Ajasta aikaan Silmästä silmään

Dokumentintekoa (melkein) sadan vuoden takaa

  • Ritva laurila
    Ritva laurila
  • Raimo Ilaskivi
    Raimo Ilaskivi
  • Kalle Holmberg
    Kalle Holmberg

Kerronpa median nyt ”kohuksi” nostattamaa dokumentintekoa vastaavan muistorikkaan tarinan nuoruusajoiltani, lähes sadan vuoden takaa Silmänisku – 1983-vuodelta, jolloin työskentelin nuorena toimittajana Ylen dokumenttitoimituksessa.

 

Kyseessä oli Helsingin Kaupunginteatterin ohjaajanimityskalabaliikki, kuumaksi noussut aihe, jota lööpit olivat tuutanneet lähes viikon ajan: Kalle Holmbergia ei haluttu nimittää ohjaajaksi HKT:iin perusteena ammattitaidottomuus (!). Teimme asiasta puolituntisen pikadokumentin, jossa tietysti asianosaisia haastateltiin – Holmbergia lukuun ottamatta. Avainasemassa olivat Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskivi ja HKT:n hallituksen kokoomusedustaja, kansanedustaja Ritva Laurila.

 

Vaikka itse sanonkin, dokumentista tuli varsin hyvä, siihen uhratut puuttumaan jääneet yöunet kannattivat – teimme elokuvaa viikon ajan yötä päivää. Varsinkin iltapäivälehdet olivat tulevasta dokumentista erityisen kiinnostuneita, ja jouduimme käyttämään kosolti kallista työaikaamme niiden kanssa raportoidessamme missä nyt mennään. Ja sanomisiamme painettiin seuraavien päivien otsikoihin.

 

Intohimoja herätti nimenomaan se, että asia oli läpeensä poliittinen: Ilaskivi oli vannonut Holmbergille itselleen, että Helsingiltä tämä saisi töitä vain hänen kuolleen ruumiinsa yli. Hänen takanaan oli teatterin hallituksen niukka enemmistö. Oli jokseenkin helppoa ja luontevaa asettua Holmbergin nimityksen tueksi kun viikon varrella kävi ilmi, mitä peliä kulisseissa pelattiin. 

 

Ilaskivi odotutti kuvausryhmäämme tuntikausia ja otti lopulta meidät vastaan tiuskien ja haukkuen meitä ties mistä. Kun klaffi pamahti, hän vaipui tyypilliseen lammasmaiseen rooliinsa ja kuvattaessa kiersi poliitikon tavoin itse asiaa kuin kolea kissa – kunnes kamera sammutettiin ja ärtyneenä hän lähes heitti meidät ulos.

 

Laurila puolestaan mokasi totaalisesti kun häneltä tivattiin tietoja Holmbergin ammattitaidosta tai -taidottomuudesta. Hän ei tuntenut asiaa lähes yhtään ja mieleenpainuvimmaksi Holmbergin työksi hän esitti Kiven Seitsemän veljestä Turun Kaupunginteatterissa, joskin korosti, että saavutus oli pelkästään tekstin ansiota. Tässä vaiheessa on myönnettävä että nuori elokuvantekijä ei kyennyt hillitsemään itseään vaan leikkasi lausunnon perään otteen taltioidusta esityksestä, jossa ei puhuttu sanaakaan, mutta yleisö hurrasi vimmatusti näyttämötapahtumille.

 

Muutkaan Holmbergin nimitystä vastustaneet teatterin hallituksen jäsenet eivät tunteneet faktoja kovinkaan kiitettävästi, vaikka olivat päättämässä isoista asioista.

