauraminen vasta vapauttaa sisäisesti ja samalla merkitsee suhteellisuudentajua sekä edellyttää nöyryyttä. Suhteellisuudentaju on mielestäni varsin paljossa paralleeli huumorintajulle, jos eivät synonyymejä olekaan.

Anatomisesti meidän jokaisen silmissä on ns. sokea täplä, jossa ei ole aistinsoluja, mutta aivomme täydentävät puuttuvan kohdan osalta kuvan (kontekstin perusteella?). Tämä vertauskohta sopii mielestäni siihen, että on syytä tietoisesti (siis aivoja käyttäen) pyrkiä asettamaan oma itse ja omat referenssikohdat myös kriittiseen tarkasteluun. Vanhan Testamentin mukaan Jumalan nimi on myös Minä Olen, siis Je Suis. Je Suis -aseman ottaminen itselle ja ns. omille, tekstistäsi ymmärtämäni perusteella, merkitsee yläpuolelle asettumista ja. Saint-Exupéryn (lasten)kirja Pikku prinssissä esiintyvä kettu sanoo, että vain sydämellä näkee hyvin: se edellyttää samalle tasolle asettumista, toisen asemaan sijoittautumista itsestään luopumatta, mutta ymmärtääkseni samalla itsekritiikkiä.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Hyvä havainto tuo suhteellisuudentajun ja huumorintajun analogia.

Jesuis-uskonnossa on paljon yläpuolelle ja paremmaksi asettumisen piirteitä, mikä nimenomaisesti kirvoitti tähän kirjoitukseen. Ja tietysti se, että ilmiössä ylipäänsä on uskonnon piirteitä – sellaisia, joita ei saisi satirisoida, ivata tai pilkata.

Ei liene tarpeellista mainita, että tottakai tuomitsen murhat minäkin ja kunnioitan läheisten surua, mutta se, että uhreista tehdään "sananvapauden marttyyreja", on jotenkin hämmentävää ja noloakin. Omasta mielestäni murhat olivat verrannollisia esim. Breivikin tekemisiin. Tekihän tuo valkoihoinen norjalainen tekonsa sosialidemokraatteja vastaan, mutta esittikö kukaan, että kaikki sosialidemokraattien vastustajat olisivat sellaista terroristiainesta, jotka pitäisi asettaa erityistarkkailuun?

Tarja Parkkila

Voiko " Je suis Charlie" tulkita itseironiaksi ?

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Vain harvojen kohdalla.

Useimpien kohdalla se tosin ei vähänkään vastaa todellisuutta.

Tarja Parkkila

Jos sanoo: ' Je suis herra....' se on yhtä kuin 'Minä olen herra' vaikka useampi luulee, että Jeesus on herra.

On tässä jotain hupaisaa kristinuskon kannalta.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Kyllä. Minä jouduin kolme päivää ampumisen jälkeen pienimuotoisiin vaikeuksiin kun kerroin satiirisia juttuja joiden kohteena oli kyseinen ampuminen. Tämä materiaali oli toki enemmän kuin hieman häiriintynyttä. (Toki olen paljon lievempääkin, minusta huomattavan kesyä, huumoria vääntänyt aiheesta myöhemmin. Mutta sekin oli liian rajua ja liian pian tänne Uuteen Suomeen.) Oli kuitenkin erikoista että iskujen kohdalla sananvapaus ja satirisoinnin oikeus on ollut se teema. Je Suisin 12 kaatunutta marttyyriopetuslasta jotka menevät ristille Messiaansa puolesta ovat kuitenkin aihe josta ei saisi tehdä satiirivitsejä. Mikä on ällistyttävää, sillä Charlie Hebro ei ole missään nimessä laatujulkaisu. (Sen kutsuminen älykkääksi on sama kuin kutsuisi "Myrkky" -lehteä syvälliseksi. No onhan se joskus peräti 20 senttiä syvällinen, ja muutenkin kaikki kunnia tuolle lehdelle mieleni syvästä turmelemisesta. En olisi minä ilman tuota lehteä kenties.)

Sellaisia juttuja ei kuulemma saisi vitsiksi vääntää. Sama ilmiö tosin toistui myös Utøyan saaren kohdalla tosin. "Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen menivät saareen, norjalainen ampu kaikki." -tyylinen ensireaktio ei ollut kovin arvostettu.

Satiirin rajat tuntuvat usein menevän juuri siinä että jos ei kohdistu itseen niin sitten se on sikahauskaa. Ja huumorin kohteelta peräti vaaditaan että tämän pitää kehua vitsiä ja pyytää lisää. Tai on "huumorintajuton". Ja sitten kun itse ollaan kohteena niin sitten tulee taikakortti "yhteiskuntarauha". (Täälläkin satiirin epäkohteliaisuutta on korostanut tyyppi joka piirtelee ateisteista hauskoja kuvia joissa ateistejen suusta ei kuolaa säästetä. Olen huvittunut kuinka moni kristitty on tässä puolustanut Pyhän kokemusta ja kunnioitusta kun muistan täsmälleen samojen tyyppien vaatineen sitä että minun henkilökohtaisesti pitäisi muuttaa Pohjois-Koreaan kun en kuulu kirkkoon ja suostu mukanalaulamaan erilaisissa tilaisuuksissa. Että maassa maan tavalla tai maasta pois.) Kohtuuttomuus on helppoa. Kohtuu kumpaankaan suuntaan taas on hyvin vaikeaa.

Satiiri testaa kohteensa kypsyyttä samalla kun osoittaa satirisoijan oman kypsymättömyyden. Jos satiiriin reagoi oikein, satiirikko on hyvin pian itse kohteena. Minusta tämä kuuluu asiaan ja niin pitää ollakin. Jos ei voi hyväksyä itseen kohdistuvaa satiiria ei saisi pilkata yhtään ketään muutakaan.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

"Että maassa maan tavalla tai maasta pois"

Siinäpä se, mutta ongelma on siinä, mikä se on se maan tapa. Persut tietävät sen omasta mielestään ihan tarkkaan, ja siihen liittyy se mitä mieltä "kansa" kaikesta on. Ja sitä mitä mieltä kansa on, ei jumalauta pilkata, tai...

Kansaksi koetaan aina – siis aina – ne, jotka ovat samanlaisia kuin MINÄ. Ja muiksi koetaan kaikki muut, joten turpa kiinni kaikki muut ja olkaa samaa mieltä kuin minä, ja näyttäkää ja pukeutukaa ja rukoilkaa myös samoin kuin minä, tai...

Ja MINÄhän sanon ihan mitä vaan, koska kyllä kansa tietää. MINÄ kyllä tiedän.

Tai...

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Kyllä. Ja tämä riski on meillä kaikilla. Robert Kurzbanilla on ollut mainio idea laittaa kirjansa nimeksi "Why everyone (else) is a hypocrite". Siltähän se kaikista tuntuu. Ainakin kun puusta katsoo. :)

Taisto Merilä

Aivan kuten kuolleistakaan ei pääsääntöisesti saa puhua pahaa, vaikka olisivat olleet eläessään kuinka inhottavia tahansa – tai toisaalta nähdä mitään positiivista henkilöissä, jotka on sanattomalla sopimuksella demonisoitu jonkin ("ihmisyyttä" ? vastaan tehdyn) rikoksen tai vaikka vain mielipiteen perusteella.

Toimituksen poiminnat