 

Leikkaus meni todella täpärälle, ja Laurila vaati saada nähdä omasta ja Ilaskiven puolesta jutun etukäteen. Painostuksen tuloksena emme kiireessä keksineet muuta kuin istuttaa kansanedustajarouva Tv-1:n neuvotteluhuoneeseen, jonka monitoreihin ajettiin leikattavaa videonauhaa – sitä kelattiin edes takaisin ja viimeisteltiin aivan loppuhetkille asti ja vähän ylikin. Lähetys oli pian jo alkamassa ja Laurila vaati vastaan tulleet omat mokansa leikattavaksi. Editointihuoneeseen hän ei onneksi päässyt, mutta puhelin soi kiivaasti – Ilaskivi oli näet määrännyt Yleisradion pääjohtaja Kiurun tottelemaan Laurilaa ja leikkauttamaan tämän osoittamat kohdat pois. Kiuru soitti tuottajallemme Pekka Holopaiselle, joka välitti tiedon sanomalla meille, että tehkää juttu kuten parhaaksi näette, hän vastaa seurauksista sitten mahdollisessa rosiksessa. Hyvä, hän järjesti työrauhan – vihdoin viimein.

 

Lopputekstejä ajettiin vielä sisään kun ohjelma oli juuri alkamassa. Kuvaussihteeri soitti Tuttelille kuuluttamoon, ja käski tätä keksimään ylimääräistä puhuttavaa pariksi minuutiksi, kunnes saisimme viimeisetkin tekstit paikalleen. Editointinauhuri kytkettiin suoraan lähetyskeskukseen ja nauhaa alettiin kelata alkuun, jolloin työryhmä päätti katsella läheisessä neuvotteluhuoneessa, mitä tulikaan tehtyä.

 

Rouva Laurilan raivoisa olemus vastaanotti meidät, ja hän kävi kimppuun vaatimalla edelleen omien mokiensa poistoa. Viittasin ohjelmaa lähettävään monitorin, jossa Tutteli kuulutti jo. Laurila ei hellittänyt. Monta vuorokautta valvoneena en piitannut enää hyvästä kasvatuksestani vaan ehdotin rouvalle, että voin toki mennä lähetyskeskukseen ja ajaa kuvaruutuun pelkkää mustaa hänen haastattelunsa ajan, mutta kun lehdet soittelevat, en mitenkään aio salata, mitä tuon mustan alla tapahtuu. Laurila tajusi vähitellen tilanteen, kun ohjelma jo pääsi alkuun. ”Tilatkaa taksi. Minä lähden eduskuntaan!” Hän häipyi ovet paukkuen.

 

Seurauksia ei tullut – meille. Seuraavan aamun lööpeissä Ilaskivi selitti että dokumentin tuomien ”uusien tietojen” valossa hän on tullut toisiin ajatuksiin. Pian Holmberg nimitettiin Helsingin Kaupunginteatteriin.

 

Niin että osattiin sitä rähinöidä entisajan politiikassakin, mitä dokkareihin ja kokoomukseen tulee.

 

Mukana "Levottomat palat"-ohjelmaa tekemässä olivat Holopaisen ja itseni lisäksi ainakin Marjaana Mykkänen, Paula Lehdistö, Pertti Klemola, Timo-Erkki Heino ja muutama muu, joilta pyydän tuhannesti anteeksi muistamattomuuttani. Lähes sata vuotta on sentään pitkä aika Silmänisku

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

15Suosittele

15 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Veikko Penttinen

Niin se maailma muuttuu. Nykyisestä Ilaskivestä tulee mieleen Mark Twainin vitsi, jossa hän kertoi, että kun olin 15 v. isäni oli ikivanha, luutunut kalkkis, mutta kun olin yli kolmekymppinen huomasin isäni selvästi kehittyneen.

Sekin kannattaa muistaa, että silloisilla oikeistolaisilla, oli aika kovat paikat kulttuuririntamalla. Meille ei-taistolaisille oli kinkkinen paikka myöntää, että taistolaisissa taiteilijoissa oli monia oikeasti lahjakkaita. Holmberg, Chydenius ja moni muu.

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Tottahan toki, maailma on aivan erilainen kuin 1983. Puhumattakaan 70-luvusta.

Muistelen myös että niihin aikoihin kun kulttuuria ängettiin kaikin keinoin poliittiseen sapluunaan, oikeistolla olivat keinot vähissä, kuten kertomuksestanikin käy ilmi. Valtaa he kyllä pitivät niin kuin Ilaskivi tuolloin, mutta argumentit olivat sitä sun tätä, eikä oikeistolaista taidetta pahemmin näkynyt muualla kuin hömppärintamalla.

En tosin tiedä näkyykö nytkään, mutta eipä näy pahemmin selkeästi vasemmistolaistakaan kulttuuria, tai ainakin ihan eri mittaluokassa kuin tuolloin. Tosin jotkut pitävät kaikkea kriittisyyttä ja oikeiston nuoleskelemattomuutta vasemmistolaisena, mutta he ovat väärässä - vertaa vaikka Presidentintekijät-elokuvaa, joka on kokoomuslaista käsialaa.

Rahahan kulttuurin sisältöarvot on syrjäyttänyt, mikäpä muukaan...

Kertomukseni muuten oli sitä aikaa kun kulttuuriasiatkin kiinnostivat iltapäivälehtiä (muutenkin kuin kulttuuriministerin humaltumistasolla) ja tv-kanavia oli kaksi, jolloin mainitulla ohjelmallakin taisi olla toista miljoonaa katsojaa. Ei muuten onnistuisi nykypäivänä.

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Kiitos erittäin mielenkiintoisesta ajankuvasta vuodelta 1983. Muistan lukeneeni tapauksesta jotain Australiassa Sydneyn läntisissä esikaupungeissa, jossa olin tuolloin Ylestä virkavapaalla. Internetistä ei silloin voinut asioita seurata. Suomen sanomalehdet tulivat viikon verran myöhässä. Ylen Radio Finlandin lyhytaaltolähetykset sentään kuuluivat, jos auringonpilkut olivat suotuisassa asennossa.

Olin työskennellyt Ylen ulkomaanpalvelussa ja Radio Finlandissa jo koko 1970-luvun. Matkustin pariksi vuodeksi Australiaan toteamaan, kuuluvatko meidän lyhytaaltolähetyksemme todella sinne asti.

Muistan hyvin tuon kulttuuripoliittisen ilmapiirin. Kävin Turussa katsomassa Kalle Holmbergin mainion Seitsemän veljestä, josta blogissa mainitaan.

Dokumenteista ja draamadokumenteista on kiistelty Ylessä ennenkin. Taisi olla v. 1979, kun talvisotaan johtaneista neuvotteluista tehtiin ohjelmaa Molotoveineen, Stalineineen, Paasikivineen. Siitä käytiin monet kovat keskustelut Tehtaankadun väen kanssa.

Vai käänsi Ilaskivi v. 1983 noin nopeasti takkinsa Kalle Holmbergin suhteen. Ilaskivi ymmärtää, että takinkääntäjä on oikea intellektuelli, jolla on varaa myöntää joskus erehtyneensäkin. Kannattaa muuten lukea Ilaskiven blogeja vaikkapa näiltä Uuden Suomen nettisivuilta. Niissä arvostellaan yllättävän ankarasti banksterien ökyilyä.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Olen aina ihmetellyt näiden vanhojen kokoomuslaisten "takinkääntöjä". Tosin Ilaskivi on sitä sukupolvea, jolloin oikeistoa ja kokoomusta isännöivät (myös) sivistysporvarit, joita nykypolven oikeistossa ei enää ole näkyvillä, kun siellä huseeraavat pelkät rahaveijarit.

Holkeri, Viinanen ja jopa Ilaskivikin ovat jääryydestään huolimatta osoittaneet ainakin joitain järkiintulemisen merkkejä vanhalla iällään, jolloin ei liene enää sosiaalisia paineita ja on jo päästy vallan korruptoivan piirin ulkopuolelle.

Idea joka on (ilmaiseksi) jokaisen nuoren porvarin käytettävissä: mitäpä jos tulisitte järkiinne jo vähän aikaisemmin kuin isänne? Hekin tekivät niin, mutta liian myöhään. Korvantaustanne kuivuvat kuitenkin.

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Muistui mieleen tämä Imagen 07/2005 Sauli Niinistön haastattelu, haastattelijana Tuomas Vimma.

Vimma: "Aiemmasta oikeistojohtajasta Harri Holkerista on tullut miltei sosialidemokraatti hänen vietettyään muutaman vuoden brittein saarilla. Myös Ilaskivi on vanhoilla päivillä alkanut lepsuuntua. Kuinka voimme olla varmoja, ettei sinulle ole käynyt samoin Luxemburgissa?"

Niinistö: "Harri Holkerin kohdalla musta se YK:n puheenjohtajana vietetty vuosi häntä oikeastaan muutti. Ainakin hänen painotuksensa muuttuivat. Silloin hän oli minuun yhteydessä muun muassa kehitysavun määrän suhteen. En mä usko, että kummallakaan on tapahtunut mitään radikaalia kääntymistä sosialidemokraatiksi, mutta voi olla, että jos vetäytyy sellaisesta kiihkeästä keskiöstä syrjään, se jättää enemmän tilaa ajatella."

Olisi kyllä ollut jatkokysymyksen paikka.

Porvarin paluu I Sauli Niinistö

Käyttäjän jannekuusi kuva
Janne Kuusi

Uotila.

Tuskin Ilaskivi tuolloin takkiaan Holmbergin suhteen käänsi, tilanne kävi vain hänelle ja kokoomukselle täysin mahdottomaksi ja selkä seinää vasten he perääntyivät olemattomine argumentteineen.

Sellaisia ei juuri ollut, koska todellinen syy oli poliittinen. Holmbergia pidettiin vasemmistolaisena, taistolaisenakin, vaikka hän ei taistolaiseksi koskaan ryhtynyt. Turun kaupunginteatterin aikoihin häntä uhattiin potkuilla jos hänet nähtäisiin vappumarssilla, joka ei sekään ollut pelkkien taistolaisten tilaisuus.

On muuten mielenkiintoista, miten kaikkia tuolloisia ei-oikeistolaisia kutsuttiin porvarileirissä "taistolaisiksi". Myös nykyään yhteiskuntakriittisyyttä kutsutaan aika herkästi kommunismiksi tai sosialismiksi. Olen sen havainnut kun vaikkapa Ylessä joku julkikokoomuslainen tekee kriittisen ohjelman. Sellaiset saavat hyvin usein kommunistin leiman.

Samalla perusteella kokoomuslainen "Presidentintekijät" -dokkarin ohjaajakin kaiketi leimataan kommunistiksi.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Vasemmistolainen, oikeistolainen, persu, suvakki, impivaaralainen, rasisti, populisti. Aina on löytynyt joku lokero niille, jotka kehtaavat olla eri mieltä. Hieno kirjoitus ja ajankuvaa, kiitokset.

ja upea "tupla-ET"-kuva! (valot etusormissa)

Käyttäjän timouotila kuva
Timo Uotila

Janne Kuusi kirjoitti, kommentti 5:
"Tuskin Ilaskivi tuolloin takkiaan Holmbergin suhteen käänsi, tilanne kävi vain hänelle ja kokoomukselle täysin mahdottomaksi ja selkä seinää vasten he perääntyivät olemattomine argumentteineen."

En menisi sanomaan mitään varmaa Ilaskiven "takinkäännön" syistä, kun en tiedä. En pitäisi mahdottomana, että hän oli ottanut selvää Holmbergistä, jonka ansioita hän kenties ei tuntenut tarpeeksi.

Tuskinpa "takinkääntöä" aiheutti Tamminiemestä tai Tehtaankadulta tullut puhelu?

Parhaassa tapauksessa saamme kommentin itseltään Ilaskiveltä, jonka talouspoliittisia kannanottoja olen lukenut kiinnostuneena näiltä palstoilta.

Noina vuosina tosiaan asiat nähtiin kovin mustavalkoisina. Jos et ollut porvari, olit ilman muuta "taistolainen".

Toimituksen poiminnat